Kun Liisa viime kesänä ehdotti, että alkaisimme kirjoittaa blogia, en ollut ollenkaan innostunut. Itseasiassa suorastaan vastustin ajatusta. Jostain syystä.
En edes tiedä miksi sitten kuitenkin päätin, että kokeillaan. Ehkä siksi, että olen kova muuttamaan mieltäni ja mielipidettäni. Ehkä siksi, että olen yrittänyt kasvattaa itseäni sellaiseen asenteeseen, että pitää kokeilla uusia asioita. Että voisi aikuisenakin oppia ja antaa itselle mahdollisuus innostua.
Ja innostuin aika nopeasti. Tälläkin kertaa. Se on mulla tapana.
Mutta sitä en varsinkaan olisi silloin uskonut, että bloggaamalla voi myös tutustua uusiin ihmisiin.
Vaan niinpä kävi, että tänään työpäivän jälkeen pyöräilin jokirantaan ja siellä, kahvilan ulkopuolella, odotti Kirjailijatar.
Olo oli vähän niinkuin sokkotreffeille mennessä. Vaikka en kyllä edes taida tietää miltä se tuntuu, kun en muista koskaan sokkotreffeillä käyneeni. Emmekä me mitään tuntemattomia olleet toisillemme! Monta viikkoa jo ollaan luettu ja kommentoitu toistemme blogeja ahkerasti.
Ja kylläpä meillä oli hauskaa!
Kotiinpäin pyöräillessäni nauratti, kun tajusin, että olen onnistunut esittelemään ensimmäiselle blogikaverilleni heti myös puolet perheestäni. Äitini, kun ensimmäisen kerran kohtasimme kadulla sekä tänään veljeni, joka sattui kävelemään ohi ja pistäytyi tervehtimään.
Hei, ihana tarina! Kannatti olla rohkea ja esittäytyä.
VastaaPoistaMuuten, päädyin tänne Tuulen naapurista... :-)
Kiva, että innostuit!
VastaaPoistaMeillä oli tosiaan mahtavan hauskaa! Olen vieläkin niin iloinen siitä, että tulit tervehtimään. Ja sinulla on mukava puolikas perhe :)
VastaaPoistaLinnea - kiva, kun löysit meille! Ja tervetuloa toistekin!
VastaaPoistaLiisa - kiitos, kun innostit!
Kirjailijatar - toinenkin puoli perheestä on mukavia! Ehkä seuraavalla kerralla tapaat heidätkin! ;)