sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Always look at the bright side of life



Sitä hyräilin mielessäni ja olin tyytyväinen, että pistin pipon päähän kun lähdin koiran kanssa lenkille. Harvemmin sitä kesäkuun lopulla pipoa tarvitsee, mutta menomatkalla se lämmitti korvia ja paluumatkalla se oli täynnä kanttarelleja.

--

So glad I wore a beanie when I took the dog for a walk this afternoon even thought it's crazy we're having such cold weather this time of the year. First the beanie kept my ears warm and then it carried my mushroom finds home.

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Ansarin kuulumiset





Kasvihuoneessa odotellaan suurempaa kasvun ihmettä. Ja lämpimämpiä kelejä. Ei piisaa kymmenen asteen sadepäivät tomaateille. Pelakuutkin värjöttelevät vielä ansarissa, kun en ole raskinnut niitä ulos kantaa palelemaan.

Amerikkalaiset kuulemma povaavat Suomeen normaalia kuumempaa loppukesää. Minä olen valmis!

--

Not a whole lot of growth happening in the weather we're having. Even the greenhouse is cool most days.

torstai 26. kesäkuuta 2014

Kukkia ja lehtiäkin


Keväällä vaikutti siltä, että koko puutarha on etuajassa. Olin ihan varma, että pionit ehtivät kukkia ennen juhannusta, kun huhtikuussa syötiin pihalla teepaidoissa. Mutta toisin kävi. Nyt kesäkuussa värjötellään sisällä. Miten voi olla 12 astetta juhannuksena?

Muistan, kuinka vuosia sitten äiti haaveili erilaisista kuunliljoista ja minä mietin hiljaa, että miten voi niin tylsistä kasveista haaveilla. Mutta olen alkanut ymmärtää mistä on kyse. Syreenimajan reunalle pinotun kivikasan reunalle siirsin ystävän kukkapenkistä vuosia sitten kaivettuja ja sittemmin parissakin eri paikassa kasvaneita kuunliljoja. Jostain syystä toimivat mielestäni kaikkein parhaiten juuri kivien läheisyydessä.


Kurjenmiekkoja olen saanut yhden satsin Mummilta ja toisen on Joni pelastanut jonkin työmaan maisemoinnin alta. Niistäkin on riittänyt jo moneen paikkaan.


Tähtiputkissa vain on sitä jotakin. Aluksi sekosin näihin punaisiin, mutta tänä kesänä valkoisetkin ovat alkaneet näyttää viehkoilta.


Jättilaukat ovat kylvääntyneet hullun lailla ja nyt, ehkä kuutisen vuotta siitä, kun ensimmäiset laukansipulit laitoin maahan, alkavat siementaimetkin kukkia. Jos hyvin käy, näytä on pian joka paikassa!


Keltapäivänliljat ovat ennenvanhaan reunustaneet Hamarin puutarhan perennapenkkejä. Nyt vanhat penkit ovat aika ränsistyneitä, enkä ole kaikkia vielä ehtinyt perata uuteen kukoistukseen. Mutta liljat sinnittelevät, vaikkei niitä ole jaettukaan pariinkymmeneen vuoteen.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Juhannusterveiset äidin puutarhasta


Kylmin juhannus 30 vuoteen. Ja sateisinkin varmasti. Onneksi on katto pään päällä ja villasukat jalassa. En silti välttynyt juhannusflunssalta, minkä vuoksi aamu-uinnitkin jäivät kahteen ensimmäiseen aamuun. No, vesikin kylmeni joka päivä.

Äidin puutarhassa polut kiemurtelevat kivien, kantojen ja istutusten lomassa. Tuollaista puiden katveessa olevaa vehreää keidasta himoitsen Hamariinkin.


Punalehtiruusu kukkii pihlajan alla.


Seppelvarpu rehottaa.


Angervo kukkii vielä.


Köynnöshortensia on peittänyt ison kiven. Mihinköhän se jatkaa, kun kiven reuna on tullut vastaan?

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Tervetuloa uuteen kotiin


Maanantaina muutettiin ja sunnuntaina oli jo kädet syvällä mullassa koko päivän. Piha on suuri ja vihreä. Rikkaruohoja repimällä tutustuu hyvin pihan kasvustoon, joka on aika laaja. Paljon on kasveja, jotka tunnistan ja joista pidän. Jonkun verran on myös sellaista mikä lähtee, jahka ehdin ne repimään. 

Kuva on etupihalta. Runsas sisääntulo, jota putsasin aika antaumuksella eilen. Jotain maanpeittokasvia revin menemään oikein kunnolla ja alta paljastui ihan kivaa kivetystä. Pari saniaista siirsin talon sivustalta tähän "penkkiin". Jotain väriä tähän silti kaipaisin, mutten vielä tiedä mitä. Ideoita?   

torstai 12. kesäkuuta 2014

Syreenimajan kuulumisia


Syreenimajassa on tapahtunut edistystä. Vaikka eihän tuo nyt ihan maja vielä ole. Mutta laatat on ladottu ja syreenit istutettu. Kivien eteen siirsin vähän kuunliljoja ja kurjenmiekkoja ja keväällä kylvämääni mirrinminttua. Koska syreenintaimet ovat vielä kovin pieniä (oikein tarkkaan kun syynäät, niin saatat ne nähdä tuossa kuvassa), istutin niiden väleihin kasvihuoneessa esikasvattamiani malvan ja salkoruusun taimia tuomaan majan tuntua ensi hätään.

Ja kuten meidän puutarhassamme on tapana, muutoksen tuulet ovat jälleen puhaltaneet. Syreeninmajan piti avautua etelään, mutta nyt näyttää siltä, että auki aiotulle sivulle tulee myös syreenit. Kunhan vaan ehdin taas tarttua lapionvarteen...


Tässä näkymä kivikasan puolelta. Kivien kainaloon siirsin purppurapunalatvat, jotka saivat väistyä purppuraomenapuun tai muun pienen puun tieltä perennapenkistä. Nyt pitäisi vain ehtiä ostamaan sitä puuta!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Pihalla juuri nyt


Tomaatit ovat päässeet kasvihuoneeseen ja voimistuneetkin jo. Mummi leikkasi laiminlyödyt pelakuuni, jotka vielä lämmittelevät kasvihuoneessa.


Perennapenkit rehottavat. Olen ymmärtänyt, että isot perennapenkit eivät ehkä ole kahden pienen lapsen äidin juttu. Puita ja puskia kehiin seuraavaksi.


Särkynyt sydän ihmetyttää joka vuosi.


Tulppaanit kuihtuvat, mutta niiden keskeltä puskevat esiin tähtiputket.

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Ensi kesään!



Tulppaanit sinnittelivät tänä keväänä tosi pitkään ja kuten aina, paranivat vain vanhetessaan. Mutta nyt on aika sanoa näille hellät ja haikeat jäähyväiset. Ja toivoa, että ne arvostavat kevään mittaan annosteltua kanankakkavettä ja palaavat ilahduttamaan meitä taas ensi vuonna.

--

Tulips have lasted extra long this spring. But it's time to say goodbye and keep my fingers crossed that they will come back next year.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Muuttuvia suunnitelmia


Ehkä muistatte, että joku aika sitten pohdiskelin kaveria puutarhan perällä kasvavalle siniselle syreenille. Päätin nimittäin kaivella sen ympäristöä. Ja kävi niinkuin mulla usein käy. Oli kuoppa ja epämääräisiä suunnitelmia, jotka muuttuivat melkein päivittäin.

Ensin ajattelin yrittää syreenille kaveriksi perennoja ja pensaita, vaikka tiedän kyllä, että tuollainen vanha syreeni versoineen voi olla vähän hankala naapuri. Mutta järkeilin, että kun kerran sen kainaloon hölmöyksissäni vuosia sitten tuuppaamani kärhö ja ruusukin ovat vielä hengissä, niin miksei sitten muutkin.

Mutta sitten järjestin kylällä kasvinvaihtotoria ja naapurista kaivetyt syreenintaimet jäivät vaille ottajaa. Toin ne kotiin ja aikani niitä pyöriteltyäni tulin siihen tulokseen, että voisihan meillä sittenkin olla syreenimaja.

Ja joku kivikkoryhmäkin voisi olla.


Kaivelin vähän lisää ja usutin isän traktorin ohjiin.


Tähän vaiheeseen on päästy. Seuraavaksi ladotaan syreenimajan lattiaan ikivanhaa navetan lattiaa laatotukseksi. Ja sitten ne syreenit. Ja kaikenlaista kivaa kivenkoloihin ja niiden ympäristöön.

--

I was planning a border of bushes and perennials. But as it often happens in my garden, one ideas turns into another and soon into yet another. Now I think it will be a little room surrounded by lilacs. Plus something with a pile or rocks.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...