Hamariin saavuttaessa suoritetaan ensimmäisenä puutarhakierros. Sitä ennen ei ehdi pirttiin astumaan. Hyvä jos keittiöönkään asti. Yleensä pitää suoraan autosta rientää katsomaan mitä kaikkea on tapahtunut sitten viime näkemän.
Katsastetaan perennapenkit ja vihannesmaat. Raotetaan kasvatuslaatikkojen kansia. Kurkistetaan raparperinlehtien alle. Onko pinnalla uusia tulokkaita? Löytyykö tuoreita kukintoja? Ei kai vaan ole jo kirvoja?
Hykerrellään tyytyväisyydestä ja mittaillaan nurmikenttää arvioivalla silmällä tulevaa suunnitellen. Samalla kitketään tielle osuvat rikkaruohot ilman sen suurempaa metodologiaa.
Tämän viikonlopun väri on purppura. Siitä pitävät huolen avautumassa olevat jättilaukat, isotähtiputken ensimmäiset kukinnot, askelkivien väleihin villisti kylväytynyt punainen käenkaali sekä Queen of the Night, joka vielä pihistelee.
Ihania kuvia ja mielikuvia taas...
VastaaPoistaKiitos niistä. Muistan hyvin, kun meillä oli se mökki...asuessamme Koillismaalla. Kyllä piti tilukset katsastaa aina, ennenkuin ryhdyttiin purkamaan autosta mitään...
:)hyvää mieltä ja iloista viikonloppua siellä.
tuksu
Tuksu - kiitos samoin!
VastaaPoistaTämä on tällaista katkeransuloista touhua tämä viikonloppupuutarhurin elämä. Mutta niin kovin palkitsevaa!
Viikossahan sen kasvun niin hyvin sitten huomaa. Toki voi tietysti murehtia sitä, mikä kaikki on jäänyt näkemättä, muttei kannata. Nautiskele vaan viikonlopusta!
VastaaPoistaKirjailijatar - niinpä! Viikossa tapahtuu uskomattoman paljon. Enkä ole kauheasti murehtinut.
VastaaPoistaKunhan vaan osun paikalle pioninkikkien aikaan!