Kolmet lakkiaiset ja yhdet valmistujaiset. Paljon mukavia jälleennäkemisiä. Kummipojasta on kasvanut hetkessä ihana teini. Serkun vaimo on ottamassa rohkean askeleen. Minä pidän kovasti peukkuja.
Ehdin myös hieman kuopsuttaa. Pyöräillä kyläraittia ja kävellä metsän läpi naapuriin ratsastamaan.
Illansuussa katselin, kun kottaraisenpojat rääkyivät pönttöjen oviaukoissa. Kahdessa pesässä vietetään kohta läksiäisiä. Ehkä jo ensi viikonloppuna ovat asunnot tyhjillään, kun nuoriso on lentänyt omille teilleen.
Liisa:
Viikonloppu vanhan ystävän luona. Uuteen tulokkaaseen tutustumista, kiireetöntä kahvittelua vanhoja muistellen ja uusia muistoja luoden. Viikonloppu Berliinissä oli ihana.
Ihana postaus! Kuinka hyvä olisikaan hoksata aina noita kohokohtia...usein vaan elämä menee samana paksuna nauhana..rypylät ei erotu..vaan kun ne laittaa noin hienosti ylös! Kiitos tästä!
VastaaPoistatuksu
Tuksu - Naulan kantaan!
VastaaPoistaKun eihän se elämä mitään tasapaksua nauhaa tosiaankaan ole. Ne hienommat kohdat ei vaan ole ihan niin valtavan ihmeellisiä kuin elokuvissa. Mutta silti ihania ja ansaitsevat arvoisensa huomion.
Onpa sulla Laura ollut kamalasti juhlia! Minulla oli vain yksi todistusten jako. Tällä viikolla sain kyllä itsekin todistuksen - yhdestä päivän kurssista. Pitäisiköhän juhlia jotenkin?
VastaaPoistaMinä niin toivon, että pääsisin kesällä Berliiniin. Se on suunnitelmissa.
Kirjailijatar - niinpä! Elämässä on niin valtavan vähän juhlia (paitsi nyt viime viikonloppuna sattui neljät), että pitäisi ihan oikeasti juhlia aina kun on tilaisuus. Mäkään en millään tavalla juhlistanut sitä, kun sain ensiapukurssin todistuksen. Siitä on kyllä jo aikaa pari vuotta, mutta hieno homma kumminkin!
VastaaPoistaJuokaamme siis ainakin kakkukaffet jokaisesta todistuksesta, jonka olemme saaneet!