Kesällä kerran - tai no, alkusyksyllä

Hihii, viime viikolla ilmestyneessä Kotivinkissä on kovin tutunnäköinen kasvihuone. Ja minähän se siellä kaivelen. Aika hassua.

Kuvat otettiin viime syyskuun alussa ja tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Silloin puunattiin äidin kanssa pihaa ja somistettiin kasvihuonetta. Huomasin myös, että vaikka kauniista esineistä tykkäänkin, niin somistajaksi minusta ei oikein ole. En millään olisi malttanut kattaa astioita ja silitellä pöytäliinaa, kun vieressä oli lapio, johon tarttuminen oli paljon houkuttelevampaa.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen on tapahtunut taas monenlaista. Pengerryksen alla kukkiva pallohortensia muutti pengerryksen yläpuolelle ja sen tilalle istutin appivanhemmilta synttärilahjaksi saamani koristeomenapuun. Kasvihuoneen ympäristöä on myös kaiveltu oikein kunnolla. Uuden hyötytarhan perustamisessa on kesäksi projektia kerrakseen.

Kasvihuone on talviteloillaan. Jouluvalot sieltä on sentään jo otettu alas. Pian pitää kantaa pukit ja telineet sisään ja aloittaa lasien pesu. Se on mukava keväinen urakka, johon saa kulumaan parikin päivää, varsinkin kun työasento ei ole ihan mikään kaikkein miellyttävin. Onneksi meidän isä on kunnostautunut siinä hommassa viime vuosina.

Muurattu tiilitakka

Pirtin vanhan punatiilitakan tilalle muurattiin, ylläri ylläri, varaava punatiilitakka. Seinän syvennyksessä sijaitseva hormi asetti rajoituksia takan koolle ja mallille ja päädyimme hyvin simppeliin takkaan, joka tulee vain hieman ulos syvennyksestä.

Tiilivalinta oli nettikuvien perusteella aika vaikeaa ja ehdin tehdä retken paikalliselle tiilitehtaallekin, kun huomasin, että heillä oli tarjolla myös mustia tiiliä. Pettymyksekseni musta väri oli punatiilen pintaan ruiskutettua engobea, eli savilietettä. Toisin sanoen mustaa oli vain ohuen ohut kerros tiilen pinnassa ja jos tiilestä lohkeaa pienikin pala, tulee punasavi heti esiin.

Aloin jo pohtia tiilitehtaan toimitusjohtajan kanssa kuumeisesti, että milläköhän oksidilla tai väriaineella voisi saada poltettua läpimustaa tiiltä, mutta tähän hätään tuotekehittely ei vielä ehtinyt tuottaa tulosta. Joten ihan peruspunatiilellä mentiin.

Kuvassa näkyy itse takkaan tarvittava tiilimäärä. Takan taakse jouduttiin ensin muuraamaan ylimääräinen seinä, koska halusimme, että takka tulee hieman ulos syvennyksestä.

En tiedä mitä kuvittelin, kun ajattelin, että pölysuojaukseksi riittää lakana kaapin ja pakastimen päällä ja pahvit lattialla. Sitä tiilipölyähän oli sitten ihan joka paikassa. Paitsi ehkä kaapissa ja pakastimessa. Mutta ei mietitä sitä enää.

Isä toimi apupoikana ja sekoitti lääryt muurarin ohjeiden mukaan. Onneksi Joni osti taannoin huutokaupasta heräteostoksena betonimyllyn. Sille tuli nyt käyttöä.

Takkahan on aika mystinen rakennelma. Siis että voi sytyttää tulen talon sisään ja luottaa siihen, että savu löytää tiensä pihalle ja tuli pysyy kiltisti tulipesässä. Takan sisälmysten näkeminen oli kiinnostavaa.

Ja kiinnostavaa muurarin työ oli lapsillekin. Kaksi pientä apulaista hääri tällä työmaalla aina kun silmä vältti.

Tässä muurataan kolmatta päivää. En ymmärtänyt ollenkaan, miten iso homma takan rakentamisessa on.

--

The red fireplace was replaced by another red fireplace,

It was interesting to see how the new fireplace was built. It is quite a mysterious object, really. I mean being able to light a fire inside the house and know that the smoke will find it's way out the chimney and the fire will not escape.

It took nearly four days to build the fireplace and now we need to let it dry for weeks.

Pönttöuunin palasia

Kulmahuoneen valkoisen takan korvaa vihreä pönttöuuni. Koska pähkäilimme sopivaa takkamallia jonkin aikaa ja syksy alkoi painaa päälle, päädyimme ulkonäöltään perinteiseen valmistakkaan.

Toimittajaksi valikoitui Pohjanmaan Tiilirakenne, koska halusimme kotimaisen toimittajan ja tulisijan valmiiksi ennen mahdollisia kovia pakkasia. Lisäksi tietty tykkäsin heidän uuninsa mallista. Valitsin väriksi vakiovärin vanha vihreä. Saatavilla on kaikki RAL-värikartan värit ja tutkailin erilaisia vihreitä, mutta päädyin firman tarjoamaan "valmiiseen" vihreään.

Pönttöuunin osat saapuivat pihaan rahtina ja väri näyttää tosi hyvältä. Metalliosissa on yksi iso kolhu, joka muurarin mukaan jää piiloon. Tämän lisäksi pieniä naarmuja on siellä täällä ja maalin alla on ollut jotain roskaa, mikä näkyy maalipinnassa pienenä röpelönä paikoitellen. Otin näihin liittyen yhteyttä toimittajaan, mutta heillä ei ihan hirveästi taideta panostaa asiakaspalveluun, sillä sähköpostiini ei ole vastattu ollenkaan ja kun soitin perään, lupasivat palata asiaan, mutta luvattua soittoa ei ole kuulunut. Eivät ne naarmut tietenkään uunin käyttöä haittaa ja varmasti maaliin tulee naarmuja ja kolhuja meilläkin, mutta olisihan se tietty kiva, että uusi uuni olisi edes hetken ihan priimassa kunnossa.

Mutta näillä mennään, sillä me tarvitsemme toimivan lämmönlähteen ja muurari saapuu tänään.

--

The white fireplace will be replaced by a traditional green stove from Pohjanmaan Tiilirakenne. We're expecting the mason today!

Pakkasaamufiilistelyä

Muutaman tosi pimeän päivän jälkeen oli ihanaa, kun aurinko kurkisteli aamusella. Nämä kuvat nappasin jo ennen auringon esiintuloa. Kuura-aamuja ei ole tälle syksylle montaakaan mahtunut. Ehkä siksikin puutarhassa oli eksoottinen fiilis aamutuimaan.

Saatiin tänään viimein ripustettua jouluvalot kasvihuoneeseen ja kuskasin jo lapionkin latoon. Meinasin, että puutarhassa saa alkaa lepokausi, vaikka istutuskelit sen kuin jatkuvat. Istahdin iltapäiväteelle puutarhalehden kanssa ja ajattelin, että nyt aloitan suunnittelu- ja haaveilukauden. Sitä kesti ehkä puoli tuntia. Tuli idea. Ja oli pakko pistää saappaat jalkaan, hakea vasta talviteloille laittamani kottikärryt ja lapio uudelleen esiin ja aloittaa kaivuuhommat. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen ennen kuin maa jäätyy.

Purppurapunalatvat saavat jäädä talventörröttäjiksi. Mulla on jotenkin kaksijakoinen suhde tähän perennaan. En oikeastaan pidä sen kukinnosta, joka on vähän huiskin haiskin sihruinen. Tykkään selkeämmistä muodoista kukissa.

Mutta viime kesän sateiden innottamana kukinnot heiluivat parissa metrissä ja perhoset hyörivät niissä aivan huumaantuneina. Pakkohan siitä on pitää. Mulla ei loppujen lopuksi ole montaakaan oikein isokokoista perennaa puutarhassani, tämä, kultapallo ja töyhtöangervo. Ne on kaikki huippuhelppoja ja luotettavia. Tätäkin purppurapunalatvaa olen retuuttanut kasvupaikasta toiseen ja taas suunnittelen sille uutta kotia. Se ei tunnu olevan moksiskaan.

Mansikka rehottaa kukkapenkeissä ja kurpitsapenkissä. Onhan sillä omakin penkkinsä, mutta ei se siellä pysy. Ja se on ihan ok. Se on mainio maanpeitekasvi ja kesällä on hauska napsia mansikoita sieltä täältä puutarhassa käyskennellessä. Se viihtyy kitkettäväksi asti, mutta se on niin helppo nyhtää pois huonoista kohdista, ettei se oikeastaan haittaa ollenkaan.

Unikot ovat aina vain kuvauksellisia. Olen ollut monta vuotta omavarainen silkki- ja pioniunikkojen kanssa. Annan unikkojen kylväytyä syksyllä ja kerään osan siemenistä keväällä kylvettäväksi. Saan tällä konstilla pari kukintaa ja unikkoja melkein koko kesäksi.

Mutta sellaisen jännittävän seikan olen huomannut, että muutamassa vuodessa tumman liilat rimpsureunaiset unikot ottavat vallan. Jonkinlaista luonnon valintaa selvästikin. Ihania nekin ovat, mutta koska haluan kaikenkirjavia unikoita, pitää välillä turvautua ostosiemeniin.

Ostin muutama vuosi sitten melkein mustan salkoruusun siemeniä. Olen esikasvattanut niitä kasvihuoneessa ja siirtänyt siitä pihalle. Kyllä ne itsekseenkin kylväytyvät, mutta varmistelen vielä esikasvatuksella, että saan näitä loppukesän kaunokaisia sinne tänne perennojen joukkoon. Kukintaa joutuu odottamaan aina seuraavaan kesään asti, mutta se on sen arvoista.

Kesällä telttailimme Etelä-Ruotsissa ja siellä salkoruusu kasvaa kuin rikkaruoho kadun reunoilla ja talojen seinustalla. Keräsin sieltä muistoksi mukaani siemeniä, joista osan kylvin jo syyskuussa. Saa nähdä kukkivatko jo ensi kesänä vai odotellaanko matkamuistoja vielä vuoden verran.

Lamoherukka ja mustaherukka kasvavat naapureina. Lamoherukan silmut hohtavat punertavina pengerryksen harmaata vasten.

Kasvihuoneen viereinen pengerrys rakennettiin keväällä 2010. Kuskasin silloin taimitarhalta pyöräkorissa lamo- eli pikkuherukan taimen kivien päälle kiemurtamaan. Myyjä sitä suositteli ja olin jonkin aikaa vähän sitä pettynyt ostokseeni. Pidin sitä kauhean tylsänä.

Mutta sitten taas kävi niinkuin usein käy. Lamoherukka näytti kyntensä. Tarkemmin sanottuna varhain puhkeavat lehtensä, herkät pikkuruiset kukkansa ja huikean syysvärinsä. Yksi ainoa taimi on kiemurtanut monen metrin levyiseksi kasvustoksi, joka peittää hiljallee maata myös pengerryksen alapuolella. Taimesta on riittänyt taivukkaita muihinkin puutarhoihin. Enää en luopuisi siitä mistään hinnasta.

--

It's been such a mild autumn. Frosty morning have been rare, today was maybe the second one. Well, we did have a couple of snowy mornings last week but that did not last long.

I was planning on beginning the planning season in the garden. I put the wheelbarrow away and was having a quiet cup of tea in the afternoon when it suddenly hit me. A new idea. So out again with the wheelbarrow and in with another hole in the ground. We'll see how far I get before the ground freezes.

This is what it looks like in the garden at the moment.

Keittiötarha ennen lumentuloa

Juuri nyt puutarhassa näyttää hieman erilaiselta, kun kaikki tämä keskeneräisyys on hautautunut lumikerroksen alle. Mutta tältä näyttää lumen alla keittiötarhan laajennus. Kasvihuoneen päässä olevat vanhat penkit ovat vähän hunningolla, kääntämättä ja rikkaruohot perkaamatta.

Kummassakin penkissä viihtyvät edelleen reilu vuosi sitten väliaikaiseen istutukseen tuikkaamani mustaherukkapuskat. Niiden kaveriksi laitoin valeistutukseen muutaman ruusuntaimen ja pari muutakin pikkuista, joille ei tänä syksynä vakituista kasvupaikkaa löytynyt. Toisen penkin päähän Joni kylvi lasten kanssa arboretumin alun Turun kodin pihamaalta kerätyistä hevoskastanjan ja tammen siemenistä. Kasvimaasta on siis moneksi.

Isä on kuskannut traktorilla toiseen uraan ikivanhaa puukasaa, joka on jostain syystä jäänyt pilkkomatta polttopuiksi aika päiviä sitten. Se on seissyt peltotienvarressa niin pitkään kuin jaksan muistaa ja nyt viimein sille saatiin oivaa käyttöä. Puut pitävät lahotessaan penkin pohjat lämpimänä parikin vuotta ja vähemmän lahoista puista tehdään keväällä väliaikaiset istutuslaatikkojen reunat, jotka nekin saavat lahota osaksi penkkejä.

Toinen ura näyttää hieman edistyneemmältä, kun olen roudannut siihen kasvihuoneen vanhaa kasvualustaa. Hommia piisaa tällä rintamalla vielä pitkälle ensi vuoteen, mutta taidan vähitellen pistää lapion ja kottikärryt talviteloille.

Nyt on loistava hetki relata, tarttua puutarhakirjoihin ja tehdä suuria suunnitelmia tuleville kasvukausille!

---

Very little progress in the kitchen garden. Right now all this is covered under a merciful veil of snow. But a lot of work remains to be done here but I think we'll leave it for the spring to come.

Time to relax, read garden books and make big plans for the future!

Hyötytarhan laajennus lasagnepenkein

Hamarissa kaivettiin muutama viikko sitten tienvierien ojat ja kun kaivuri oli sitä varten nurkilla valmiiksi, varasimme kuskilta päivän omiin tarpeisiimme. Olen ollut kovin ylpeä siitä, että olen kaivanut kaiken puutarhassa omin käsin lapiolla, mutta joskus pitää joustaa omista periaatteista.

Olen haaveillut hyötytarhan laajennuksesta jo pidemmän aikaa. Hyötytarhan sopivin paikka sattuu olemaan koko pihapiirin savisimmassa kolkassa, joten maanparannusurakka on aika mittava. Olisin varmasti yli kuukauden pistellyt lapiolla ja kottikärryillä hommaa, jonka kaivuri ja taitava kuski tekivät vajaassa tunnissa.

Rikkaruohoja tursunnut pintamaa kuopaistiin pois parinkymmenen sentin syvyydeltä. Tujumpien voikukkien juuria jäi vielä maahan, mutta keksin niiden menoksi jotain ensi keväänä.

Kasvatuslaatikoiden pohjia varten kaivettiin kaksi kaivurinkauhan levyistä uraa. Kasvatuslaatikoista tulee neliön mallisia ja niiden väleihin tulee polut. En tehnyt mitään sen suurempia suunnitelmia, aika fiilispohjalta mentiin, niinkuin mun puutarhassa aina.

Merkkasin urien viereen kepeillä laatikoiden ja polkujen kohdat suurinpiirtein. Kasvatusalustan rakennan lasagnetekniikalla kerroksittain.

Urien pohjalle levitin sanomalehteä. Sanomalehti on tärkeä, jos lasagnepenkin kasaa nurmen päälle, koska se tukahduttaa alla olevan nurmen. Tässä meidän tapauksessa sanomalehdet eivät olleen välttämättömät, eivätkä ehkä tarpeellisetkaan, mutta kun niitä kuitenkin oli muutama kassi varattuna, päätin heitellä ne pohjalle.

Sanomalehtien päälle levitettiin haketta, jota oli kertynyt kesän oksasavotan jäljiltä. Sanomalehdet ja hake edustavat lasagnepenkissä ruskeaa eli hiilipitoista täytettä. Ruskeaa täytettä ovat lisäksi esimerkiksi syksyn lehdet, joita meilläkin kuskattiin kaivantoon.

Ruskean täytteen päälle kasataan vihreää eli typpipitoista täytettä. Näin syksyllä typpipitoisen tavaran saaminen ei olekaan ihan helppoa. Elävien kasvien osat, ruohosilppu ja puolivalmis komposti ovat oivia vihreitä täytteitä. Keräsin puutarhasta sen vihreän, minkä löysin: kultapiiskua, tomaattien rangat ja rehottavan salvian oksia. Osan korvasin kasvihuoneesta poistamallani kasvualustalla, johon sekoitin kanankakarakeita.

Hommaa riittää kyllä kevääksikin. Uomissa on nyt hädin tuskin yksi kerros ruskeaa ja yksi kerros vihreää. Kerrosten on tärkeää kastua läpikotaisin, mikä ei tähän aikaan vuodesta ole ongelma. Keväällä jatketaan viimeistään nurmikonleikkuusesongin alettua. Ruohosilppu on tähän hommaan kuin vihreää kultaa.

--

I'm finally expanding my kitchen garden. I have been very proud of the fact that I've dug everything in the garden by hand but this time I let a pro do the digging with a nice big machine. This part of the garden is very heavy clay and it would have taken me a month to do what now took less than an hour.

Because of the poor soil, I'm building the veggie plots with the lasagna technique where you pile up layers of brown carbon rich matter (newspaper, wood chip, branched, autumn leaves) and green nitrogen rich matter (green garden waste, grass, compost).

The green stuff is a bit hard to come by this time of the year so this project will continue in the spring.

Kasvihuoneen syyspuuhia

Hieman erilaiselta näyttää kasvihuoneessa tänään verrattuna edellisen postauksen alkusyksyn tunnelmiin. Nähän ehkä alkuun lohduttoman oloista, mutta oikeastaan ihanan puuhakastahan se on tämäkin aika.

Sato on korjattu, vihreiksi jääneet tomaatit on kypsytetty pirtin pöydällä ja keitetty tomaattikastikkeeksi pakastimeen talven varalle. Tomaattien rangat on irrotettu tukinaruistaan ja kannettu kasvihuoneen viereen rakennettavaan lasagnepenkkiin. Lasagnepenkkiin kuskaan myös osan kasvualustan mullasta, jotta saan tilaa uudelle mullalle ensi kesän tomaatteja varten.

Puutarhassa on ihanaa, kun mikään ei koskaan mene hukkaan. Mullan voi kätevästi kierrättää perennoille tai kasvimaalle ja kasvijätteistä kompostoituu ihanaa uutta maa-ainesta.

Kun saan syyshommat ansarissa kuntoon, viritämme isän kanssa sinne jouluvalot. Nyt alkaa jo olla korkea aika saada vähän loistetta pimenevään puutarhaan.

--

At the moment the greenhouse looks a bit different from what it looked like in the last post with pictures from two months ago. It does look a bit bleak but really there is a lot of stuff going on in the greenhouse still before winter. And it's fun stuff, too.

Once I've got the place cleaned up for winter, dad and I will hand up Christmas lights. Then this space will again be the brightest place in my garden.

Kesämuistoja: Kasvihuone koreana

Koska kesällä bloggaaminen jäi kokonaan, samalla jäi myös kuvien läpikäyminen. Nyt olen vihdoin ehtinyt selailla ja järjestellä valokuvia koneella, enkä malta olla näyttämättä vielä muutamia puutarhakuvia. Nämä taitavat oikeastaan olla syysmuistoija, mutta kovin kesäiseltä näyttää näin marraskuussa.

Syyskuun alussa pidettiin äidin kanssa Hamarissa pienet puutarhasiivoustalkoot. Piha ja kasvihuonekin olivat aika rempallaan, kun olimme elokuun helteiden aikaan pari viikkoa telttailemassa Ruotsissa ja pihatyöt olivat jääneet tekemättä. Saimme siivoushommiin kiritystä siitä, että toimittaja ja valokuvaaja olivat tulossa tekemään juttua kasvihuoneesta ja puutarhasta.

En ollut koko kesänä tainnut istuskella kasvihuoneessa kertaakaan. En ollut ehtinyt enkä toisaalta varmaan olisi juuri tarjennutkaan, kun kelit olivat mitä olivat. Kuvausta varten roudasin ansariin lampaantaljat ja oikein tuukinkin pöytään. Ja poimin puutarhasta salvian, kultapiiskun, kultapallon ja kehäkukan kukkia sekä unikon siemenkotia maljakkoon.

Kuvittelin, että kasvihuoneen stailaus olisi hauskaa, mutta löysin jatkuvasti itseni kaivelemasta jossain kukkapenkissä tai nyppimästä tomaatteja, vaikka olisi pitänyt valkata kaffekuppeja ja tasseja ja fiinistellä paikkoja lyhdyillä ja näteillä jutuilla. Stailaus ei selvästikään ole mun juttu, vaikka kauniista asioista tykkäänkin. Vaikeaakin se oli.

Pyöräytin kaffen kaveriksi gluteenittoman ja maidottoman marjakakun, josta on tullut yksi suosikkileivonnaisistani. Tämä helppo kakku näyttää hyvältä, maistuu kaikille ja bonuksena sopii myös ruokarajoitteisille.

Joni ja Pikkutyyppi opettelivat kesän aikana tekemään jäätelöä. Jätskinteossa tähteiksi jää aina munanvalkuaista, niinpä meillä on syöty myös paljon marenkeja.

Ja kun kasvihuone kerran kesän lopun kunniaksi laitettiin fiiniksi, niin kyllä siellä sitten tuli muutamana iltapäivänä istuskeltuakin fiilistelemässä!

--

Another flash back to the summer. Or to early autumn, really, as these pictures were taken in September. We did a big tidy up in the garden and dolled up the greenhouse for a photo shoot for a magazine.

I really had not spent much time in the greenhouse all summer apart from the hours needed for the wellbeing of my tomatoes. I had not once sat down on the chair I keep in there. But for the photo shoot I took some sheep skins and a table cloth out there and picked some flowers from the garden. And once they were all in place I did actually take time on a few September afternoons to drink my coffee there while making new plans for the garden.

Synttärikekkerit, osa 1: Iltapäivätee

Nyt katkaistaan blogin hiljaiselo!

Kesän aikana ei kiinnostanut pätkääkään istahtaa tietokoneen ääreen bloggaamaan, kun pihalla oli niin paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa. Puutarha oli ihan mahtavassa kukoistuksessa, kun kuumat kelit eivät vieneet voimia. Erityisen mieleenpainuvaa oli, kun talon seinustan ikivanha pensasruusu kukki monta viikkoa ja sen tuoksu tuntui huumaavana ympäri pihaa.

Ehkä kokoan tänne pienen kuvakavalkaadin Hamarin puutarhan kesästä, kunhan kerkiän.

Mutta sitä ennen pääsette bileisiin. Täytin nimittäin pyöreitä vuosia ja pidin sen kunniaksi tosi pitkästä aikaa synttärikekkerit.

Askartelin kutsut kevään remonttikohteesta jääneistä tapetinpaloista, ja kaapissa säilöneistäni hienosta paperikassista sekä viisi vuotta vanhasta kalenterista. Olen aikamoinen hamsteri ja joskus se kannattaa!

Koska lapset valvottavat vieläkin öisin ja iltaisin mua väsyttää, kutsuin ystäväni iltapäiväteelle. Ja sen jatkoille tietty.

Yhdeksän ihanaa naista synttäri-iltapäiväteellä. Mulle tärkeitä ihmisiä, jotka ovat tarttuneet mukaan vuosien varrelta monenlaisista paikoista ja tilanteista. Yksi yläasteen luokkatoveri, pari opiskelukaveria, kolme työkaveria, yksi vanhan kaverin vaimo, yksi blogin kautta tavattu ja kadulta löytynyt sekä yksi naapuri.

Läheskään kaikki vieraat eivät olleet toisilleen ennestään tuttuja, mutta ihanasti soljui keskustelu ja iltapäivä riensi valtavaa vauhtia. Ihanaa olla nelikymppinen nainen näin hyvässä seurassa!

Kahvi-kardemummamutakakku mustaherukkatäytteellä

Tätä ihanaa mutakakkua testattiin jo kesällä Liisan synttäreillä, mutta tuunasin sitä hieman näitä kekkereitä varten. Kakku on jälleen uusi variaatio ikisuosikistani, suklaakakusta, jossa on mustaherukkaa.

Kakku kannattaa leipoa viimeistään edellisenä päivänä, mutta se säilyy kyllä useita päiviä. Itse leivoin kakun yhtenä iltana. kuorrutin ja täytin seuraavana, koristelin ja tarjoilin kolmantena. Tekeytyminen tekee tälle herkulle terää!

Ohje on alunperin ehkä Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Liisa on kuvannut reseptin kännykällään pala palalta hämärässä huoneessa. Tihrustimme kännykästä neljää epätarkkaa kuvaa yhdistellen ja päädyimme seuraavaan:

Pohja

2 tl rouhittua kardemummaa
2 dl vahvaa kahvia
200 g taloussuklaata
200 g voita
3 kananmunaa
3/4 dl ranskankermaa
4 1/2 dl sokeria
2 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
3/4 dl kaakaojauhetta

Kuorrutus

200 g taloussuklaata
n. 3/4 dl kuohukermaa
n. 2 rkl siirappia
1 rkl voita
ripaus sormisuolaa (tai tavallista)

Täyte

n. 3 dl survottua mustaherukkaa
n. 1 rkl perunajauhoja
(sokeria)

Pinnalle

kokonaisia mustaherukoita

Näin tehdään:

Lämmitä uuni 175 asteeseen. kahvi kattilaan ja sekoita joukkoon kardemumma. Keitä seosta kokoon, kunnes sitä on jäljellä reilu desi. Vatkaa sillä aikaa munat, ranskankerma ja sokeri. Sulata suklaa ja voi kahvi-kardemummaseokseen ja kaada koko sotku munien, ranskankerman ja sokerin joukkoon. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot, ruokasooda ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista n. 70 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Kakku saa olla vähän tahmainen. Anna kakun jähtyä jonkin aikaan ennen kuin irrotat sen vuoasta. Ole irroittaessasi varovainen, kakku murenee helposti.

Halkaise kakku kahtia. Lämmitä mustaherukkasurvosta kattilassa. Lisää vähän perunajauhoja hyvin sekoittaen, jotta saat survoksesta vähän paksumpaa tavaraa. Tarkista maku ja lisää sokeria oman maun mukaan, jos survos on liian hapanta. Anna survoksen jäähtyä hetki ja levitä sitä paksu kerros kakun alemman kerroksen pinnalle. Jätä kakun reunoihin reilu sentti tyhjää, jotta survos ei valu.

Valmista suklaakuorrutus: laita suklaa, kerma ja siirappi kattilaan ja lämmitä varovasti koko ajan sekoitellen. Kun suklaa on sulanut, sekoita joukkoon nokare voita ja pieni ripaus suolaa.

Valuta vähän suklaakuorrutusta mustaherukkasurvoksen päälle kakun väliin. Laita kakun "kansi" paikoilleen ja kuorruta kakku lopulla suklaakuorrutuksella. Tässä kannattaa käyttää malttia, koska kuorrotus on valuvaista. Lusikoi kuorrutusta kakun päälle vähän kerrallaan ja anna sen jäähtyä, jotta kaikki kuorrutus ei valu kakkulautaselle.

Asettele kakun pinnalle runsaasti tuoreita tai pakastettuja mustaherukoita.

Ja varo, tähän tulee himo!

Liikaa lautasella

Olen niitä ihmisiä, joiden pitää olla koko ajan työn touhussa. En ollenkaan osaa olla jouten. Vain Hesarin lukemisen ajaksi maltan istahtaa paikoilleni. No, joskus tietokoneelle myös.

Silti välillä tulee sellainen olo, että on vähän liikaa meneillään.

Kaupunkikoti on edelleen vaiheessa. Olen edennyt kaappien siivoukseen, mutta tekemistä riittää. Vaatteet ovat saaneet osansa remonttipölystä, joten kaikki pitää pestä. Suurin osa on jo käynyt pesukoneessa, mutta vielä niitä riittää. Kaapeista on paljastunut unohtuneitakin vaatekappaleita ja jonkin verran kovalla kädellä olen koittanut käydä vaatteita läpi, koska nykyään pitäisi saada neljän hengen vaatteet mahtumaan jonnekin. Nyt kaikki vaatteet on makuuhuoneen lattialla muovilaatikoissa odottamassa, että kaapit on pesty.

Kaupunkikodista on kannettu tavaraa säilytykseen Hamariin, mikä on tietenkin johtanut siihen, että sielläkin riittää järjesteltävää. Ja olisi siellä vähän pihahommiakin vielä ennen lumien tuloa.

Ja sitten on vielä ne tomaatit. Niitä piisaa. Vieläkin melkein kaksi lastenammeellista. Joka viikonloppu poristelen Hamarissa pakkaseen ison padallisen tomaattikastiketta kypsistä tomaateista, mutta puolikypsiä ja vihreitä on vielä yllin kyllin. Ja nyt vielä itse olen Pikkuveljen ihottuman takia jättänyt tomaatin (ja aika monta muutakin ruoka-ainetta) pois ruokavaliostani, en voi edes herkutella paistetuilla vihreillä tomaateilla.

Välillä ymmärrän, että voisin vähän rajoittaa omaa touhuamistani. Mutta en osaa.

--

So many tomatoes, so little time...

I keep putting too much on my plate. But it's a part of who I am.

Syysblues

Syksy puskee väkisin päälle enkä ole siihen ollenkaan valmis. Puutarha ei ole lähelläkään syyskuntoa ja Hamarissa on muutenkin syyshommat ihan levällään. Se iso kuoppa, jonka loppukesällä kaivoin on edelleen tyhjä, vaikka siihen piti istuttaa sitä ja tätä. Korituolitkin lojuvat vielä parvekkeen alla. Nyt pitäisi olla puhtia ja tarttua toimeen.

Mutta olen tänä syksynä saanut joka ikisen taudin, joka on edes minun suuntaani vilkaissut. Yksi streptokokki ja kolme tavallista flunssaa on jo tähän syksyyn mahtunut ja ollaan vasta lokakuussa. Nyt on koko perhe puolikunnossa. Pikkutyypin käämit palaa, kun ei pääse pihalle eikä leikkikouluun ja pikkuveli rohisee ja ottaa turhautuneen isosiskon iskuja vastaan minkä kerkiää. Minä kähisen raivoissani siihen päälle.

Kaupunkikodin pihamaa on remonteista ankea. Nurmikot on myllätty, leikkipaikka kaivettu auki, takapihan ihana ilta-auringossa kylpenyt kallionnyppylä räjäytetty pois. Monta viikkoa sitten ikkunoita suojaamasta poistetut pahvit lojuvat vieläkin maassa. Kuraa ja roskia on joka puolella. Pitäisi jaksaa lähteä huomenna taloyhtiön kokoukseen räyhäämään, että kyllä meidän täytyy pitää puoliamme piittaamattoman urakoitsijan kanssa.

Viime viikolla ehdin sentään päiväksi Hamariin ja sain tomaatit pois kasvihuoneesta. Niitä oli jo pari pakkasyötä pidetty lämmittimen avulla hengissä, mutta oli jo aikakin saada poloiset turvaan. Yhdestä satsista keittelin pakastimeen tomaattikastiketta ja kaksi isoa korillista toivottavasti kypsyvät kylpyhuoneessa. Pelakuut siirsin kellariin talvehtimaan.

Opinkohan joskus vielä uskomaan, että meidän leveysasteilla ei kannattaisi antaa tomaattien tehdä kuin kolme terttua. Niin on naapurin puutarhuri opettanut, mutta en ole siitä koskaan opikseni ottanut. Vaikka oikeassahan hän tietenkin on. Mukamas tulisi niin vähän tomaatteja. Vaikka laskin kyllä, että jos kasvihuoneeseen mahtuu kevyesti 14 tainta, niin kyllä kolmekin terttua per taimi on ihan mojova määrä tomaatteja.

Syysunelmaa

Tunnelmapala viikonlopun mökkiretkeltä ja suon ylitykseltä. Kameraan ei saa tallennetta puutarhan tämän hetkistä värien hehkua.

Syksy tuli ja melkein jo menikin. Puutarhaa on pistetty talvikuntoon ja vielä on pientä puuhaa jäljellä, kuten Dahlian kaivaminen maasta. Dahlia kasvoi kesän vihreänä vaatimattomana pensaana. Puskalle puhelin välillä ja sanoin että parempi näyttää kyntensä jos meinaa, että syksyllä hänet kaivan maasta. 

Vähän ennen viileitä kelejä, pensas päätti kukkia. Sanottakoon näin että pensas ansaitsee arvoisensa talvisäilytyksen niin hieno hän oli. Ensi keväänä istutan hänet vähän parempaan paikkaan, josko kukkisi aiemmin.

Syksy tuntuu aina olevan aika kiireistä tai ehkä ennemminkin tekemisen täytteistä aikaa. Oma talo ei sitä tekemisen tuskaa vähennä millään tavalla, mutta omaa taloa en enää vaihtaisi pois. Puutarha on saanut paljon kehuja ja moni sanoo, että voisi tulla vaikka vain hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan pihallemme. Allekirjoitan tunnelman täysin.

Sisälläkin alkaa tapahtua. Takkahuonehan sai aiemmin jo maalia pintaa, mutta nyt on makuuhuonekin viittä vaille valmis. Ehkä jopa vähän pelottavaakin oli huomio, että makuuhuoneen alkuperäinen seinäväri on prikulleen sama kuin nyt maalaamamme. 

Jahka koti ja puutarha on hoidettu siihen malliin että voin hetken hengähtää niin lupaan petrata blogin päivittämisessä. Ja jottei elämä jämähtäisi paikoilleen, aloitin opinnot työn ohessa. Siitä ehkä  myöhemmin. Tällä välin päivittelen kuvia instagramissa. Käykää vilkaisemassa.

Väriä seinään

Ollaan syksyn kynnyksellä ja on aika astua kotiin sisään. Vaikka ulkona pihatyöt vielä jatkuvat niin sisälläkin jo kädet syyhyää. Saimme maalattua eteisen (väri: valkea kuulas) elokuun sateisena viikonloppuna. Eteisessä on vähän mummolafiilis, koska seinä on lasikuitutapettia ja väri korostaa pinnan kuviota entisestään. Jostain kun vielä löydän kivoja vaatenaulakoita niin eteinen on valmis.

Olisko värissä vähän samaa kuin Laurankin tulevassa olohuoneessa?

Takkahuoneen harmaa seinä peittyi vaaleansinisen alle. Väri tuntuu hyvältä luonnon valossa, mutta illalla se on kylmä. Ajatuksena on vaihtaa huoneen valaisin ja polttimo astetta lämpimämmäksi niin luulisi pelastavan tilanteen. Muussa tapauksessa huone on maalattava uudelleen...löysin huoneeseen myös uuden sohvan tori.fiistä. Vanha 60-luvun sohva on vuodesohva ja on ihan kohtuullisessa kunnossa. Vaatii vain uuden verhoilun, joka on kuvassa paikoillaan, mutta ei vielä kiinnitettynä. Lattialla odottavat matonkuteet virkkaajaansa - sadepäiviä odotellessa.

ps. ideoita miten saisi pidettyä kissat poissa raapimasta uutta sohvaa?