Kahvilassa kaikki on kulunutta ja vanhaa. Hieno ruusukuvioinen pöytä on palvellut asiakkaita varmaan lähemmäs puoli vuosisataa. Teetä, pekonia, papuja, munia ja paahtoleipää. Naapurikahvilasta aamiaista saa kuulemma samaan hintaan enemmän. Mutta sielläpä ei ole Electric Cafen tunnelmaa.
Aivan ihana, tuo ovikin. Juuri kutsuvasti rapistunut :) Minä aina haaveilen, että ehtisin aamulla kahville johonkin kahvilaan...
VastaaPoistaUpee mesta! Mua aina vetää puoleensa, kun on kirjoitettu listoja ikkunoihin :)
VastaaPoistaMuinoin putkiremontin tieltä piti lyllertää raskain vatsoin Keskustorille kahvilaan toki kahville ja aamiaiselle mutta myös ihan hammaspesuille, tunsi itsensä melkoisen urbaaniksi siinä..
Ihaninta tuossa kahvilassa on tuo ruusuinen pöytä :) Voisin istuksia sitä ihailemassa ajattoman ajan...
VastaaPoistaKiitos taas, kun sain kurkistaa
tuksu
Ruusukuvioisen pöydän vieressä on ihana turkoosi pöytä. Täydellinen yhdistelmä!
VastaaPoistaKahvila-aamiaiselle pitää ehdottomasti mennä ajan kanssa ja muistaa ottaa päivän lehti mukaan. Lehteä selaillessa ja ohikulkijoita katsellessa hurahtaa helposti hetki jos toinenkin. Voi kun olisikin jo viikonloppu!
Hmm, koskakohan olen nauttinut kahvila-aamiaisen? Luulen, että siitä on vuosia. Vai lasketaanko, että on mennyt lounaalle ja tilannut aamiaismenystä?
VastaaPoistaMutta tuollaisen kukkapöydän ääreen minäkin voisin istuutua aamuteen ja banaanipannukakkujen kanssa. Ja mansikoiden.
Ehdottomasti lasketaan! Mullakin nämä satunnaiset viikonloppu aamiaiset ovat kyllä enemmänkin brunsseja!
VastaaPoistaNam, nyt alkoi tekemään pannukakkuaamiaista! Ihania paksuja mustikkapannukakkuja. Oih!