Se on tapahtunut sillä aikaa, kun olimme kaupungissa.
Oja on muuttunut joeksi. Eikä kaikki vesi mahdu siihenkään. Isä oli vienyt roskiksen latoon turvaan, kun oli pelännyt, että virta vie sen mukanaan.
Teimme pihaan puroja. Koitimme kaivaa siltarumpuja auki.
Puutarhan kevätpuuhatkin alkoivat yhtäkkiä. Leikkasin ruusut, kitukasvuisen omenapuuni ja haisevat seljat. Silppusin viime vuotisten perennojen varret penkkiin.
Narsissit näkyvät jo! Pienellä kaivelulla löytyi pioninkin vihreä-punainen pilkistys lehtien seasta. Peittelin sen huolellisesti.
Mustarastasparvi laskeutui lintulaudan alle. Iltakävelyllä katseltiin, kun kolmikymmenpäinen peuralauma ruokaili pälvillä.
Voi miten haluaisin maalle, mutta kun ei ole sellaista maapaikkaa...on vain tämä kaupunkipaikka, joka on sekin kyllä ihan vähän kuin maalla. Vaan ei kuitenkaan.
VastaaPoistaMeidän pihalla on lunta vielä vaikka kuinka paljon, kun on pohjoisrinteessä. Puroja on kaiveltu ja jäätä hakattu, mutta skilloja saan odottaa vielä hyvän tovin.
En olisi nuorempana uskonut, että joskus vielä vietän kaiken vapaa-aikani maalla.
VastaaPoistaLuulin monta vuotta, että olen kaupunkilainen, sellainen city-ihminen, joista lehdissä kirjoitetaan. Sitten tajusin, että olen kaupungissa asuva maalainen.
Meitä taitaa olla kaupungeissa aika paljon.