Laura:
Vauhti ja vaaralliset tilanteet. Se, että uskaltaa, vaikka hirvittää. Se, että hetken tuntee itsensä hurjaksi, vaikka onkin varsinainen varman päälle peluri.
Tälle viikolle mahtui monta hevosjuttua. Ja yksi eka kertakin, kun pääsin kokeilemaan valjakkoajoa.
Loppupäivästä istuin kärryillä ja sihisin. Harja ja tukka hulmuivat samaan tahtiin.
Päivän päätteksi tallista astui ulos nainen, jolla oli maailman levein hymy.
Liisa:
Viikko kului uudessa työpaikassa korvat höröllä muistiinpanoja tehden. Välillä turhauttaa kun en vielä osaa tai tiedä, mutta samalla tiedostan, että juuri tätä olen kaivannutkin. Parasta tällä viikolla on ehdottomasti siis uudet haasteet ja uuden oppiminen.
Onpas hieno ovi/portti! Jotenkin kovin rauhoittava tuo kuva. Väri ja pinta molemmat.
VastaaPoistaHuh, miten rohkea Laura! Minä oon nimenomaan pelkuri, en ees peluri, vaan pelkään hevosia ja vaikka kuinka yritän, en ole oppinut vielä olemaan pelkäämättä. Huh ja puh :)
VastaaPoistaRohkeita naisia olette kumpikin. Minua hepat jaksavat aina ihmetyttää, ne ovat NIIN isoja. Tuntee itsensä ihan sittiäiseksi niiden rinnalla.
VastaaPoistaErika - Ymmärrän hyvin pelkosi. Aloitin ratsastamisen vasta puolitoista vuotta sitten ja ekalla tunnillani astelin kovin itsevarman oloisesti kohti minulle osoitetun hevosen pilttuuta. Sain tuskin ovea auki, kun kauhistuin kuinka iso eläin siellä odottikaan. Se tuli jotenkin yllätyksenä.
VastaaPoistaEnsimmäiset tunnit olin ihan kauhusta kankeana siellä selässä. Mutta huumaannuin niin kovin uudesta harrastuksestani, että halusin uskaltaa, vaikka hirvitti. Ja kun hevosia oppii tuntemaan, niiden kanssa oppii olemaan pelkäämättä. Vaikka on ihan tervettä pitää pienestä pelosta kiinni.
Kirjailijatar - Niinpä, se on aika ihmeellistä, miten voi olla niin iso eläin ja niin herkkä, että tuntee kärpäsen ihollaan.