Saavuimme illansuussa. Aurinko paistoi vielä lehtikompostille, jonka eteen viime sunnuntaina siirsin villinä versonneen ruusun taimia. Vein niille vettä. Jospa niistä kasvaisi ruusuaita, joka piilottaisi risukasat ja pollenkakan peittävän iloisensinisen pressun.
Vaikka eivät ne ihan hirveäsi ole näkymiä tähänkään mennessä haitanneet. Olen ottanut täydellisyydentavoittelusta luopumisen kasvamisen merkkinä. Puutarhassa sitä saa opiskella. Olen itsekin vähän yllättynyt edistymisestäni.
Haapoihin on viikon aikana tullut lehdet. Ne kahisevat tuulessa ja tekevät varjoja puutarhaan.
Isä oli lämmittänyt saunan. Sitä ennen tein puutarhakierrokseni.
Ihana tunnelma iltaisessa, hämyisessä puutarhassa. On hienoa illansuussa käydä nuuhkimassa. Kostea, viileä ilta tuoksuu ihanalle :)
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua sinne
tuksu
Aivan ihana illan valo näissä kuvissa. Tuo kuva särkyneestä sydämestä melkein särki sydämen sillä tavalla hyvällä tavalla. Kaunis!
VastaaPoistaToivottavasti saat kuopia maata tarpeeksesi, että selviät taas viikon.
Tuksu - illat puutarhassa on tosiaan ihania. Ja aamut ja päivät ja yöt myös... Mukavaa viikonlopunjatkoa teillekin!
VastaaPoistaKirjailijatar - kiitos!
Tänään on koko päivä mennyt valmistujaisissa. Huomenna olisi tarkoitus kuopia. Olen hieman huolissani miten pärjään niin pienellä kuopimisella koko viikon! ;)