tiistai 18. toukokuuta 2010

Me vaan touhutaan, osa 2


Pengerrysprojekti eteni viikonlopun aikana loppusuoralle asti, kun kukkapenkille kaivamani kuoppa täyttyi lehti- ja risukompostilla, poninkakalla ja mullalla.


Sommittelimme joukolla reunuskivet paikoilleen. Veera-serkkukin tuli avuksi. Laskin, että koko urakassa on ollut mukana seitsemän tekijää. Ja lisäksi tietysti Mummi vierailevana konsulttina. Ennen Mummi oli ylipäällikkö. Nykyään se olen minä.

Ensimmäisenä penkkiin pääsi kirpparilta hankittu esikontaimi. Veera istutti sen punaisen reunakiven päälle, että löytää sen seuraavalla kerralla vieraillessaan.


Pengerryksen alapuolelle kylvetään vielä nurmikkoa ja kivimuurin raot aion täyttää mullalla. Toivottavasti saan jotain kasveja myös niihin viihtymään. Ideoita muurikasveista otetaan vastaan!


Sunnuntai-iltana pääsin kylvöpuuhiin sen jälkeen, kun ukkossade oli sopivasti kastellut penkin valmiiksi.

Etuosan kaareen kylvin esikon seuraksi yrttejä - sitruunamelissaa, minttua, mirrinminttua, iisoppia, lehtosalviaa, timjamia, kangasajuruohoa, persiljaa, tilliä. Maariankellon, päivänkakkaran, orvokin ja krassin siemeniä ehdin ripotella muualle penkkiin. Ja kesäharsoakin heitin mukaan, jotta joku kukkisi jo tänä kesänä. Taisi sinne mennä isoniittyhumalaakin maanpeitekasviksi.

Yhteen nurkkaan Joni hautasi kavereiden uudelta pihalta kaivetut piparjuuren juurakot. Muutama vanhasta penkistä harventamani sormustinkukan taimikin pääsi jo uuteen kotiin.

Vielä mahtuu penkkiin muutakin - ensi viikolla jatketaan!

7 kommenttia:

  1. Oho! Sä olet ollut ihan himoahkera. Noin paljon työtä ja vaivaa ja siemeniä. Olen ihan hengästynyt pelkästä lukemisesta.

    No, minä vaan istuskelen täällä suloisesti villiintyneessä puutarhassa ja odotan, että joku kukka tulisi ilahduttamaan. Pionit onneksi jälleen pukkaa tuolta esiin.

    VastaaPoista
  2. Työ ja vaiva on ihanaa!

    Ja sellainen suloisesti villiintynyt puutarha saisi tästä meidänkin tarhasta tulla. Nurmikkoa saisi ainakin olla vähemmän ja muita kasveja enemmän. Ja nurmikkohan vähenee, kun sitä kaivaa pois!

    VastaaPoista
  3. Ihana! Ja totisesti taatulla vaivan arvoinen. Puutarhastasi tulee ihana.
    Minulle tuli niin hyvä mieli, kun mummisi on siellä arvostettu, vaikka ylipäälykyys onkin jo luovutettu seuraajalle :)
    Jännää nyt seurata, kuinka kaunis tuo hieno kukkamaa onkaan..aikanaan.
    Seuraillaan :)
    tuksu
    niin ja mukavaa viikonjatkoa sinne

    VastaaPoista
  4. Tuksu - puutarhassa kaikki tuntuu olevan vaivan arvoista! Odotan itsekin kovasti sitä, miltä tuo uusi penkki tulee näyttämään, kun kasvit tulevat pintaan. Perennojakin siihen on tarkoitus vielä mahduttaa.

    Mummi on itse tuon puutarhan alunperin "rakentanut". Sitä on sittemmin muuteltu ja isoimmat kukkamaat poistettu. Laitan niitä nyt hiljalleen takaisin - tosin uusille paikoille ja vähän eri tavalla. Mutta Mummin peruja on moni asia vieläkin. Ja sieltä se puutarhainnostuskin sai alkunsa muutama vuosi sitten.

    VastaaPoista
  5. Vau, te olette tosiaan olleet ahkeria! Uusi kukkapenkki näyttää tosi hyvältä ja toivottavasti nurmikkokin lähtee hyvin kasvamaan. Odotan vielä parvekkeelta otettua kuvaa, jotta näkisin miltä penkit näyttävät yhdessä!

    VastaaPoista
  6. Huu, kävin kyllä parvekkeella katsomassa, että miltä näyttää, mutta en tajunnut kuvaa ottaa. Voi olla, että vaahteran viherrys peittää jo näkymän.

    Mutta kuvailen penkkiä uudelleen viimeistään, kun siinä jotain alkaa kasvaa.

    VastaaPoista
  7. Nyt jo on hassua katsoa näitä kuvia. Tuossa pengerryksen alla vihertää jo!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...