Pihakeinun kunnostus

Taas yksi kunnostusprojekti, josta jäi ottamatta lähtötilanne kuvat. Tällä kertaa työn alla on pihakeinu. Tämä taitaa olla yksi kaikkien aikojen parhaita kirpparilöytöjäni. Se on peräisin ajalta ennen lapsia, kun kuljimme vanhalla Transportterilla ja piipahtelimme maalaiskirppareilla ohi ajellessamme.

Keinun ostin kauppiaan takapuolen alta. Olin tinkaamassa peitosta ja parista lautasesta, kun iskin siihen silmäni. Ei se kallis voinut olla, koska rahaa meillä ei juurikaan ollut. Peitto ja lautaset taisivat tulla kaupan päälle.

Viime kesäksi keinu jäi talvisäilöön, kun Pikkutyyppi innostui kiipeilemään siinä niin paljon, että aloin jännittää, että sen kanssa tulee isokin vahinko. Katsotaan miten tänä kesänä käy.

Keinun istuinosat on tehty tiikistä. Ne ovat edelleen uuden veroiset ja ikääntyneet ihan nätisti. Joni tarttui silti hiomakoneeseen.

Keinun istuimen kallistusta voi säätä hienolla rinkulakeppijärjestelmällä. Kaikki keinun metalliosat oli maalattu tumman ruskeiksi, mutta hiomalla paljastuneiden värien perusteella keinu on ollut elämänsä aikana ainakin vihreä ja valkoinen.

Projekti on vielä vaiheessa. Metalliosien uusi väri on jo valittu, mutta puuosiin sipaistavan öljyn valinta on vielä kesken. Pihaolosuhteet hieman rajoittavat mahdollisuuksia. Mutta eiköhän sopiva aine löydy tähänkin projektiin.

--

We bought an old garden swing at a flea market years ago. It has served well as it was but now we decided to give it some TLC. It's not finished yet. I'll show you when we're done!

Tyhjät kehykset

Olen löytänyt kirppareilta kehyksiä (sekä äidiltä on saatu ovaali maalauskehys ja lusikan löysin eräältä kirppisreissulta), jotka ovat minua jollain tavalla viehättäneet. Näistä olisi tarkoitus saada aikaiseksi pieni näyttely, jonka aiheena on mikäs muu kuin kissa. Tähän projektiin kaipaisin vähän potkua takamukseen.

Uudenvuoden lupaus oli, että blogia päivitettäisiin edes kerran kuukaudessa. Nyt näyttää siltä, että kirimistä täytyy tehdä jotta lupaus tulisi pidettyä. Omalta osalta puolentoista vuoden opinnot tulivat päätökseen ja takki on tyhjä. Nyt kun vihdoin olisi aikaa tehdä muutakin kuin töitä ja opintoja, on vaikea löytää energiaa ja inspiraatiota aloittaa jotain uutta. Ehkä tämä on nyt se välimenokausi. Ehkä nyt on aika tehdä loppuun ne keskeneräiset käsityöt, joita tuntuu löytyvän vähän joka huoneesta. Pitäisikö perustaa keskeneräisten käsitöiden kerho?
//P

Kirppistelyä

 

 

 

Koska kamerani on Ruotsinmatkan jäljiltä edelleen telakalla (Error01 EOS 50D:ssä), postaan vielä pari kertaa reissukuvia. Toivottavasti kamera saadaan pian kuntoon, että pääsen esittelemään ainakin suuren kurpitsan ja ehkä muutamia muitakin juttuja Hamarin puutarhasta.

Ruotsin kirpparit eivät tänäkään vuonna tuottaneet pettymystä, vaikka olimme mielestäni suorastaan hillittyjä. Kirppiksiä oli pitkin matkaa joka puolella. Ihmisten autotalleissa ja piharakennuksissa ja kesämökkien pihoilla.

Ylimmässä ja keskimmäisessä kuvassa ollaan Pernillan kirppiksellä, jonne satuimme sattumalta, kun valitsimme reitin pitkin pikkuteitä. Pysähdys oli aika kohtalokas. Keskimmäisessä kuvassa lastataan kyytiin valtavaa senkkiä, jonka jalat näkyvät edessä vasemmalla. Senkki itse on pystyssä Jonin selän takana ja sen laatikot pinossa Joni edessä. Mukaan lähti myös auton vasemmalla puolella olevan penkin edessä oleva pöytä. Penkkikin oli kiva, mutta Joni ei suostunut edes harkitsemaan sen sullomista autoon, vaikka ehdotin, että olisimme voineet siirtyä nukkumaan telttaan.

Lopulta meillä oli kyydissä senkki, kolme pöytää, yhdet valurautaiset pihapenkin jalat ja paljon kaikkea kivaa pientä. Ihan hyvin mahduttiin vielä autoon nukkumaan silti!

--

Three tables, one big side board, a pair of cast iron bench feet and a lot of this and that later, we still managed to find space to sleep in the van.

Swedes put flea markets everywhere. And the ones along tiny roads in the middle of nowhere are real gems.

Terveiset Ruotsista!

 

 

 

 

 

 

 

Ah, kyllä on Ruotsinmatkailu leppoisaa! Viime vuonna ajoimme Tukholmasta Tornioon. Toinen vuosittainen (toivottavasti ainakin) Ruotsinretkemme suuntautui etelään. Olen aivan rakastunut!

Raporttia seuraa, kunhan saamme lauantaiset Rompepäivät pois alta. Nyt meillä on senpäiväinen siivous, että saamme rojuja omista nurkista toivottavasti muiden nurkkiin! Mulla on tavoitteena olla poistumatta omalta myyntipaikalta. Mutta enpä tiedä pystynkö moiseen saavutukseen sitten kumminkaan. Muiden rojut kun on aina niin ihania...

Monkey Fashion

Näitä apinoita ei voinut jättää kirpparille. Kehys on kokenut kovia, lasikin puuttuu ja taululle on tainnut roiskahtaa reippaasti vettäkin jossakin vaihessa. Mutta ovat ne vain söpöjä!

***

Another charity shop find. How cute are these monkeys!!!

Kesäretki Hastingsiin

Helteinen keli ja loistavia osto- ja myyntiliikkeitä. Päivän Hastingsissä kruunasi fish & chipsit rannalla ja varpaiden kastaminen meriveteen.

Vihreästä Sandersonin valtavasta verhosta riittää kangasta useampaankin projektiin. Suunnitelmissa on ainakin istuintyynyjä (puutarhaan toivottavasti). Sinapinkeltaista kukkakangastakin on yli neljä metriä. Teen siitä ainakin lampunvarjostimen. Käsindreijatut vanhat punasaviruukut ovat aivan ihanat - nyt kun vielä olisi se puutarha!

***

Goodies from Hastings! What a lovely sunny day we had by the sea. 

Matkamuisto

Täytyihän sieltä Bristolista matkamuistokin ostaa. Nyt pitäisi vielä löytää Fabián István Zsadány puulaatikolle paikka. 

Laatikko muistuttaa minua Unkarissa viettämästäni kesästä. Pomoni nimikin oli István. Asuin ankeassa, kesällä tyhjääkin tyhjemmässä opiskelija-asuntolassa ja viikonloppuisin matkasin ihanaan Budapestiin. Mikä kesä!

Mieletön kirpparisunnuntai

Viikonloppu vierähti taas vaihteeksi kaupungissa. Toinen kerta taisi olla tänä syksynä. Ja kun kerran kaupunkiin oli jääty, oli sunnuntaiaamuna ihan pakko nousta kukonlaulun aikaan ja kipittää kirpparille.

Ja hyvä, että noustiin! En muista että pitkään aikaan olisi tehty näin paljon löytöjä. Mukaan lähti Pikkutyypille kolmet kurahousut, kaksi sadetakkia, housut, paita, mekko, kahdet kengät ja kolme kirjaa, Jonille monenlaisia työkaluja ja mulle yksi lautanen sekä sitten vielä ainakin nämä:

Viuhkakoristeiset aterimet, tätä palkintolusikkatyyliä, ovat jo jonkin aikaa houkutelleet mua. Kun nyt löysin niitä jälkiruokakoossa, päätin antautua himojeni vietäväksi, vaikka mun ei todellakaan tarvitsisi enää aloittaa yhdenkään uuden aterinsarjan keräämistä...

Näitä suloisia pikkuhaarukoita meillä on ennestäänkin pari. Eihän näitä voi mitenkään vastustaa! Tämä kaksikko taitaa tosin olla kakkoslaatua. Molempiin on leimattu kakkonen ja metallissa on uria. Mutta ei ne meidän kurkkulautasella ketään haittaa.

Tämä kaunokainen tuntuu löytyvän jokaiselta kirpputorilta, mutta usein niin kirpeään hintaan, että olen aiemmin jäänyt ilman, vaikka se aina kutsuukin hiplaamaan. Olen ihan varmasti peltipurkkienostolakossa, mutta tämä oli pakko tuoda kotiin, kun se pienen neuvottelun jälkeen irtosi sopivaan hintaan.

Kesken kurahousukauppojen silmääni pisti vaaterekin päällä pitsipeitto. Hiplasin ja tuumin, kun tuollaista on mieli tehnyt, mutta kun sille ei ole oikein vielä paikkaa, niin päätin tyytyä kurahousuihin. Parkkipaikalta piti sitten vielä palata takaisin tinkaamaan ja onneksi palasin.

Peitto on viimeksi ollut mummonmökissä pöytäliinana ja siinä on pieni kahvitahra, mutta muuten peitto on oikein siisti ja kaunis. Nyt pitäisi vaan saada Hamariin sänky, jonka jalkopäätä peitto saa somistaa.

Loppumetreillä pistimme ihan ranttaliksi, kun kotiin ajellessamme bongasimme uuden kirppiksen ja sijoitimme siellä kaikki loput rahamme pitkään ja hartaasti jo toisessa polvessa himoittuun punaiseen pataan.

Pikkutyyppi sai hienon pikkuauton kaupan päälle.

--

We had an incredible Sunday morning fleamarket round. So many things we have been pining for and great haggling success. We came back with a huge loot. Lots of clothes for Little I, tools for Joni and pretty things for me!

Kukkakruunu

Kaupunkikodin raivaus jatkuu. Keväällä Lontoosta löydetty kattokruunu oli tarkoitus laittaa Hamarissa huvimajaa koristamaan. Pelkäsimme kuitenkin, että se voi ruostua kosteissa olosuhteissa. Ja ansaitsisihan se myös sähköistetyn paikan, jossa se pääsisi täyteen loistoonsa.

Lamppu on lojunut kaupunkikodissa olohuoneen lanka-arkun päällä. Nyt se saa lähteä Hamariin odottamaan, että yksi unelmani, veranta, toteutuu. Näen jo sieluni silmin miten tuo sopii sinne kuin nakutettu!

--

This gorgeous chandelier came from London in May. It will be perfect for the porch I am dreaming of!

Raporttia kaupunkikodista

Pikkutyypin kanssa urbanisoidumme hiljalleen. Kaupunkikoti on vaatinut kesän jäljiltä kaikenlaista pientä. Suunnitelmissa on laittaa olohuone uuteen uskoon, koska Pikkutyypin majat vaativat lisää tilaa. Tilaa vievät myös kolmet (neljät, jos nuken omat otetaan huomioon) rattaat ja laajeneva lelukokoelma. Tällaista on, kun kirppiksillä tulee koko ajan vastaan kaikenlaista vastustamatonta.

En ole vieläkään ehtinyt esitellä elokuisen Ruotsinretkemme kirpparisaldoa. Mutta nyt kuvissa poseeraa Pikkutyypin löydöt, nukenrattaat ja liitutaulu. No, liitutaulun löysin kyllä minä, mutta rattaat bongasi kaveri ihan itse. Samalta reissulta löytyi myös sohvapöytä, jonka olemme suunnitelleet olohuoneeseen, mutta sitä ennen pitää pistää vähän vanhoja jakoon. Telkkari lähti jo kesällä Hamariin, kun isän telkku päätti päivänsä. Nyt vielä pitäisi tyhjentää vanha aivan liian iso tv-taso ja keksiä vanhalle sohvapöydälle joku uusi käyttö.

Touhutessani olen huomannut yllättävän puutteen taidoissani. Olen nimittäin hirvittävän huono hakkaamaan nauloja. En ollut ymmärtänyt sen olevan taitolaji. Mutta olen nyt hakannut useampia nauloja muutamana päivänä ja yksi on katkennut ja monta mennyt ihan vinoon. Tarvitsen selvästi lisää treeniä!

Lisäksi tilaisin yhden aurinkoisen syyspäivän. Haluaisin pestä ikkunat!

--

A few pictures from our urban home. Little I and I are slowly spending more time here after the summer on the farm.

We're planning to reorganise the living room. Little I's cardboard houses and her four (yes, four,) prams take so much room we need to get rid of some furniture. Fortunately Dad's TV broke in the summer. We gladly donated our own which was far too big and far too rarely watched.

It's been so good to organise things a bit and actually get rid of some stuff that had been kicking around. We do replace all that with new fleamarket finds in no time!

Ruusu ja sika

Viikonlopun kirpparilöydöt. Molemmat olivat niin sympaattisia, että piti tuoda kotiin.

2xkortti

En ole ehtinyt päivittämään blogia sen jälkeen kun kesäloma loppui. Nyt on pakko kerta rysäyksellä näyttää viime aikaisia hankintoja. Olin ensimmäistä kertaa Loimaan rompepäivillä ja kun vauhtiin päästiin jäi kassiin kaikenmoista pientä... Loimaalla oli perinteisesti hieno, aurinkoinen ilma ja mukavia ihmisiä ja hyvä tunnelma. Suosittelen!

Lusikka/haarukka/veitsi-setti, kahvipannu, muutama tarjotin ja lasinalunen, puinen kaulakoru, neppejä ja nappeja.

Kaikkea mitä ilman ihminen ei voi olla. 

Turkuun on avattu uusi lankakauppa. Sekosin hankinnoissani ja ostin kaikkea villiä, intialaista silkkiä, pinkin merkkillisen vyyhdin täynnä erilaisia lankoja ja vähän hileisiä merenvärisiä lankoja sekä lilaa matonkudetta. 

Pakko sanoa, että nappeja olen jo käyttänyt, matonkuteesta on virkattu koiran makuualusta tai ehkä ennemminkin pesä, silkistä tulee neulekaulakoru...ja jos minä villiinnyin langoista, niin villiintyi koirakin! Vanhoilla tavaroilla ja hankinnoilla on piristävä vaikutus, samoin kuin lankakaupat koen usein karkkikaupoiksi. Tulkoon syksy ja pimeys, minä olen valmis!

Rompelöydöt

Liisan lomaillessa kotimaassa kokoonnuimme Hamariin viettämään kesäistä viikonloppua ja osallistumaan Rompepäivään. Tällä kertaa meillä oli myös oma myyntikoju, jota varten olin siivonnut vinttejä viikkokaupalla.

Onneksi ehdin itsekin vähän tehdä löytöjä. Ja Liisa, Päivi ja Caitsu huolehtivat siitä, että Hamarissa oli illalla pöytä koreana! Kiitos!

Viimeisiä kirpparilöytöjä

Pieni naulakko tarttui mukaan kotimatkalla juhannuksen jälkeen yhdeltä vakipysähdykseltä. Toinen juhannuksen ja joulun vakikirpparimme olikin sitten kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Kotinurkkien takakonttikirppiksellä oli taas loistava tunnelma. En voinut vastustaa apteekkirasioita, kun ne olivat niin somia. Kai niillekin jotain käyttöä joskus löytyy. Niiden kuvaaminen oli vähän hankalaa, kun Pikkutyyppi on kovin mielistynyt niihin ja tykkää kovasti kannella niitä ympäriinsä.

Mukaan tarttui myös pari rullaa vanhaa tapettia. Nekin vaan nurkkiin odottamaan, että josko joskus olisi tarvetta...

--

Like I needed a couple of rolls of old wallpaper, old pharmacy tins or another hangery thing. But who cares. I love a good find!