Irti, poikki ja pakettiin

Naapurin setä soitti ja kertoi tuovansa meille peuranlihaa. Kiva juttu! Kävi vaan aika pian ilmi, että liha oli vielä kovin tiukasti kiinni peurassa.

Loppupäivä meni vähän eri tavalla kun oli suunniteltu. Hamarin keittiö muuttui leikkaussaliksi ja luusaha laitettiin isoimpaan kattilaan desinfioitumaan. Joni etsi kuumeisesti ohjeita peuran pilkkomiseen.

Kunnon ohjeiden puutteessa sisäfileet, ulkofileet, kaslerit ja paistit veisteltiin irti vahvasti fiilispohjalta. Palapaistiaineksia taisi tulla vähän enemmän, kuin niillä, jotka ovat tarttuneet moiseen haasteeseen aiemminkin. Ralf toimi kuitenkin uskollisena assistenttina eikä malttanut poistua keittiöstä operaation aikana. Se sai hyvin ansaittuja makupaloja mahan täydeltä ja ison kasan luita pakastimeen odottamaan. Pihan linnuillekin saatiin talia.

Koko iltapäivän ja illan uurastuksen jälkeen oli peura pilkottu ja pakattu. Vakumoituja lihoja säilytetään kellarissa 4 päivää ja sitten ne pakastetaan.

Isän pipo

Isän joululahjapipo sai alkunsa vasta aattoiltana. Sain sen sentään joulunpyhinä valmiiksi asti. En ole pitkään aikaan kutonut niin paljon kuin tänä jouluna. Kun ei voinut ulkoilla, tuli istuskeltua kuusen katveessa kutimen kanssa. Onneksi matkassa oli mukana iso kassillinen lankoja, puikkoja ja keskeneräisiä projekteja.

Tein ihan peruspipon 7 veljeksestä. Loin 112 silmukkaa ja kudoin 2 oikein, 2 nurin. Lopussa kavensin joka puikolla kutomalla puikon 3. ja 2. viimeiset silmukat yhteen ja kun jäljellä oli 12 silmukkaa per puikko, kudoin vielä kerroksen aina 2 yhteen. Tein piposta aika pitkän, että siihen saa kunnon käänteen, ettei korvia palele.

Mallina toimi Joni, koska isä ujosteli kameraa.

Jouluhetkiä

Tänä jouluna suurin osa ajasta on mennyt nojatuolissa kutimen kanssa. On syntynyt pipo ja vähän muutakin. Välillä olen noussut keittämään keittämään teetä tai lämmittämään glögiä.

Toisinaan olen vaihtanut toiseen tuoliin, kun koira on noustuani vallannut edellisen. Silloin tällöin olen kiikaroinut sohvalta lintuja. Närhikin on käynyt maistelemassa lintulaudan jouluherkkuja.

Ihanaa joulua!

Teille kaikille meiltä kaikilta!

Jouluaattofiilikset syntyvät näillä sulosävelillä!

H niin kuin...

Saanko esitellä, uusi kaverini Hannes!

Hanneksella on punaisesta langasta tehdyt aivot ja aika huonot jutut. Mutta kiva tyyppi silti.

Tein Hanneksen omaksi ilokseni päivän mittaan tällä ohjeella.

Sitkeässä

Eilen tuntui, että flunssa alkaa vihdoin hellittää. Nyt olen saanut vielä riesakseni yskän. Tavoite olla jouluksi kunnossa taitaa olla turhan kunnianhimoinen. Uusi armollinen tavoitteeni on vielä tämän vuoden puolella.

Onneksi ikkunan takana on ihana satumaisema.

Joululiikenteessä

Ajeltiin joulunaluspäivien viettoon äidin luo. Lumiset satumetsät vilisivät ohi.

Loppumatkasta keli alkoi olla kehno. Pääsimme illansuussa turvallisesti perille.

Joulunpunaisia tomaatteja

Näin joulun alla taitaa tehdä mieli jopa syödä punaista ruokaa. Tomaattikeitto lämmitti mukavasti pakkaskelillä ja olen herkutellut paahdettujen tomaattien ja vuohenjuustoleipien kanssa jo useampana iltana.

Varsovan joulu osa x

Varsovassa ei jouluvaloja säästelty.

Tuollaisia jouluvaloihin käärittyjä puita haluaisin kotipuutarhaani. Kukakohan olisi riittävän kärsivällinen niiden ripustamiseen?

Toipiluudesta

Tom Hodgkinsonin mainiossa Joutilaisuuden ylistys -kirjassa on oma lukunsa sairaanaolemisesta. Luin sitä eilen, sairaana ollessani.

Hodgkinsonin mielestä meidän pitäisi kohdata sairaudet toisenlaisella asenteella (nyt puhutaan tietenkin vain tällaisista suht harmittomista taudeista, jollaiseksi luokittelen yhä vaivaavan sitkeän flunssani). Sairaudet pitäisi toivottaa tervetulleiksi, niille pitäsi antautua täysin ja levätä pitkään ja hartaasti. Ja niiden lähtiessä pitäisi surra sitä, että tauti meni jo. Näin ajatellen harmittomat taudit ovat ihan ok.

Hodgkinsonin mukaan lääke on flunssalle sama kuin kahvi päiväunille - pahin vihollinen. Kaikkein tärkeintä on antautua puolikuntoisuudelle ja toipua niin pitkään, että tuntee taas olevansa voimissaan.

Vanhoina hyvinä aikoina minutkin olisi varmaan nyt lähetetty Välimerelle parantolaan lopputalveksi tiukalla ukaasilla olla tekemättä yhtään mitään.

Kuinkahan pitkään olisin mahtanut malttaa? Olisin kumminkin salakuljettanut käsityöpussukan mukaan ja piilotellut kudinta ja virkkausta aurinkotuolissani.

Joulutunnelmissa

Voiko perjantaita parempaa iltaa ollakaan? Lasi viiniä ja hyvää ruokaa. Kynttilä tuoksuu sitruunaruoholta. Rauhallista viikonloppua!

Hämärän tullen Varsovassa osa 2

Joulun tunnelma on ihan parhaimmillaan tällaisessa ikivanhassa ympäristössä. Vähän niinkuin kuljeskelisi piparkakkukylässä.

Nenä tuhisee edelleen. Onneksi Nessujakin saa nykyään aloe veralla kuorrutettuna. Ja ihanaa, että Joni ymmärsi tuoda niitä tuliaisiksi ulkomaailmasta.

Hämärän tullen Varsovassa

Koska flunssa jatkuu, jatkuvat myös matkakuvat.

Illallisen jälkeen meidät vietiin kävelylle joulukalenterimaisemiin. Kävimme vanhan kaupungin joulumarkkinoilla, joille ehdimme valitettavasti vasta sulkemisaikaan, joten joulupallohaaveeni toteutuminen siirtyi tulevaisuuteen.

Markkinoiden jälkeen tarkotuksena oli nauttia tuopillinen paikallista kuumaa olutta perinteisessä oluttuvassa lyhyen kävelymatkan päässä. Mutta tupaa ei ottanut löytyäkseen. Kuljeskelimme ympäriinsä pikkukujilla. Kylmäkin alkoi olla. Isäntämme soitteli kuumeisesti kollegoilleen. Lopulta selvisi, että etsittyä oluttupaa ei enää ollut. Minua ei niin haitannut, koska pääsin räpsimään kuvia jouluvaloista, koristelluista taloista ja pikkukujista.

Toisaalta, jos emme olisi palelleet, olisin ehkä nujertanut tämän flunssa heti alkuunsa.

No, sainpahan tunnelmallisia kuvia!

Hiljaista

En ollut saada tarpeekseni näistä seinistä, ikkunoista, oviaukoista. Päivä oli harmaa, kuten kuulemma Varsovassa aina. Mutta sitäkin kauniimpia olivat nämä rappaukset valumineen ja halkeamineen ja haaleine maaleineen.

Hiljaistakin oli. Ei juuri ketään missään.

Hiljaista on täälläkin. Olen ollut jo monta päivää kipeänä kotona. Ei siis ole sattunut juuri mitään. Olen pääasiassa nukkunut, sitäkin hyvin katkonaisesti.

Harmittaa, kun kaikki suunnitellut ja kovasti odotetut joulunaluspuuhat, joulukonsertit ja glögikutsut on pitänyt perua. Joulu tulee ihan liian nopeasti, kun on viisi parasta jouluvalmistelupäivää viettänyt peiton alla ja niistänyt nenää.

Unia olen nähnyt enemmän kuin koko syksynä yhteensä. Esimerkiksi sellaista, jossa meidän kotitalon ullakko syttyy palamaan, eikä kukaan kerro meille. Vasta havahduttuamme outoihin ääniin ja keittiön ikkunasta nähtyämme, että ulkona seisoo valtavasti ihmisiä, ymmärsimme, että talo oli liekeissä. Sittenkään emme jostain syystä osanneet mennä ulos. Onneksi heräsin, ennen kuin tilanne äityi tosi kuumaksi.

Aivot taitavat olla ylikierroksilla. Vai osaako joku tulkita unia?

Promenadilla Varsovassa

Innostuin vanhan kaupungin korttelien hurmaavista pinnoista ja viehkoista värisävyistä.

Iloitsin siitä, että sain olla hetken itsekseni ja kuljeskella päämäärättömästi. Katsoa, mitä kulman takaa löytyy. Ei tarvinnut selitellä kellekään, että miksi näitä elämäänähneitä seiniä oli pakko koskettaa ja ihmetellä.

Löytöjä nämäkin

Viikonlopun kirpparikierros oli hienoinen pettymys. Lauantaina en Crystal Palacessa löytänyt suosikki charityäni ollenkaan ja sunnuntaina Greenwichin markkinoilta oli suosikki alueeni ja kauppani kadonneet kokonaan! Mutta kirjoja tarttui mukaan useampikin sekä kaunis pieni lautanen ja kadulle hylätyn lipaston vetimet.