Lontoo: Kukkia, kukkia!

Sillä aikaa kun olimme reissussa tuli kotonakin kevät. Tähän aikaan vuodesta tekee aina vähän pahaa olla poissa omasta puutarhasta, mutta onhan se toukokuinen Lontoo ihastuttava kukkapuineen ja tulppaaneineen.

Liisan takapihalla tulppaanit kukkivat viime kesän Ruotsinreissulta löytyneessä peltisoikossa.

Sinisade on mun mielestä aina niin ihmeellisen ihana aitoja ja taloja pitkin köynnöstäessään. Toivon ihan vähän salaisesti, että ilmastonmuutos vaikuttaisi oman puutarhani pienilmastoon sen verran, että joskus vielä voisin kasvattaa oman sinisateen. Aina voi haaveilla, eikös vaan!

--

It is always heart wrecking to be away from my garden at this time of the year. But May in London is quite wonderful, too!

Lontoo: Chrystal Palace

Viime viikolla lomailimme pitkästä aikaa Liisan luona Lontoossa. Edellisestä vierailustamme oli hurahtanut jo neljä vuotta, joten olikin jo korkea aika käydä kyläilemässä.

Ensimmäisenä päivänä pyörimme Liisan kotikulmilla Chrystal Palacessa. Tienoo oli meille aiemmilta visiiteiltä tuttua, mutta tekemistä ja katseltavaa riitti silti koko perheelle. Tykkään näistä Lontoon lähiöistä, jotka ovat kuin pieniä kaupunkeja. On pubeja, hyväntekeväisyyskirppiksiä, vanhantavarankauppa, pikkuisia putiikkeja ja kahviloita sekä ruokakauppa. Ja puistoja tietenkin.

Välipalaksi ipanat vetivät sausage rollit, kun kerran Lontoossa oltiin.

Lounastarpeet haettiin kaupasta mukaan ja suunnattiin Chrystal Palace Parkiin, joka on ihan valtava puisto. Ohikulkiessamme ihastelimme muotopuiston tulppaanit.

Nämä rauniot jäivät jäljelle, kun Hyde Parkista tänne siirretty Kristallipalatsi paloi 1930-luvulla. Rakennus on ollut aika huikea, nuo jäljellejääneet seinämät tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan.

Puistosta löytyy myös valtavia betonisia dinosauruksia sekä mainio dinosaurusteemainen leikkipaikka, jossa kaksi- ja viisivuotiaat viihtyivät oikein hyvin.

Lasten mielestä parasta Chrystal Palace Parkissa (varmaan koko Lontoossa) on kuitenkin labyrintti. Ja onhan se hieno. Viime visiitistämme neljä vuotta sitten pensaat olivat kasvaneet sen verran korkeutta, että minäkään en enää pystynyt kurkkimaan aitojen yli. Ipanat vetivät polkuja pitkin hiki hatussa ja me isommat perässä.

--

Last week we visited Liisa in London for the first time in four years. We really should get around to travelling a little bit more often!

On our first day in London we stayed around Chrystal Palace where Liisa lives. The park there is fantastic with ruins of the Chrystal Palace that burned down in the 1930s and the maze which was a big hit with the kids.

Ensimmäisiä

Ensimmäinen tulppaanin kurkistus. Pengerryksen edessä on hiekansekaista multaa, joka lämpenee nopeasti auringossa. Siellä kasvavat rohkeimmat tulppaanit.

Ensimmäinen perenna. Esikko on odottanut hetkeään lumen alla. Kun perennapenkeissä on muuten vielä hiljaista, saa penkin pienin loistaa.

Ensimmäiset ruohosipulit. Ne on aina maukkaimmat, vaikkei niitä millään meinaisi raskia syödä.

Ensimmäiset lehdet tulee aina lamoherukkaan. Löisin vetoa sen puolesta tänäkin vuonna.

Synttärikekkerit, osa 3: Sushia

Huovutuksesta siirryttiin toisenlaisiin käsitöihin, kun pyöräytimme porukalla vielä päivälliseksi valtavan määrän sushia. Tässä vaiheessa väki hieman jo vaihtui ja Joni liittyi lasten kanssa seuraan parahiksi auttamaan sushin teossa.

Nigireihin laitoimme lohta, siikaa ja tamagoa eli kananmunaa ja rullien sisään kääräistiin kalojen lisäksi avokadoa, kurkkua ja porkkanaa. Ja lohta riitti myös sashimiksi.


Kyllä kelpaa käydä viidettä kymmentä, kun saa juhlia ihanien ihmisten kanssa!

Synttärikekkerit, osa 1: Iltapäivätee

Nyt katkaistaan blogin hiljaiselo!

Kesän aikana ei kiinnostanut pätkääkään istahtaa tietokoneen ääreen bloggaamaan, kun pihalla oli niin paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa. Puutarha oli ihan mahtavassa kukoistuksessa, kun kuumat kelit eivät vieneet voimia. Erityisen mieleenpainuvaa oli, kun talon seinustan ikivanha pensasruusu kukki monta viikkoa ja sen tuoksu tuntui huumaavana ympäri pihaa.

Ehkä kokoan tänne pienen kuvakavalkaadin Hamarin puutarhan kesästä, kunhan kerkiän.

Mutta sitä ennen pääsette bileisiin. Täytin nimittäin pyöreitä vuosia ja pidin sen kunniaksi tosi pitkästä aikaa synttärikekkerit.

Askartelin kutsut kevään remonttikohteesta jääneistä tapetinpaloista, ja kaapissa säilöneistäni hienosta paperikassista sekä viisi vuotta vanhasta kalenterista. Olen aikamoinen hamsteri ja joskus se kannattaa!

Koska lapset valvottavat vieläkin öisin ja iltaisin mua väsyttää, kutsuin ystäväni iltapäiväteelle. Ja sen jatkoille tietty.

Yhdeksän ihanaa naista synttäri-iltapäiväteellä. Mulle tärkeitä ihmisiä, jotka ovat tarttuneet mukaan vuosien varrelta monenlaisista paikoista ja tilanteista. Yksi yläasteen luokkatoveri, pari opiskelukaveria, kolme työkaveria, yksi vanhan kaverin vaimo, yksi blogin kautta tavattu ja kadulta löytynyt sekä yksi naapuri.

Läheskään kaikki vieraat eivät olleet toisilleen ennestään tuttuja, mutta ihanasti soljui keskustelu ja iltapäivä riensi valtavaa vauhtia. Ihanaa olla nelikymppinen nainen näin hyvässä seurassa!

Kahvi-kardemummamutakakku mustaherukkatäytteellä

Tätä ihanaa mutakakkua testattiin jo kesällä Liisan synttäreillä, mutta tuunasin sitä hieman näitä kekkereitä varten. Kakku on jälleen uusi variaatio ikisuosikistani, suklaakakusta, jossa on mustaherukkaa.

Kakku kannattaa leipoa viimeistään edellisenä päivänä, mutta se säilyy kyllä useita päiviä. Itse leivoin kakun yhtenä iltana. kuorrutin ja täytin seuraavana, koristelin ja tarjoilin kolmantena. Tekeytyminen tekee tälle herkulle terää!

Ohje on alunperin ehkä Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Liisa on kuvannut reseptin kännykällään pala palalta hämärässä huoneessa. Tihrustimme kännykästä neljää epätarkkaa kuvaa yhdistellen ja päädyimme seuraavaan:

Pohja

2 tl rouhittua kardemummaa
2 dl vahvaa kahvia
200 g taloussuklaata
200 g voita
3 kananmunaa
3/4 dl ranskankermaa
4 1/2 dl sokeria
2 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
3/4 dl kaakaojauhetta

Kuorrutus

200 g taloussuklaata
n. 3/4 dl kuohukermaa
n. 2 rkl siirappia
1 rkl voita
ripaus sormisuolaa (tai tavallista)

Täyte

n. 3 dl survottua mustaherukkaa
n. 1 rkl perunajauhoja
(sokeria)

Pinnalle

kokonaisia mustaherukoita

Näin tehdään:

Lämmitä uuni 175 asteeseen. kahvi kattilaan ja sekoita joukkoon kardemumma. Keitä seosta kokoon, kunnes sitä on jäljellä reilu desi. Vatkaa sillä aikaa munat, ranskankerma ja sokeri. Sulata suklaa ja voi kahvi-kardemummaseokseen ja kaada koko sotku munien, ranskankerman ja sokerin joukkoon. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot, ruokasooda ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista n. 70 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Kakku saa olla vähän tahmainen. Anna kakun jähtyä jonkin aikaan ennen kuin irrotat sen vuoasta. Ole irroittaessasi varovainen, kakku murenee helposti.

Halkaise kakku kahtia. Lämmitä mustaherukkasurvosta kattilassa. Lisää vähän perunajauhoja hyvin sekoittaen, jotta saat survoksesta vähän paksumpaa tavaraa. Tarkista maku ja lisää sokeria oman maun mukaan, jos survos on liian hapanta. Anna survoksen jäähtyä hetki ja levitä sitä paksu kerros kakun alemman kerroksen pinnalle. Jätä kakun reunoihin reilu sentti tyhjää, jotta survos ei valu.

Valmista suklaakuorrutus: laita suklaa, kerma ja siirappi kattilaan ja lämmitä varovasti koko ajan sekoitellen. Kun suklaa on sulanut, sekoita joukkoon nokare voita ja pieni ripaus suolaa.

Valuta vähän suklaakuorrutusta mustaherukkasurvoksen päälle kakun väliin. Laita kakun "kansi" paikoilleen ja kuorruta kakku lopulla suklaakuorrutuksella. Tässä kannattaa käyttää malttia, koska kuorrotus on valuvaista. Lusikoi kuorrutusta kakun päälle vähän kerrallaan ja anna sen jäähtyä, jotta kaikki kuorrutus ei valu kakkulautaselle.

Asettele kakun pinnalle runsaasti tuoreita tai pakastettuja mustaherukoita.

Ja varo, tähän tulee himo!

En ole koskaan ennen...

...juossut 21 kilometriä. Nyt olen. Parin vuoden henkinen treeni ja puolen vuoden tiukempi fyysinen treeni mahdollisti osallistumiseni tämän viikonlopun Ruisrääkkiin. Tavoitteena oli päästä juosten maaliin ja sen tein. Helppoa se ei ollut, mutta ei myöskään ylitsepääsemätöntä. Hyvä juoksu ja hyvä fiilis. Ensi vuonna ehkä jo uudestaa, ehkä vähän tasaisemmassa maastossa...

Myötää, baby, myötää!

 

 

 

Olen ottanut kopin Päivin itselleen antamasta haasteesta tehdä joka kuukausi jotain, mitä ei koskaan ennen ole tehnyt. Tällaista oli meno ihkaensimmäisissä estekisoissani Loimihaassa.

Onneksi ratsunani oli huipputaitava Vili, joka meni sen verran vauhdilla, että isäntänsä ei kuulemma ehtinyt saada sitä kuvaan ollenkaan.

Toivottavasti opin tänään, että hevosta kannattaa kääntää pohkeella. Ja tuon yllä olevan kuvan näkemisen jälkeen voisin vähitellen oppia myös myötäämään ajoissa esteellä.

Nyt on kova polte päästä korjaamaan virheitä!

 

Lopuksi sanoimme molemmat huhhuh!

Kyllä oli kiva aamupäivä!

---

My first showjumping competition. Fast is the first word that comes to mind. It was all over in a matter of seconds even though all morning I had told myself to go slow.

These are the first pictures I see of myself jumping. I have so much to learn! Can't wait!

Kasvihuoneen asukit

Voi sitä pienen ihmisen riemua, kun löysi kasvihuoneesta pieniä tomaatin alkuja! Yrtit kasvaa komeasti ja yhdestä siemenestä lähti kesäkurpitsakin kasvamaan. Jännityksellä odotan saadaanko siitä tänä kesänä satoa...

Viikonlopn aarteita

Kävimme ystävättärien kanssa viikonloppuna päivämatkalla Hyvinkäällä. Ei ihan ensimmäiseksi mieleen tuleva matkakohde, mutta ystäväni oli löytänyt hyvän vanhantavaran kaupan jollain keikallaan. Liike oli ollut sen verran mieleenpainuva, että päätimme jättää perheet pärjäämään itsekseen ja suuntasimme retkellemme. Voi että oli mukava päivä! Näin pitkästä aikaa ystäviäni ja saimme eksyä vanhoja tavaroita pursuavaan kauppaan, jossa olisi voinut viettää pidemmänkin tovin. Kukkaro tosin olisi saattanut keventyä vähän liialti... 

Löysin muutaman peltirasian, jotka viehättivät (ehkä hieman piilossa olevaa) romanttista puoltani. Ne vain oli saatava, koristenauhoja ja verhoilukangasta. Pienet perhoskorvikset sain ystävältäni, joka oli tehnyt ne itse. Ihanaiset!

Käteen jäivät myös vaaleanpunainen tarjoilukulho, karkkisen värisiä nappeja ja kauan etsimäni Melittan keraaminen kahvisuodin.

Että voi ihminen tulla onnelliseksi pienistä löydöistä, hyvästä seurasta ja maittavasta ruuasta.
Kiitos ihanaiset naiset!

ps. ensi viikonloppua odotellessa...

Parasta tällä viikolla

Liisa:

Sateinen sunnuntai. Kotona oloa. Vihdoinkin oli aikaa istahtaa sohvalle ja vain olla. Ainakin hetkeksi! Kevätkukkia, kurpitsakeittoa ja tupaantuliaislahjan selailua. 

Laura:

Lähdin sittenkin ladulle, vaikka jo luulin, että tämä talvena sukset pysyy kanalan pankolla. En voinut olla menemättä, kun naapurin isäntä ajeli ladun alkamaan pihan pielestä.

Sunnuntaina intouduin laduttomille reiteille. Hankikannot veivät pitkin peltoja. Välillä jätin sukset hangelle ja piipahdin metsään. Lenkin jälkeen nautin after skistä kasvihuoneessa. Siellä mittari kapusi iltapäivällä 10 asteeseen.

Alkuviikosta äiti kyläili pitkästä aikaa. Kyllä oli mukavaa. Yhtenä aamuna piti keittiössä hieraista silmiä. En muista, koska meillä on viimeksi ollut niin puhtauttaan kiiltävät pinnat, kun Joni puunasi lattiankin. Sieltä löytyi vähintäänkin lastenruokapurkillinen erilaisia soseita ja puuroa.

--

I already thought my skis would not make it out of the old hen house this winter. But I could not resist when the neighbor made a fresh track with the village snow mobile just past the house.

We've had warm days and cold nights lately and as a result I was able to ski on top of the snow. I went across the fields and a couple of times took my skis of and wondered into the forest.

The greenhouse offered excellent after ski!

Hevostelua ilmassa

Päivi:

Viime viikonloppuna toki tapahtui paljon kaikkea muutakin kivaa, kuin vain sunnuntain synttärikemut. Perjantaina lähdettiin pitkästä aikaa Loimaalle. Pakattiin vähän niin kuin tytöt ja pojat eri autoihin ja karautettiin Loimaalle. Ensin koulutettiin koiria ja nähtiin touhukas, mutta komea Nipsu.

Lauantaina painettiin hevosilla metsään ja nautittiin raittiista ilmasta ja hienoista maisemista kera viiden hevosen, yhden lehmän ja yhden kamelin (?) Rättiväsyneet ratsastajat saivat kupposet kuumaa, söivät pullaa ja tutustuivat uuteen heelerin pentuun, näkivät kesän jälkeen Mikko-possun ja kai oltiin kaikin puolin väsyneen onnellisia. Mikään ei taida voittaa sitä tunnetta kun ravataan ja laukataan pitkin metsäteitä?

Laura:

Niinpä. Oli kyllä komeaa painella pitkin metsiä heppojen kanssa pitkästä aikaa. Silti, vaikka seurauksena sain taas tuta sen, miten kokonaisvaltaista liikuntaa ratsastus on. Ei ole montaa paikkaa, jotka ei ole kipeänä. Onneksi on sauna. Ja koska vanhan viisauden mukaan vaiva lähtee sillä, millä on tullutkin, hyppäsin tänään uudelleen hevosen selkään. Tällä kertaa ei menty metsään.

Kiitos kyläilystä Päiville ja miehelle. Tulkaa pian taas uudelleen!

Parasta viime viikolla

Laura:

Hulinaa hulinaa. Viikot sulautuvat toisiinsa. En enää muista mikä oli tällä viikolla ja mikä viime. Viikonpäivätkin on vähän niin ja näin. Öistä ei kannata edes puhua. Yhtenä päivänä luulin, että pikkutyyppi huutaa vaunuissa. Mutta se olikin minun vatsani, jolla oli sanottavaa.

Mutta siinä se mennä keikuttaa. Pyykkiä pestään ja tiskataan. Yksi sekoittaa, toiset siivoavat. Johonkin väliin sain mahtumaan leffakäynnin, pari tuntia dreijausta, lounastreffit ja käsitöitä (lähinnä purkamista, mutta kumminkin).

Eli viikko täynnä arkea ja sen tähtihetkiä.

Päivi:

Laura vei sanat suustani. Viime viikot työ on imaissut mukanaan, enkä ole ehtinyt tekemään juurikaan muuta.

Lauantaina liikuttiin Nousiaisissa. Kävimme katsomassa koirankasvattajalla lancashire heelereitä, koiria jotka liikkuvat parvena, eivät ryhmänä. Näimme myös bouvierin pennun, joka oli suurin ikinä näkemäni pentu. Huvittava karvakasa. Siinä kahviteltiin tunti jos toinenkin tuntemattomien ihmisten kanssa ja sieltä suunnattiin seuraavaan kahvittelupaikkaan...jossa näimme tehokanalasta pelastettuja, nyt jo kauniita kanoja.

Maalla ehditään kahvitella ja siellä ei ole kiire minnekään.

Parasta viime viikolla

Uudessa kodissa ollaan! Tai ainakin melkein. Muuton suhteen kaikki meni niin pieleen kun vain voi, mutta uusi koti on kyllä kaiken vaivan arvoinen, kunhan vain saadaan viimeisetkin tavarat muutettua. Ensin hajosi muuttoauto (vilkkaan kehätien liikenneympyrään luonnollisestikin) ja sitten alkoi satamaan lunta, joka Lontoossa tarkoittaa totaalista liikennekaaosta. Mutta kyllä tämä tästä! Operaatio jatkuu ensi viikonloppuna...