Kuin mulle tehty!

Kaikki alkoi tammikuussa. Kollegallani oli Lappeenrannassa yllään ihastuttava skottiruutumekko.

Päiviä myöhemmin huomasin, että en ollut päässyt mekosta yli. Olin ihan punaisten ruutujen lumoissa. Kävin kaupassa kyselemässä puuvillaista skottiruutukangasta, mutta sellaista ei löytynyt.

Viikkoa myöhemmin oli pakko meilata kollegalle ja kysyä mistä mekko oli peräisin. Mieletön tuuri - skottiruutumekko oli turkulainen!

Olin usein kurkistellut Boutique Minnen ikkunasta, mutten ole koskaan ennen osunut Kaskenmäkeen putiikin aukioloaikaan. Meilikirjeenvaihdon jälkeen pääsin vihdoin kurkistamaan sisälle.

Ruutumekkoa ei ollut valmiina, mutta sain tilata sellaisen. Lähtöä tehdessäni näin ovensuussa tämän!

Oli kuin olisin kotiin tullut. Kaikki oli kohdallaan! Värit, ruusut, tylli.

Sain kuulla, että uniikkihame oli pitkään roikkunut tangossa. Sen tekijää oli jo alkanut surettaa, kun kukaan ei ollut hametta halunnut.

Mutta voih - piti vetää vatsa tiukasti sisään, että sain napin kiinni. Sitten kävi ilmi, että hame oli ollut muotinäytöksessä päällä oikein pienellä naisella. Tätä varten nappia oli siirretty. Kun se palautettiin oikealle paikalleen, oli vyötärö kuin mulle tehty!

Se oli menoa sitten. Sillä takahuoneen hyllyltä bongasin vielä vihreän kukkakankaan, joka oli aiemmin ollut Martin Saarikankaan kartanossa verhona. Tilasin sitten siitäkin vielä hameen.

Eikö olekin ihan sallittua laittaa kaikki rahansa paikalliseen käsityöhön?