Menetyksiä ja suunnitelmia

Olen pitänyt melkein koko kesäkuun vapaata tietokoneelta. Ei se ollut mitenkään suunniteltu juttu. Niin vain kävi. Ihan liikaa kaiveltavaa pihalla, ruuanlaittoa, ratsastusta, lasten kanssa touhuamista, riitojen ratkomista (lähinnä lasten keskinäisiä), koiran lenkittämistä. Elämää siis. Enimmäkseen elämää pihalla. Siellä tapahtuu koko ajan vaikka ja mitä, enkä haluaisi missata mitään.

Puutarhassa kaikki kukostaa. Kasvit ovat ottaneet varaslähdön ja kiirehtivät kukkaan ennen aikojaan. Talven jäljiltä on myös ruumiita. Kaikki vanhimmat ja isoimmat mirrinminttumättääni ovat kuolleet. Kangasajuruohokin on mennyttä juuri siitä kohtaa, missä se on mielestäni ollut hienoimmillaan. Onneksi molemmat ovat siementäneet ja siementaimista olen saanut täydennystä menehtyneiden tilalle.

Siperiankärhöä lukuunottamatta kaikki kärhöt paleltuivat. Eniten harmittaa noiden kivien päällä suikertanut viinikärhö, joka oli aivan erityisen terhakka. Olen jättänyt kaikki juurakot maahan ylösnousemuksen toivossa. Paleltunut pioni lykkäsikin pienenpienen lehden viime viikolla kertomaan että vielä pihisee henki. Hurraa hänelle.

Ennen juhannusta kaivoin viimein korituolit esiin kanalan perukoilta. Tai no, isä ne kaivoi, kun itse en ylettänyt niihin talven aikana varastoitujen tavaroiden takaa. Yhden asetin tuohon pengerryksen eteen. Ajattelin, että siitä voisi katsella kasvihuonetta. Jos sitä joskus vaikka malttaisi istahtaa alas.

Vielä en ole malttanut.

Kyllä mä vielä joskus aion tuolla puutarhassa istuskellakin. En ehkä tänä kesänä, mutta joskus. Vaikka sitten vanhana. Sitä silmällä pitäen yritän löytää parikin pientä kaffetteluryhmää. Metalliset tuolit ja pöydän. Yhden tarvitsisin työn alla olevaan ruusumajaan. Toisen ehkä parsapenkin alle tai sitten uuteen hyötytarhaan, kunhan sekin valmistuu.

Lontoossa olisi antiikkimarkkinoilla ollut juuri sellaisia pihakalusteita joita tarkoitan. Ehtisiköhän sitä joskus ajaa pakettiauton Lontooseen asti ja lastata sen puutarhakalusteilla ja huristella takaisin?

Kesällä kerran - tai no, alkusyksyllä

Hihii, viime viikolla ilmestyneessä Kotivinkissä on kovin tutunnäköinen kasvihuone. Ja minähän se siellä kaivelen. Aika hassua.

Kuvat otettiin viime syyskuun alussa ja tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Silloin puunattiin äidin kanssa pihaa ja somistettiin kasvihuonetta. Huomasin myös, että vaikka kauniista esineistä tykkäänkin, niin somistajaksi minusta ei oikein ole. En millään olisi malttanut kattaa astioita ja silitellä pöytäliinaa, kun vieressä oli lapio, johon tarttuminen oli paljon houkuttelevampaa.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen on tapahtunut taas monenlaista. Pengerryksen alla kukkiva pallohortensia muutti pengerryksen yläpuolelle ja sen tilalle istutin appivanhemmilta synttärilahjaksi saamani koristeomenapuun. Kasvihuoneen ympäristöä on myös kaiveltu oikein kunnolla. Uuden hyötytarhan perustamisessa on kesäksi projektia kerrakseen.

Kasvihuone on talviteloillaan. Jouluvalot sieltä on sentään jo otettu alas. Pian pitää kantaa pukit ja telineet sisään ja aloittaa lasien pesu. Se on mukava keväinen urakka, johon saa kulumaan parikin päivää, varsinkin kun työasento ei ole ihan mikään kaikkein miellyttävin. Onneksi meidän isä on kunnostautunut siinä hommassa viime vuosina.

Aina myöhässä

Kaikkien kaveripiirissä tai suvussa taitaa olla niitä, jotka ovat aina myöhässä joka paikasta. Sellaisia paatuneita tapauksia, joille kerrotaan, että bileet alkavat tuntia aiemmin, kuin ne oikeasti alkavat. Tai kaksi tuntia. Tunnustan, että me olemme juuri sitä sarjaa. Ei siksi, että me emme huomaisi ajan kulkua tai tietäisi miten kauan asioiden tekeminen kestää. Me olemme aikaoptimisteja. Niitä, joiden mielestä ei kannata lähteä liikkeelle etuajassa, koska siinä viidessä minuutissa ehtii tehdä vaikka ja mitä. Niinkuin ehtiikin!

Olimme jo melkein lähdössä ajelemaan maalta kaupunkiin, kun ymmärsin, että tomaatit on kylvämättä. Itseasiassa tajusin sen, kun luin sääpäiväkirjasta viime vuoden kohdalta, että päivälleen samana päivänä viime vuonna olivat tomaatit jo itäneet.

Mihin ihmeeseen tämäkin kevät oikein on ehtinyt hurahtaa? Olen kyllä nähnyt sitä kylvömultaa marketissa jo, mutta en ole tajunnut. että hetki alkaa olla käsillä.

No, ei muuta kuin pihalle multakasalle lapion kanssa. Ennen kylvämistä lämmittelin muutama-asteista multaa lämpimällä vedellä ja nyt pidellän peukkuja, että tomaatit tykkää.

--

Where has this spring gone? Time flies and I had not realised that I should have sown some tomatoes weeks ago already. Oh well, better late than never...

Pakkasaamufiilistelyä

Muutaman tosi pimeän päivän jälkeen oli ihanaa, kun aurinko kurkisteli aamusella. Nämä kuvat nappasin jo ennen auringon esiintuloa. Kuura-aamuja ei ole tälle syksylle montaakaan mahtunut. Ehkä siksikin puutarhassa oli eksoottinen fiilis aamutuimaan.

Saatiin tänään viimein ripustettua jouluvalot kasvihuoneeseen ja kuskasin jo lapionkin latoon. Meinasin, että puutarhassa saa alkaa lepokausi, vaikka istutuskelit sen kuin jatkuvat. Istahdin iltapäiväteelle puutarhalehden kanssa ja ajattelin, että nyt aloitan suunnittelu- ja haaveilukauden. Sitä kesti ehkä puoli tuntia. Tuli idea. Ja oli pakko pistää saappaat jalkaan, hakea vasta talviteloille laittamani kottikärryt ja lapio uudelleen esiin ja aloittaa kaivuuhommat. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen ennen kuin maa jäätyy.

Purppurapunalatvat saavat jäädä talventörröttäjiksi. Mulla on jotenkin kaksijakoinen suhde tähän perennaan. En oikeastaan pidä sen kukinnosta, joka on vähän huiskin haiskin sihruinen. Tykkään selkeämmistä muodoista kukissa.

Mutta viime kesän sateiden innottamana kukinnot heiluivat parissa metrissä ja perhoset hyörivät niissä aivan huumaantuneina. Pakkohan siitä on pitää. Mulla ei loppujen lopuksi ole montaakaan oikein isokokoista perennaa puutarhassani, tämä, kultapallo ja töyhtöangervo. Ne on kaikki huippuhelppoja ja luotettavia. Tätäkin purppurapunalatvaa olen retuuttanut kasvupaikasta toiseen ja taas suunnittelen sille uutta kotia. Se ei tunnu olevan moksiskaan.

Mansikka rehottaa kukkapenkeissä ja kurpitsapenkissä. Onhan sillä omakin penkkinsä, mutta ei se siellä pysy. Ja se on ihan ok. Se on mainio maanpeitekasvi ja kesällä on hauska napsia mansikoita sieltä täältä puutarhassa käyskennellessä. Se viihtyy kitkettäväksi asti, mutta se on niin helppo nyhtää pois huonoista kohdista, ettei se oikeastaan haittaa ollenkaan.

Unikot ovat aina vain kuvauksellisia. Olen ollut monta vuotta omavarainen silkki- ja pioniunikkojen kanssa. Annan unikkojen kylväytyä syksyllä ja kerään osan siemenistä keväällä kylvettäväksi. Saan tällä konstilla pari kukintaa ja unikkoja melkein koko kesäksi.

Mutta sellaisen jännittävän seikan olen huomannut, että muutamassa vuodessa tumman liilat rimpsureunaiset unikot ottavat vallan. Jonkinlaista luonnon valintaa selvästikin. Ihania nekin ovat, mutta koska haluan kaikenkirjavia unikoita, pitää välillä turvautua ostosiemeniin.

Ostin muutama vuosi sitten melkein mustan salkoruusun siemeniä. Olen esikasvattanut niitä kasvihuoneessa ja siirtänyt siitä pihalle. Kyllä ne itsekseenkin kylväytyvät, mutta varmistelen vielä esikasvatuksella, että saan näitä loppukesän kaunokaisia sinne tänne perennojen joukkoon. Kukintaa joutuu odottamaan aina seuraavaan kesään asti, mutta se on sen arvoista.

Kesällä telttailimme Etelä-Ruotsissa ja siellä salkoruusu kasvaa kuin rikkaruoho kadun reunoilla ja talojen seinustalla. Keräsin sieltä muistoksi mukaani siemeniä, joista osan kylvin jo syyskuussa. Saa nähdä kukkivatko jo ensi kesänä vai odotellaanko matkamuistoja vielä vuoden verran.

Lamoherukka ja mustaherukka kasvavat naapureina. Lamoherukan silmut hohtavat punertavina pengerryksen harmaata vasten.

Kasvihuoneen viereinen pengerrys rakennettiin keväällä 2010. Kuskasin silloin taimitarhalta pyöräkorissa lamo- eli pikkuherukan taimen kivien päälle kiemurtamaan. Myyjä sitä suositteli ja olin jonkin aikaa vähän sitä pettynyt ostokseeni. Pidin sitä kauhean tylsänä.

Mutta sitten taas kävi niinkuin usein käy. Lamoherukka näytti kyntensä. Tarkemmin sanottuna varhain puhkeavat lehtensä, herkät pikkuruiset kukkansa ja huikean syysvärinsä. Yksi ainoa taimi on kiemurtanut monen metrin levyiseksi kasvustoksi, joka peittää hiljallee maata myös pengerryksen alapuolella. Taimesta on riittänyt taivukkaita muihinkin puutarhoihin. Enää en luopuisi siitä mistään hinnasta.

--

It's been such a mild autumn. Frosty morning have been rare, today was maybe the second one. Well, we did have a couple of snowy mornings last week but that did not last long.

I was planning on beginning the planning season in the garden. I put the wheelbarrow away and was having a quiet cup of tea in the afternoon when it suddenly hit me. A new idea. So out again with the wheelbarrow and in with another hole in the ground. We'll see how far I get before the ground freezes.

This is what it looks like in the garden at the moment.

Hyötytarhan laajennus lasagnepenkein

Hamarissa kaivettiin muutama viikko sitten tienvierien ojat ja kun kaivuri oli sitä varten nurkilla valmiiksi, varasimme kuskilta päivän omiin tarpeisiimme. Olen ollut kovin ylpeä siitä, että olen kaivanut kaiken puutarhassa omin käsin lapiolla, mutta joskus pitää joustaa omista periaatteista.

Olen haaveillut hyötytarhan laajennuksesta jo pidemmän aikaa. Hyötytarhan sopivin paikka sattuu olemaan koko pihapiirin savisimmassa kolkassa, joten maanparannusurakka on aika mittava. Olisin varmasti yli kuukauden pistellyt lapiolla ja kottikärryillä hommaa, jonka kaivuri ja taitava kuski tekivät vajaassa tunnissa.

Rikkaruohoja tursunnut pintamaa kuopaistiin pois parinkymmenen sentin syvyydeltä. Tujumpien voikukkien juuria jäi vielä maahan, mutta keksin niiden menoksi jotain ensi keväänä.

Kasvatuslaatikoiden pohjia varten kaivettiin kaksi kaivurinkauhan levyistä uraa. Kasvatuslaatikoista tulee neliön mallisia ja niiden väleihin tulee polut. En tehnyt mitään sen suurempia suunnitelmia, aika fiilispohjalta mentiin, niinkuin mun puutarhassa aina.

Merkkasin urien viereen kepeillä laatikoiden ja polkujen kohdat suurinpiirtein. Kasvatusalustan rakennan lasagnetekniikalla kerroksittain.

Urien pohjalle levitin sanomalehteä. Sanomalehti on tärkeä, jos lasagnepenkin kasaa nurmen päälle, koska se tukahduttaa alla olevan nurmen. Tässä meidän tapauksessa sanomalehdet eivät olleen välttämättömät, eivätkä ehkä tarpeellisetkaan, mutta kun niitä kuitenkin oli muutama kassi varattuna, päätin heitellä ne pohjalle.

Sanomalehtien päälle levitettiin haketta, jota oli kertynyt kesän oksasavotan jäljiltä. Sanomalehdet ja hake edustavat lasagnepenkissä ruskeaa eli hiilipitoista täytettä. Ruskeaa täytettä ovat lisäksi esimerkiksi syksyn lehdet, joita meilläkin kuskattiin kaivantoon.

Ruskean täytteen päälle kasataan vihreää eli typpipitoista täytettä. Näin syksyllä typpipitoisen tavaran saaminen ei olekaan ihan helppoa. Elävien kasvien osat, ruohosilppu ja puolivalmis komposti ovat oivia vihreitä täytteitä. Keräsin puutarhasta sen vihreän, minkä löysin: kultapiiskua, tomaattien rangat ja rehottavan salvian oksia. Osan korvasin kasvihuoneesta poistamallani kasvualustalla, johon sekoitin kanankakarakeita.

Hommaa riittää kyllä kevääksikin. Uomissa on nyt hädin tuskin yksi kerros ruskeaa ja yksi kerros vihreää. Kerrosten on tärkeää kastua läpikotaisin, mikä ei tähän aikaan vuodesta ole ongelma. Keväällä jatketaan viimeistään nurmikonleikkuusesongin alettua. Ruohosilppu on tähän hommaan kuin vihreää kultaa.

--

I'm finally expanding my kitchen garden. I have been very proud of the fact that I've dug everything in the garden by hand but this time I let a pro do the digging with a nice big machine. This part of the garden is very heavy clay and it would have taken me a month to do what now took less than an hour.

Because of the poor soil, I'm building the veggie plots with the lasagna technique where you pile up layers of brown carbon rich matter (newspaper, wood chip, branched, autumn leaves) and green nitrogen rich matter (green garden waste, grass, compost).

The green stuff is a bit hard to come by this time of the year so this project will continue in the spring.

Kasvihuoneen syyspuuhia

Hieman erilaiselta näyttää kasvihuoneessa tänään verrattuna edellisen postauksen alkusyksyn tunnelmiin. Nähän ehkä alkuun lohduttoman oloista, mutta oikeastaan ihanan puuhakastahan se on tämäkin aika.

Sato on korjattu, vihreiksi jääneet tomaatit on kypsytetty pirtin pöydällä ja keitetty tomaattikastikkeeksi pakastimeen talven varalle. Tomaattien rangat on irrotettu tukinaruistaan ja kannettu kasvihuoneen viereen rakennettavaan lasagnepenkkiin. Lasagnepenkkiin kuskaan myös osan kasvualustan mullasta, jotta saan tilaa uudelle mullalle ensi kesän tomaatteja varten.

Puutarhassa on ihanaa, kun mikään ei koskaan mene hukkaan. Mullan voi kätevästi kierrättää perennoille tai kasvimaalle ja kasvijätteistä kompostoituu ihanaa uutta maa-ainesta.

Kun saan syyshommat ansarissa kuntoon, viritämme isän kanssa sinne jouluvalot. Nyt alkaa jo olla korkea aika saada vähän loistetta pimenevään puutarhaan.

--

At the moment the greenhouse looks a bit different from what it looked like in the last post with pictures from two months ago. It does look a bit bleak but really there is a lot of stuff going on in the greenhouse still before winter. And it's fun stuff, too.

Once I've got the place cleaned up for winter, dad and I will hand up Christmas lights. Then this space will again be the brightest place in my garden.

Kesämuistoja: Kasvihuone koreana

Koska kesällä bloggaaminen jäi kokonaan, samalla jäi myös kuvien läpikäyminen. Nyt olen vihdoin ehtinyt selailla ja järjestellä valokuvia koneella, enkä malta olla näyttämättä vielä muutamia puutarhakuvia. Nämä taitavat oikeastaan olla syysmuistoija, mutta kovin kesäiseltä näyttää näin marraskuussa.

Syyskuun alussa pidettiin äidin kanssa Hamarissa pienet puutarhasiivoustalkoot. Piha ja kasvihuonekin olivat aika rempallaan, kun olimme elokuun helteiden aikaan pari viikkoa telttailemassa Ruotsissa ja pihatyöt olivat jääneet tekemättä. Saimme siivoushommiin kiritystä siitä, että toimittaja ja valokuvaaja olivat tulossa tekemään juttua kasvihuoneesta ja puutarhasta.

En ollut koko kesänä tainnut istuskella kasvihuoneessa kertaakaan. En ollut ehtinyt enkä toisaalta varmaan olisi juuri tarjennutkaan, kun kelit olivat mitä olivat. Kuvausta varten roudasin ansariin lampaantaljat ja oikein tuukinkin pöytään. Ja poimin puutarhasta salvian, kultapiiskun, kultapallon ja kehäkukan kukkia sekä unikon siemenkotia maljakkoon.

Kuvittelin, että kasvihuoneen stailaus olisi hauskaa, mutta löysin jatkuvasti itseni kaivelemasta jossain kukkapenkissä tai nyppimästä tomaatteja, vaikka olisi pitänyt valkata kaffekuppeja ja tasseja ja fiinistellä paikkoja lyhdyillä ja näteillä jutuilla. Stailaus ei selvästikään ole mun juttu, vaikka kauniista asioista tykkäänkin. Vaikeaakin se oli.

Pyöräytin kaffen kaveriksi gluteenittoman ja maidottoman marjakakun, josta on tullut yksi suosikkileivonnaisistani. Tämä helppo kakku näyttää hyvältä, maistuu kaikille ja bonuksena sopii myös ruokarajoitteisille.

Joni ja Pikkutyyppi opettelivat kesän aikana tekemään jäätelöä. Jätskinteossa tähteiksi jää aina munanvalkuaista, niinpä meillä on syöty myös paljon marenkeja.

Ja kun kasvihuone kerran kesän lopun kunniaksi laitettiin fiiniksi, niin kyllä siellä sitten tuli muutamana iltapäivänä istuskeltuakin fiilistelemässä!

--

Another flash back to the summer. Or to early autumn, really, as these pictures were taken in September. We did a big tidy up in the garden and dolled up the greenhouse for a photo shoot for a magazine.

I really had not spent much time in the greenhouse all summer apart from the hours needed for the wellbeing of my tomatoes. I had not once sat down on the chair I keep in there. But for the photo shoot I took some sheep skins and a table cloth out there and picked some flowers from the garden. And once they were all in place I did actually take time on a few September afternoons to drink my coffee there while making new plans for the garden.

Ansarin kuulumiset

Kasvihuoneessa odotellaan suurempaa kasvun ihmettä. Ja lämpimämpiä kelejä. Ei piisaa kymmenen asteen sadepäivät tomaateille. Pelakuutkin värjöttelevät vielä ansarissa, kun en ole raskinnut niitä ulos kantaa palelemaan.

Amerikkalaiset kuulemma povaavat Suomeen normaalia kuumempaa loppukesää. Minä olen valmis!

--

Not a whole lot of growth happening in the weather we're having. Even the greenhouse is cool most days.

Parvekelöytöjä

Niin kovasti vannoin, ettei parvekkeella kasvateta tänä vuonna mitään, mutta luonto päätti toisin.

 Hankin pari kesää sitten karhunmarjan alun, jota suojelin ensimmäisenä talvena kaikin mahdollisin tavoin. Se selviytyi jotenkuten. Tänä talvena en jaksanut vaivautua, ja ajattelin että marja meni sitten siinä. Mutta karhunvatukka päätti toisin, siellä se yksi oksa jaksaa tehdä vihreää. Uskaltaisiko toivoa marjoja...

Joka keväinen ihastus löytyy kun kurkkaa parvekkeelta. Toivon, että puu kasvaisi niin korkeaksi, että voisi loppukesästä poimia kirsikoita suoraan parvekkeelta. Linnut tosin ehtivät joka vuosi ennen.

Viime kesän hankinta, oliivipuu talvehti sisätiloissa lehtiä tiputellen ja aika kituliaan oloisesti. Nyt taitaa nauttia kun kannettiin aurinkoon ja lämpimään.

Tämän kevään istutukset ja miehen hankkima kärhö (muistaakseni) kasvavat vauhdikkaasti.

Kohta ne loppuu!

Olemme olleet pitkän aikaa tomaattiomavaraisia. Kulmahuoneessa lakanan alla levänneet tomaatit ovat punastuneet hiljalleen ja melkein joka päivä olemme saaneet napsia uusia kypsiä tomaatteja.

Ja on meillä tomaattiruokia syötykin! Lasagnea vaikka kuinka monella tavalla. Ja uunikuivattuja tomaatteja joka viikko. Tomaattikastiketta on riittänyt pakastimeenkin odottamaan talvea.

Siivosin Kulmahuonetta ja tyhjensin pöydän tomaateista. Tässä on viimeiset oman kasvihuoneen kasvatit tältä vuodelta.

Näitä piisaa!

Kaksi ja puoli ämpärillistä. Aika monta kiloa

Pistin neljä omenaa hommiin.

Eikä tässä vielä kaikki. Tietääkö joku hyviä reseptejä vihreille tomaateille?

--

Two and a half buckets of green tomatoes. I have recruited four apples to ripen them.

There's still more. Does anyone have a good recipe for green tomatoes?

Taimista ja pistokkaista

Jostain syystä kesä alkaa mulla vasta juhannuksesta. En tiedä miksen saa alkukesästä kesäfiilistä päälle.

Kasvihuoneessa on juuri nyt aivan ihastuttavaa. Liisan siskolta saadut tomatintaimet ovat vahvistuneet ja juhannuksen jälkeen toin äidiltä vielä pari tainta lisää, että sain penkit täyteen. Nyt vaan odotellaan. Ja kastellaan ja hoivataan. Olen saanut innokkaan pienen apulaisenkin.

Penkkien reunat ovat täyttyneet yrteistä, siementaimista ja pistokkaista. Äidillä oli niin herkullisen punainen pelakuu, että siitä piti silmän välttäessä käydä napsaisemassa muutama oksa, jos vaikka saisin ne kasvamaan. Mulla on pelakuista muutenkin kova puute, kun omani pääsivät kellarissa kuivumaan talven aikana ja joutuivat sitten hiirten suihuin. Vain yksi jäi jäljelle, sekin pahasti kaluttuna. Mutta sieltä se pinnistää vielä, pienenpienenä taimena.


Joka vuosi kylvän kaikenlaista ja ajattelen, että kyllähän mä muistan mitä olen kylvänyt. Ja taas kerran unohdin melkein kaikki. Meni aika pitkään ennen kun sain viimeiset siementaimeni tunnistettua. Onneksi äiti tunnisti salkoruusun taimet ja omenakurpitsakin sai nimen, kun plarasin siemenvarastoani. Viimeisestä tunnistamattomasta nappasin lehdestä palasen ja sen tuoksu ja maku paljasti vihdoin, että yrtti-iisohan se siinä.

Kasvimaalla sen sijaan ei mene ihan niin hyvin. Alkukesän viileät yöt ovat olleet vähän liikaa monille kasveille ja vasta viime viikolla äidin vinkista tajusin laittaa kasvimaille harsot päälle. Sitä ennen olin jo ehtinyt menettää muutaman kurkun ja pari kurpitsaa. Onneksi olin jättänyt kasvihuoneeseen pari ylimääräistä tainta ja sain ne tuuraamaan poisnukkuneita.

Ensi kesäksi voisin kyllä harkita siemenkantani uudistamista. Olen vuosikausia käyttänyt samoja vanhoja kaappiin kertyneitä. Kyllä sieltä porkkanoita ja punajuuria on tuloillaan nytkin, mutta voisi tulla paremmin, jos olisi vähän tuoreemmat siemenet käytössä.

Ja lopuksi haluan vielä todeta, että olen ihan kypsä räkättirastaisiin, jotka aina ehtivät nokkia mansikat kukkapenkkien reunoista ennen meitä. Ärsyttäviä kavereita!

--

The green house makes me so happy! It's such a lovely start for the day to wonder down to it and open the windows and water the tomatoes and herbs and flowers and smell all the gorgeous smells.

I have overdone it a bit this year, maybe. I have the beds full of tomatoes and more in pots on the ground and herbs and seedlings all over the place. I hope to extend a flower bed or two and find space for the seedlings there sometime soon.

I have little helper, too. She mostly likes to bathe in the watering cans.

Kasvihuoneen asukit

Voi sitä pienen ihmisen riemua, kun löysi kasvihuoneesta pieniä tomaatin alkuja! Yrtit kasvaa komeasti ja yhdestä siemenestä lähti kesäkurpitsakin kasvamaan. Jännityksellä odotan saadaanko siitä tänä kesänä satoa...