Olin kerran viikon verran vierailemassa entisen poikaystäväni veljen ja siskon sekä heidän puolisoidensa luona. Nuo neljä olivat nuorina ammattilaisina (kolme lääkäriä ja juristi) Lontoossa keräämässä sulkia hattuihinsa. Muistan vieläkin elävästi, kuinka juristivaimo vietti viikon aikana kaksi iltaa miehensä kauluspaitoja silittäen. Varmaan siinä välissä silisi omatkin asut.
Seurasin urakkaa uteliaana vierestä (todennäköisesti aika ryppyisissä opiskelijan vaatteissani). Piinkova nuori juristi siinä siloitteli puolisonsa paitoja, samalla puoliso vieressä nojatuolissaan seurusteli kanssamme viinilasi kädessään.
Toki silittäjällä oli oma punaviininsä käden ulottuvilla ja paljon sanottavaa myös.
Tämä muistui mieleeni, kun käsityöprojektia varten kaivoin esille silityslautaa, jonka edelliseen kaapista ulostuloon taitaa olla aika reippaasti aikaa. Päätellen siitä, että en muista koska. Sekä siitä, että sen eteen oli kasaantunut siivouskaapissa sekalainen määrä tavaraa, minkä vuoksi jouduin tekemään raivaustyötä laudan ulos saamiseksi. Seuraavaksi meni tovi silitysraudan toimintaa mieleen palauttaessani.
Tunnustan, että en juuri silittele. Paljastan, että kaapissani on vaatteita, joita ei tule käytettyä, kun en ole niitä pesun jäljiltä ehtinyt silittää. Myönnän, että moni paita päätyy ryppyisenä päälle. Logiikkani mukaan ne kumminkin rypistyvät takin alla.
Tämä ei johdu siitä, että olisin laiska. Gallupia en ole tehnyt, mutta epäilen, että mikäli lähipiirissäni tehtäisiin kysely, yksikään ei liittäisi minuun tuota ominaisuutta. Joku saattaisi sanoa mukavuudenhaluiseksi. Yliaktiivinen ja superenerginen pääsisivät kärkisijoille.
Mutta mistä sitten johtuu, että jo muutama vuosi sitten hankittu silitysrauta taitaa nyt olla ulkona kaapista kolmatta kertaa?
Kun tekee päivät pitkät hommia, jotka eivät näy missään, pitää kotona päästä tekemään jotain näkyvä. Kuten tiskaamaan, järjestelemään, virkkaamaan. Ehkä pystyisin luettelemaan muutaman ihanamman näyn, kuin kuivumaan ripustetut puhtaat vaatteet, mutta se olisi siellä kärkisijoilla kumminkin.
Silittäminen on näkymätöntä. Ja vaatii paikallaan seisomista ja kärsivällisyyttä. Imuroinnin lailla se myös vaatii täpötäyteen siivouskaappiin sukeltamista instrumentin esiin saamiseksi. Siksi olenkin delegoinut imuroinnin eteenpäin.
Haluaisikohan joku tulla meille silittämään sillä aikaa kun olen pienellä reissulla?
Silittäminen ei kuulu minunkaan vahvuuksiini. Silitysrautani pääsee aina silloin tällöin pakon edessä käyttöön, mutta silityslaudan esiin kaivaminen vaatii jo aivan erityisen syyn (normaali työpaidan silittäminen ei tosiaankaan riitä). Yleensä silittäminen tapahtuu sängyllä mahdollisimman pikaisesti.
VastaaPoistaErehdyin pääsiäislomalla vapaaehtoisesti lupautumaan silittämään kaapista löytyneen kangasnenäliina kasan (kuka ihme nykymaailmassa vielä edes haikailee kangasnenäliinojen perään!). Kuvittelin silittämisen olevan 10 minuutin pikainen homma, mutta tuntia myöhemmin seisoin vieläkin laudan ääressä ja mietin, että jos nenäliinojen käyttäjän itse oletettaisiin silittävän nenäliinansa niin luulen, että liinat olisivat nopeasti aika ryppyisiä tai jopa paperisia!
Ihan joutavaa hommaa silittäminen on minustakin, mutta en toisaalta pidä ryppyisistä vaatteistakaan.
VastaaPoistaOlen onnistunut lieventämään silittämiseen liittyvää arkiahdistusta, luomalla hommalle mahdollisimman mukavat puitteet. Silitän takkahuoneessa, takkatulen tai kynttilöiden valossa, kuuntelen samalla radiosta lempimusiikkia tai kuunnelmia, vieressä lasillinen herkullista juotavaa, omassa rauhassa, omia ajatuksia ajatellen. Silloin ei isokaan vaatepino vaivuta epätoivoon, vaan valmista tulee kuin huomaamatta.
Liisa - kangasnenäliinat ovat ihan luksusta ja meille nenäliinojen suurkuluttajille ne olisivat erityisen tervetulleita. Käyttäisin ihan varmasti sellaisia, jos jaksaisin niitä hoitaa. Ja jos pärjäisin parilla liinalla päivässä.
VastaaPoistaMutta kun helposti menee toistakymmentä liinaa päivässä, niin olisin ihan helisemässä kankaisten kanssa.
Asta - kuulostaapas yleelliseltä. Silittäinenkin on varmaan niitä hommia, että jos olisi puitteet ja välineet helposti käden ulottuvilla, sitä saattaisi joskus tulla tehtyäkin.
Valitettavasti meidän kerrostalokaksiosta ei vielä löydy takkahuonetta. Tämäkin lienee priorisointikysymys... ;)