lauantai 13. maaliskuuta 2010

Eikä edes tee tiukkaa!

Siementilaukseni saapui. Mirrinminttua, iisoppia, sitruunamelissaa ja kangasajuruohoa yrttimaahan. Lehto- ja ryytisalviaa laventelipenkin korvikkeeksi. Keto-orvokkeja ja niittyhumalaa perennapenkin reunuksille.

Mukana tuli yllätyspussillinen olkikukan siemeniä. Äiti kasvatti niitä, kun olin pieni. Kummia kukkia. Ihan kuin paperista tehtyjä. Ensi kesänä niitä on minunkin kukkapenkissäni.

Olen luvannut itselleni, että tämä satsi on tämän kevään ainoa siementilaus. Näissäkin on jo puuhaa. Olohuone täyttyy taas esikasvatusruukuista, vaikka viime keväänä jälleen kerran päätin, että en enää kylvä ikkunalaudalle. Mutta miten näitä voi vastustaa?

Osan siemenistä voi tietenkin kylvää suoraan maahan. Huijasin ehkä ihan vähän, kun annoin itseni muistaa, että syksyllä kaivamassani uudessa kukkapenkissä olisi paljonkin tilaa uusille kasveille.

Eihän siellä oikeastaan taida olla. Ei auta kuin tarttua lapion varteen heti kun maa on sulaa ja tehdä lisää kukkapenkkiä.

Sitä saa kuitenkin hetken vielä odottaa. Tänäaamuna oltiin Ralfin ja potkukelkan kanssa testaamassa hankikantoja.

Muodonmuutoksen odottaminen on suloisen kutkuttavaa. Ja lupaukset on tehty rikottaviksi!


2 kommenttia:

  1. Hih, kuulostaa siltä kasvienalut tulevat valtaamaan taas olohuoneennne! Onneksi vietätte suurimman osan ajasta olohuoneessa ja kasveilla on tilaa levittyä! Jo pelkät kasvien nimet kuulostavat ihanilta!

    VastaaPoista
  2. Joo, niinhän siinä taas käy, että muutaman viikon päästä olohuoneessa navigoiminen on vähän työläämpää kuin tavallisesti. Mutta alkukesään mennessä on ahtaus jo unohtunut, kun taimia saa siirtää pihalle.

    Se vähän kyllä jo huolettaa, että mihinkä ne kaikki oikein mahtuu sitten siellä puutarhassa?

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...