Kevät on edennyt yllättävän verkkaisesti. Olin kovin huolissani, kun en päässyt Hamariin kahteen viikkoon. Kuvittelin, että sillä aikaa kaikki kasvaa valtavasti ja kevään ihmeet menevät minulta sivu suun.
Mutta yöpakkaset ovat pitäneet maan viileänä, enkä ollut jäänyt mistään paitsi. Tulppaanit olivat kurottautuneet vain vähän korkeammalle ja ensimmäiset raparperit vasta kurkistelivat lehtikerroksen alta. Puiden ja pensaiden silmut olivat vielä kiinni.
Krookukset sentään panivat jo parastaan!
Tuo raparperi on ihanan hellyttävä. Suloinen kurttulehti. Ihan kuin pienet vauvat syntyessään...
VastaaPoistaEi täälläkään kasva vielä oikein mikään muu kuin sinivuokot. Ja skillat ovat tuloillaan, vähän aurinkoa niin piha on sininen meri.
Raparperit olivat tosiaan suorastaan liikuttavia, kun pilkistivät lehtikerroksen alta. En malttanut olla kurkistamatta lehtien alle. Siellä niitä piileksi lisää, pieniä kurttuisia kavereita. Peittelin heidät huolellisesti. Odotelkoon siellä lämpimämpiä kelejä.
VastaaPoistaHaaveilen skillamerestä. Siihen on tosin vielä matkaa. Paljon.
Minä olen saanut tämän skillameren varmaan niillä Pentti Alankon ohjeilla ihan tietämättäni. Eli mitään en ole tehnyt!
VastaaPoistaNiin, eikös se synny kanssa vähän itsestään, jos sipulit viihtyvät?
VastaaPoistaLaitoin pari vuotta sitten kyllä skillan sipuleita maahan, mutta aika moni niistä tuntuu kadonneen. Voi olla, että meidän savimaamme ei ole niille suosiollinen. Aion silti yrittää vielä!
Ylin kuva on hyvä oivallus ja hyvä toteutus.
VastaaPoistaSiitä tulee jotenkin "elokuvallinen" tunnelma. Miten sanoisin... kuin kamera saattaisi kohta lähteä lähestymään taloa, maisema alkaisi elää ja kohta näkyisi ihmisiäkin.
Violet - ottaessani sitä ensimmäistä kuvaa, en huomannut, että siitä tuli noin "elävä". Toisaalta sellaisella pikkupokkarilla, jolla kuvaan, ei oikein koskaan tiedä miltä se kuva sitten oikeasti näyttää.
VastaaPoistaMutta katsoessani sitä kuva mä näen, että kohta se tulppaani alkaa työntyä siitä maasta ja puhkeaa kukkaan ja sitten taas lakastuu. Ihan niinkuin pieni animaatio yhdessä ainoassa valokuvassa.
Vaikka oikeastihan se on kaikki meidän mielikuvituksessamme. Siellä kaikki on mahdollista. Se pitäisi useammin muistaa ja miettiä, että miksi niin moni asia sitten kuitenkin tuntuu mahdottomalta.