Selitin tohkeissani veljelleni uuden pengerryksen alle tulevasta kahvittelupaikasta.
Hän kysyi: "Mitäs me sillä tehdään, kun ei täällä ehdi kahvittelemaan, kun aina vaan touhutaan?"
Minä totesin: "Sitten, kun kaikki on valmista, ei enää tehdä muuta kuin kahvitellaan ja katsellaan, kun kaikki kukoistaa ja on kaunista!"
Hän epäilee, että sitä päivää ei tule.
Minä olen optimisti.
Hauska keskustelu. Ymmärrän, että ulkopuoliset eivät aina jaksa uskoa siihen, että kaivaminen/kasvattaminen/rakentaminen/kukkien paikan etsiskely/koko puutarhatouhu antaa aikaa myös istumiselle, nautinnolliselle kahvittelupaikalle...
VastaaPoistamutta antaa se, eilenkin istuin huvimajassani ja ihailin, nuuskin, haaveilin... vaikka toisella reunalla multakasa talikkoineen odotteli tekijäänsä..
Joskus pitää kuitenkin sulkea silmät ja aistit tekemättömyyden edessä ja nauttia siitä, mitä on jo tehty :) niin se on
tuksu
Tuksu - juuri näin!
VastaaPoistaOlen taas melkein koko päivän touhunnut. Sitten tuli sade ja antoi sopivan syyn tulla hetkeksi sisälle. Kylläpä on kiva katsella ikkunasta päivän aikaansaannoksia ja syödä pannukakkua.
Naurattaa, voin jotenkin kuvitella tuon :) Minä voin tulla opastamaan teitä tuossa laiskottelussa, jos se ei muuten luonnistu.
VastaaPoistaKirjailijatar - tervetuloa! Annatko pikakursseja?
VastaaPoistaLaura - eiköhän sullakin riitä aikaa paremmin kahvittelulle kunhan aloitat kesäloman! Ja kahvitellessa voi aina tehdä käsitöitä eli laiskottelusta ei kuitenkaan ole kyse ; )
VastaaPoistaLiisa - oih, odotan niiiiiin kovalla hartaudella kesälomaa ja aurinkoisia päiviä puutarhassa. Myös siinä uudella kahvittelupaikalla.
VastaaPoista