Charleston

Lauantaina matkustettiin Liisan kanssa junalla Glynden kylään, josta jatkoimme jalkapatikalla Charlestoniin. Kävelyreitti kulki kartanon tiluksien läpi, lammashakojen välistä ja peltojen reunoja seuraavia hiekkateitä pitkin. Reilun tunnin patikkamatkalla saatiin pieni annos englantilaista maaseutua, jonka näkemisestä aina haaveilen.

Sata vuotta sitten Charlestoniin asettuivat taiteilijat Vanessa Bell ja Duncan Grant. Vanessan pikkusisko Virginia Woolf asui myös samalla seudulla. Talossa vietettiin ihan perinteistä taiteilijaelämää, maalailtiin seinille ja astioihin ja mihin milloinkin. Vieraita riitti ja omat huoneensa saivat myös Vanessan aviomies Clive Bell ja Duncanin ex-heila John Maynard Keynes, joka lopulta asettui ballerinavaimonsa kanssa läheiseen maalaistaloon. Vanessa ja Duncan saivat Charlestonissa tyttären, joka myöhemmin meni naimisiin Duncanin ex-rakastajan kanssa. Voin kuvitella, että lähiseudun maalaisilla on ollut mehukkaita juoruja jaettavana.

Taloon pääsee tutustumaan noin tunnin mittaisella opastetulla kierroksella, jolla saa mielenkiintoista tietoa talon ja sen asukkaiden vaiheista. Aika paljon talossa vierailleiden nimiä menee kyllä ohi, jollei tunne brittiläistä kulttuurihistoriaa. Mutta persoonallinen on tämäkin taiteilijatalo. Itselleni jäi parhaiten mieleen kierroksen päätös Vanessa ja Duncanin valoisaan ja värikkääseen ateljeehen.

Lapsille kierros talossa oli liikaa, heidät pistettiin Liisan kanssa pihalle heti ensimmäisen huoneen jälkeen. Liisalle suuri kiitos siitä, että pääsimme Jonin kanssa rauhassa kurkistamaan sisälle.

Talon edustalla on iso lampi ja seinustalta käydään portista muurein rajattuun puutarhaan, joka on hyvin suunniteltu kukkiva sekamelska. Jo toukokuun alkupuolella täällä kukkii tosi runsaasti sekä talon edustalla että puutarhassa.

Puutarha koostuu pienestä hyötytarhasta, kivetystä alueesta ja leveistä perennapenkeistä, joiden välissä on pieni nurmikko. Kaikki puut ovat pieniä, omenaa, päärynää ja muuta kukkivaa pikkupuuta. 

Perennapenkit ovat ihanaa sekamelskaa. Täällä ei ole noudatettu sääntöä, jonka mukaan isommat yhden lajien istutusalueet ovat näyttävämpiä. Ainakin näennäisesti eri perennoja on ripoteltu sinne tänne. Tykkäsin tosi paljon perennapenkeissä rehottavasta lemmikistä, joka antoi viehkon taustan kirjaville tulppaaneille ja narsisseille.

Tässä puutarhassa ei istutuksia ole sommiteltu värien mukaan vaan kaikki on iloisen kirjavaa. Ensimmäistä kertaa ymmärsin, että tyräkkikin voi olla hieno kasvi. Ehkä sellaiselle pitää löytää tilaa omastakin puutarhasta.

Leveiden perennapenkkien välissä kulkevat tosi säntilliset polut. Melkein kaikissa puutarhan pikkupuissa kiipeili joku köynnös, useimmiten kärhö tai ruusu. Täällä puut kukkivat siis kahteen otteeseen.

Kuulemma puutarha ei aina ollut näin hehkeä. Vanessan poika kuvaili tässä kohtaa sijainnutta keittiötarhaa kuravelliksi. Nyt talon huoneista on kuitenkin aivan huikeat näköalat puutarhaan tai talon edustan lammelle.

--

On Saturday we caught a train to the village of Glynde and walked to Charleston to see the house and garden where once lived artists Vanessa Bell and Duncan Grant.

I loved seeing a bit of that famous English country side as well as hearing about the household in Charleston which was quite unconventional. And the garden is such a wonderfully organised mess of color and different shades and shapes of green.

Lontoo: Helteinen sunnuntai

Lauantainen Charlestonin keikkka (josta raportoin pian) painoi vähän jalkoja sunnuntaiaamuna, joten päätimme viettää laiskan sunnuntain. Aamiainen nautittiin Liisan takapihalla. Paahtoleipää ja kunnon mustaa teetä maidolla tai ilman.

Lapset lähtivät Jonin kanssa läheiseen leikkipuistoon ja sillä välin Liisan kanssa varustauduimme yllättäen alkaneeseen varvastossusesonkiin.

Puistossa syödyn lounaspiknikin ja pienen lähiseuturetken jälkeen palasimme Liisan luo istumaan iltaa ja tekemään puutarhahommia. Liisan kasvatuslaatikoihin istutettiin kesäkurpitsan taimet ja kylvettiin papuja ja yrttejä. Illallakin oli vielä lämpöinen pihakeli.

Lontoo: Kukkia, kukkia!

Sillä aikaa kun olimme reissussa tuli kotonakin kevät. Tähän aikaan vuodesta tekee aina vähän pahaa olla poissa omasta puutarhasta, mutta onhan se toukokuinen Lontoo ihastuttava kukkapuineen ja tulppaaneineen.

Liisan takapihalla tulppaanit kukkivat viime kesän Ruotsinreissulta löytyneessä peltisoikossa.

Sinisade on mun mielestä aina niin ihmeellisen ihana aitoja ja taloja pitkin köynnöstäessään. Toivon ihan vähän salaisesti, että ilmastonmuutos vaikuttaisi oman puutarhani pienilmastoon sen verran, että joskus vielä voisin kasvattaa oman sinisateen. Aina voi haaveilla, eikös vaan!

--

It is always heart wrecking to be away from my garden at this time of the year. But May in London is quite wonderful, too!

Lontoo: Chrystal Palace

Viime viikolla lomailimme pitkästä aikaa Liisan luona Lontoossa. Edellisestä vierailustamme oli hurahtanut jo neljä vuotta, joten olikin jo korkea aika käydä kyläilemässä.

Ensimmäisenä päivänä pyörimme Liisan kotikulmilla Chrystal Palacessa. Tienoo oli meille aiemmilta visiiteiltä tuttua, mutta tekemistä ja katseltavaa riitti silti koko perheelle. Tykkään näistä Lontoon lähiöistä, jotka ovat kuin pieniä kaupunkeja. On pubeja, hyväntekeväisyyskirppiksiä, vanhantavarankauppa, pikkuisia putiikkeja ja kahviloita sekä ruokakauppa. Ja puistoja tietenkin.

Välipalaksi ipanat vetivät sausage rollit, kun kerran Lontoossa oltiin.

Lounastarpeet haettiin kaupasta mukaan ja suunnattiin Chrystal Palace Parkiin, joka on ihan valtava puisto. Ohikulkiessamme ihastelimme muotopuiston tulppaanit.

Nämä rauniot jäivät jäljelle, kun Hyde Parkista tänne siirretty Kristallipalatsi paloi 1930-luvulla. Rakennus on ollut aika huikea, nuo jäljellejääneet seinämät tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan.

Puistosta löytyy myös valtavia betonisia dinosauruksia sekä mainio dinosaurusteemainen leikkipaikka, jossa kaksi- ja viisivuotiaat viihtyivät oikein hyvin.

Lasten mielestä parasta Chrystal Palace Parkissa (varmaan koko Lontoossa) on kuitenkin labyrintti. Ja onhan se hieno. Viime visiitistämme neljä vuotta sitten pensaat olivat kasvaneet sen verran korkeutta, että minäkään en enää pystynyt kurkkimaan aitojen yli. Ipanat vetivät polkuja pitkin hiki hatussa ja me isommat perässä.

--

Last week we visited Liisa in London for the first time in four years. We really should get around to travelling a little bit more often!

On our first day in London we stayed around Chrystal Palace where Liisa lives. The park there is fantastic with ruins of the Chrystal Palace that burned down in the 1930s and the maze which was a big hit with the kids.

Narsissiaika

Terkut Lontoosta! Kotiuduimme viime viikon lopulla ja riensimme saman tien Hamariin. Reissuraporttikin on tulossa, mutta ihan ensin pitää kurkistaa puutarhaan. Poissaollessamme on nimittäin tapahtunut vaikka mitä!

Narsissien kukinta on nyt Hamarissa parhaimmillaan. Ja näitähän meillä riittää. Olen vuosien saatossa kaivellut narsissien sipuleja ylös ja istuttanut niitä ympäriinsä pitkin pihaa. Ovathan ne huikeita isoina ryhminä perennapenkeissä, mutta tykkään myös siitä, kun ne lammashaan heinikossa hohtavat pienissä rykelmissä. Nämä ikivanhaa kantaa olevat narsissit ovat siitäkin mainioita, että kun yhden sipulin törkkää joskus johonkin, on siinä muutaman vuoden kuluttua jo pieni rypäs keltaista.

Ensimmäiset isommat tulppaanit avautuivat parahiksi perjantaina. Ensi viikonloppuna niitä on jo varmaan enemmänkin. Kasvitieteellisten tulppaanien kukinta meni meiltä sivu suun, kun oltiin reissussa.

Pari viikkoa sitten ruukkuihin istuttamani perunanarsissit ja helmililjat alkavat vedellä viimeisiään. Nypin niistä ja orvokeista kukkineet kukat pois ja sain elvytettyä istutukset vielä joksikin aikaa. Orvokit tietenkin jatkavat hommiaan vielä pitkään, mutta jonkin ajan kuluttua pitää kaivella nuo sipulikukat ylös ruukuista ja istuttaa perennapenkin nurkkaan.

Perjantai-iltapäivän lämmössä tomaatintaimetkin pääsivät hieman ulkoilemaan.

--

Greetings from London! We got back last week. I will post a report on the trip but first things first!

So much has happened in the garden while we were away. Daffodils are at their best and evertyhing is now quickly turning green.

Heräteostoksia

Enpä ole tainnut koskaan ennen tehdä Hamariin keväistä ruukkuistutusta. Piipahdin kuitenkin viikko sitten Hamariin ajellessani puutarhakaupassa, ihan vaan kurkkaamassa. Ja sehän nyt vaan on aina vaarallista. Viime vuonna toinen asiakas törmäsi autooni parkkipaikalla. Tällä kertaa ei tapahtunut materiaalista vahinkoa, mutta mukaan tarttui tietenkin vähän sitä sun tätä,

Kuten olen jo monesti tunnustanut, en ole mikään suuri valkoisen ystävä. Mutta alerullakossa oli valkoisia helmililjoja ja perunanarsisseja. Ja olen vähän heikkona molempiin. Siinä ne hieman nuupahtaneina, mutta silti tuoksuvina huutelivat perääni niin, että pakko niitä oli napsia ostoskärryn kyytiin. Nehän voi sitten istuttaa perennapenkkiin, kun ne ovat kukkineet, eli ilman muuta valtavan hyvä sijoitus!

Matkalla kassalle ohitin strategisesti sijoitetun orvokkilaarin, josta kurkistivat pienikukkaiset liilat orvokit. Kuljin jo kertaalleen ohi, mutta sitten ymmärsin, että ostokseni kaipaisivat värillistä seuraa. Valkoisen, vihreän ja liilan yhdistelmähän olisi vallan hienostunut. Eli satsi orvokkeja kyytiin.

Sitten juoksin silmät kiinni kassalle.

--

I went for a quick look in the nursery. Never a good idea when I've decided not to spend money on plants.

But now we have these lovely flowers brightening up the spring garden!

Keväistä sydämentykytystä

Näin ihastuttavasti heräili tuomi, kun viikonloppuna piipahdin Hamarissa. Olen aivan heikkona kevään ensimmäiseen vihreään.

Tämä tuomi kasvaa viime kesänä pelloksi raivatun entisen metsän puolella pihaa. Se oli aivan ihana iso vanha tuomi, jonka oksat roikkuivat maahan asti. Valitettavasti me jouduimme sen leikkaamaan, kun metsän kaatamisen myötä piti kaataa pihan reunasta vanhoja puita kaatumisvaaran vuoksi. Tuomi on kuitenkin sitkeä sissi ja versoo reippaasti uuteen kasvuun.

--

These first green shoots make me weak at the knees.

Puutarhurinangsti

Nyt vasta ehdin purkaa kamerasta viikko sitten Hamarin puutarhassa ottamani kuvat. Nyt kun kelit vihdoin ovat lämmenneet, on puutarhassa tapahtunut monenlaista. Vielä viime viikolla vihreä oli aika kortilla. Syksyllä synttärilahjaksi saamassani koristeomenassa ei näkynyt minkäänlaista heräämisen merkkiä. Oli ihan malttamaton olo.

Viime viikonloppuna piipahdin lasten kanssa Hamarissa tavallista lyhyemmin, kun piti palata kaupunkiin vappurientoihin. Lapset istuivat jo autossa, kun tein vielä viimeisen kierroksen puutarhassa. En olisi millään malttanut lähteä.

Lähtiessä eniten kirpaisi se, että menee kokonaiset kaksi viikkoa ennen kuin ehdin takaisin. Tähän aikaan vuodesta eii tekisi mieli jättää puutarhaa hetkeksikään, saatika sitten pariksi viikoksi. Sillä aikaa ehtii tapahtua vaikka mitä.

Ehdin sentään harata kasvimaan päädystä pienen pätkän kuntoon ja sain kylvettyä pari riviä porkkanaa ja palsternakkaa sekä kamomillasauniota ja lehtisalaattia. Pitääkin muuten muistaa soittaa isälle, että jos nämä ihanat kelit jatkuvat, voisi kastelu olla jossain kohtaa tarpeen.

--

We've finally had some nice warm spring weather and the gardening is waking up in a hurry. Last weekend we only spent a day at the farm and now we won't be able to go back for two whole weeks. It seems like forever at this time of the year when everything is happening. It's really never a good time to be away from the garden unless there is lots of snow on the ground.

Silmuilua

Kyllä se puutarha hiljalleen heräilee, mutta yöllä on ollut tälläkin viikolla pakkasta ja päivälläkin sen verran vilakka, että enimmäkseen vielä odotellaan. Joni kylvi viime syksynä lasten kanssa kasvimaan päätyyn kaupunkikodin pihalta kerättyjä tammenterhoja ja hevoskastanjan siemeniä. Meinaavat kuulemma kasvattaa niistä oikein arboreettumin. Hevoskastanjan kanssa on Hamarin leveysasteilla vähän niin ja näin, mutta toivotaan parasta.

Mustaherukat ovat jo heräilemässä. Tämä kasvaa väliaikaisesti kasvimaan nurkassa. Se on jakotaimi, jonka olen juurruttanut ikivanhasta lamoavasti kasvavasta herukkapuskasta. Emotaimen on varmaankin Mummi istuttanut joskus vuosikymmeniä sitten. Sen kasvutapa ei ole mitenkään ihanteellinen, kun se tykkää taivutella oksiaan maata kohti. Mutta marjat ovat maukkaampia, kuin missään muussa pensaassa.

Valitsen joka kevät yhden tai kaksi maata viistävää oksaa ja laitan niiden päälle kivet. Kesän aikana oksiin kasvaa juuret ja syksyllä tai seuraavana keväänä ne voi irroittaa emotaimesta ja siirtää uuteen paikkaan. Samaa perua on myös pengerryksen päällä suikerteleva mustaherukka, joka on muutamassa vuodessa kasvanut ihan valtavasti.

Alppikärhökin heräilee. Se jurotteli monta vuotta, mutta viimein edelliskesänä tajusin, että raukalla on kauhea nälkä. Ryhdyin lannottamaan sitä kanankakalla ja nyt on taas kukkinut. Viime kesänä se innostui loppukesän helteistä niin, että kukki vielä uudemman kerran syyskesällä.

Pähkinäpensaantaimen olen kaivanut vuosia sitten äidin puumaiseksi kasvaneen pensaan alta. Tämä parka oli muutaman vuoden väliaikaisessa istutuksessa aikamoisessa heinikossa. Viime keväänä kaivelin sen esiin ja siirsin pihan puolelle. Sille löytyi hyvä istutuspaikka vanhan lipputangon paikalta.

Edelliskeväänä rakennettu syreenimaja ei ihan vielä taida olla maja. Leikkelin silloin sen ainoan vanhan syreeninkin matalaksi, joten muutama vuosi menee vielä ennen kuin lapsetkaan pääsevät siellä piileskelemään. Mutta elämää sielläkin on jo.

Ruusut ovat vielä vähän vaisuina. Olin jo päättänyt, että tänä keväänä en leikkaa pensasruusuja ollenkaan, mutta viime viikonloppuna en keksinyt muutakaan tekemistä puutarhassa ja jotain oli pakko tehdä. Joten otin sitten kuitenkin ne sakset sakset esille ja saksin hieman. Sormet syyhyää niin perhanasti, mutta taitaa olla tulevakin viikonloppu vielä enempi odottelua kuin toimintaa.

Ihanaa viikonlopppua kaikille!

--

Spring in my garden is progressing very slowly. I know in a few weeks I'll be out there screaming "Slow down" but right now my fingers are itching for some action but there's not much I can do yet.