Uudistunut pirtti

Hamarissa pirtti sai loppuvuodesta uutta ilmettä, kun vanha punainen takka purettiin ja tilalle muurattiin uusi takka, joka maalattiin mustaksi. Takan myötä myös ensin yksi seinä ja sitten toinenkin menivät uusiksi.

Nyt alkaa näyttää aika hyvältä. Jouluksi kattoon ripustettiin koiranpentu ja vauva-ajoilta perinteeksi tullut joulumänty ja Klasu toi vielä uuden taulun lainaan seinälle.

Vielä kun saadaan tuo nurkassa jököttävä pakastin kelkottua kellariin jossain kohtaa...

--

This is where we eat and drink, read newspaper and play at the farm. This was one of the first spaces we renovated in Hamari and with the building of the new black fireplace last autumn we did some more work here. I think we are now done with it for a while. Or well, once we can move the big freezer into the cellar I'll be happy!

Joululoman pikaremppa

Välipäivinä tartuttiin pitkään haaveissa olleeseen pieneen remppaprojektiin ja tuotiin pirttin pimeään peräseinään vähän lisää valoa.

Pirtissä oli kahdella seinällä vanhaa ladonseinälautaa, joka on höylätty ja lakattu. Laudat ovat peräisin 80-luvulla puretusta ladosta. Muistan ladon itsekin hämärästi. Kun se purettiin, minun Pappani vei laudat paikallisen ammattikoulun puuverstaalle höylättäväksi. Hommaa ei ihan pelkästään hyvällä kuulemma katsottu, kun laudat olivat kovin naulaisia ja tylsyttivät höylän terää armottomasti. Ja kai Pappaa pidettiin jonkinlasena sekopäänä, kun moiseen hommaan ryhtyi. Kierrätys ei tainnut olla silloin ihan niin kovin suuressa huudossa. Minun äitini ideahan koko homma oli ollut.

Kun me remontoimme pirttiä joitakin vuosia sitten (kääk, onko siitä kohta jo 10 vuotta???), halusin säilyttää laudat seinillä. Mutta tuo pirtin peräseinä  pimensi huonetta ihan valtavasti ja söi sisäänsä seinää vasten olevan vanhan koulukaapin. Ehdottelin Jonille kaapin jo maalaamistakin, mutta hän ei siihen lämmennyt. Isäni sen sijaan ei ollut kovin innokas laittamaan seinää uusiksi.

Uuden takan ja sen mukanaan tuoman seinäremontin jälkimainingeissa seinän vaalentaminen tuli kuitenkin taas kerran esille ja tällä kertaa tartuttiin toimeen. Seinän verran raakalautaa pätkittiin, hiottiin ja maalattiin valmiiksi ja sillä aikaa kun minä vierailin lasten kanssa Mummin luona, isä ja Joni purkivat vanhat ladonseinälaudat pois ja nakuttivat paikoilleen valkean seinän. Viereisen seinän ladonseinälaudat säilytettiin muistoksi.

Pieni muutos, mutta ihan valtava vaikutus!

--

Over the holidays we did a quick renovation project at the farm. Just one wall, but what a difference it made!

Menneet pyhät

Joulu iski kimppuun ihan hirvittävällä vauhdilla. Minussa kaiketi asuu jonkin sortin jouluihminen, koska tykkään vanhoista amerikkalaisista joululauluista ja valoista ja koristeista ja glögistä ja lanttulaatikosta ja vaikka mistä. Mutta tällä kertaa en saanut kaupunkikodissa yhtään ainutta koristetta edes ulos kaapista. Ovikranssia ei lasketa, koska se on tainnut roikkua ovessa jo useamman vuoden kesät talvet. Olin aikonut koristella järjestämiini pieniin glögijuhliin, mutta nekin sitten peruuntuivat, kun podimme perinteistä joulunalus flunssaamme.

No, leikeltiin me Pikkutyypin kanssa lumihiutaleita keittiön ikkunaan sentään. Ja joululauluja kyllä luukutettiin ihan kiitettävästi. Varsinkin, kun Pikkutyypin leikkikoulussa levytettiin muutama laulu ihan oikealle cd:lle. Se joululevy soi meillä autossa edelleenkin takapenkin vaatimuksesta.

Hamarissa sentään ripustettiin aattona joulumänty pirtin kattoon ja kipaisinpa muutaman kuusenkin ulkorappusia koristamaan. Yhden isomman kuusen pystytin puutarhan puolelle ja siihen viritettiin valotkin. Taidan jättää sen pystyyn kevääseen asti muistuttamaan, että siinä kohtaa voisi kasvaakin kuusi, jota voisi koittaa leikkaamalla pitää sellaisena pihajoulukuusen kokoisena.

Vuoden päätteeksi päästiin pitkästä aikaa palaamaan vanhaan perinteeseen, mökkiuudenvuoden viettoon Liisan mökille. Syötiin, saunottiin pitkään ja pulahdeltiin avantoon. Ipanatkin ymmärsivät nukkua aamulla pitkään. Muisteltiin kuluneen vuoden parhaita paloja. Ei tehty ainuttakaan lupausta, mutta ennustuksia kylläkin.

Ruokalistalla oli perinteisesti loimulohta, jotka tarjoiltiin tällä kertaa hasselbackan perunoiden kanssa. Ja Hesarista otettiin testiin sinihomejuusto-persimonisalaatti, joka osoittautui sekä helpoksi, että mainioksi. Pieniä muunnoksia siihenkin kyllä tehtiin, esimerkiksi ruskean sokerin puutteessa karamelisoimme siirapin kanssa. Hyvin toimii!

Stilton-persimonsalaatti

1 pussillinen rucolaa

2 persimonia

n. 200 g stiltonia

Karamelisoidut pähkinät:

2 rkl siirappia

3 rkl vettä

100 g saksanpähkinöitä

Kanelivinegretti:

3 rkl omenaviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

ripaus kanelia, sokeria, suokaa ja mustapippuria

Kuumenna pannu hellalla. Lisää siirappi ja vesi. Puolita pähkinät ja paista käännellen ja vahtien, että eivät kärähdä. Kun neste on haihtunut ja pähkinät ovat tahmeita, on homma valmis. Jäähdytä lautasella, mutta varo, etteivät jää kasaan ja kiinni toisiinsa.

Pese salaatti ja persimonit. Viipaloi persimonit ja asettele ne salaattipedille. Pilko juusto pinnalle. Sekoita vinaigrette ja kumoa salaatin päälle.

--

I have a little Christmas person living in me. I love the old songs, the gingerbread, the glögg, the ornaments and the lights and the works but this time I could not even get the ornaments out before Christmas. I used to hang up my ornaments in October but this time life got in the way. There'll be other Christmases, I hope.

But still, the holidays were a lovely break. Spent time together. Went to see my mom. Had people over at the farm. Saw friends. Had long saunas and quick  dips in icy water. And when the weather got so cold the kids refused to leave the house, we got the atticks cleared out. Sorted out the kids clothes and loaded boxes to take to the flea market. Good stuff.

Let's make this a good year!

Joululahja

Mukavaa joulunaikaa kaikille! Toivottavasti kukin ehtii nauttia tekemättömyydestä. Täällä parannellaan vielä flunssaa ja toivutaan loppuvuoden uurastuksesta. Toivottavasti huomenna saan jo sukset jalkaan ja otan nokan kohti tuntureita.

Ps. Heppatyttö sai äidin tekemän heppavillapaidan. Nyt kelpaa ratsastaa viileämmälläkin kelillä.

Joulutalkoot

 

 

 

Liisan lomaillessa munkin on taas syytä aktivoitua bloggaamiseen. Syksy on ollut jostain syystä huikean meneväistä aikaa. Kamerakin on ollut rikki ja nyt kun se on parin rempan jälkeen taas kunnossa, en enää ole muistanut tai ehtinyt kaivaa sitä esiin. Ja sitten vielä hajosi vanha läppäri, jolla olen kuvia pyöritellyt. En edelleenkään ole innostunut kännykällä kuvaamisesta, mutta siihen olen nyt tyytynyt, kun puhelin on kuitenkin useimmiten käden ulottuvilla.

Meillä oli viikonloppuna joulutalkoot. Hamarin keittiö oli täynnä iloista sutinaa ja sotkua, kun parhaimmillaan neljä sukupolvea Mummista Pikkutyyppiin hääri jouluherkkujen parissa. Nyt on porkkanalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja imellettyä perunalaatikkoa pakastimessa joulua odottamassa. Pakastimeen odottamaan sujahti myös Hesarin kuukausiliitteestä bongattu Pepin puolukkajäädyke, joka ainakin ennen jäädyttämistä maistui aivan taivaalliselta.

Yksi satsi piparkakkuja on leivottu ja toinen mokoma taikinaa pistettiin pakastimeen joulunpyhiä varten. Ja riisipuuro ja väskynäsoppasesonkikin startattiin eilen.

Tänä jouluna meillä ei tähdätä kovinkaan ihmeellisiin kulinaarisiin suorituksiin. En kyllä tiedä ollaanko me koskaan tähdätty. Mutta yhdessä tekeminen on kivaa!

Lomilla

Tuliaisia Helsingistä. Valosarja tuomaan edes hieman jouluista tunnelmaa olohuoneeseen (olen kyllä niin tykästynyt valoihin, että ne taitavat päästä ympärivuotiseen käyttöön!). Uusi talja päätyi sohvalle ja lämmittää niin mukavasti, että lopullinen sijoituskohde selvinnee vasta keväällä!

Olen aloittanut jo joululomailun eli hauskaa joulua!

Lissu ja Kerttu

Sain kollegalta tehtäväksi miettiä jonkun eläimille annettavan joululahjavinkin Lemmikki-lehteen. Tein siskon koirille jo varmaan vuosi sitten makuualustan virkaten ja olen purkanut kyseisen työn jo pariin otteeseen. Nyt sain sopivan kimmokkeen virkata alustan uuteen kuosiin ja samalla sain kirjoitettua aiheesta pienen vinkin myös ko. lehteen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Sukkapaja

  

 

 

Olin ajatellut, että joulupäivä vietetään Hamarissa yhdessä rauhallisesti. Tehdään palapeliä ja syödään konvehteja ja juodaan kannukaupalla teetä.

Mutta lounaan jälkeen, juuri silloin, kun olin ajatellut, että levitetään se palapeli pöydälle, löysinkin itseni yksikseni. Joni oli livahtanut jonnekin, ehkä torkuille. Klasu oli lähtenyt työhuoneelle maalaamaan. Isä oli mennyt Pikkutyypin kanssa päiväunille. Koira sentään pyöri jaloissa.

Ensin olin vähän orpona, mutta sitten ymmärsin, että tilaisuuteni on koittanut. Keitin kannullisen teetä ja kaivoin kutimen esiin, nautin rauhasta ja viimeistelin pari viimeistä joululahjaa.

--

For Xmas day I had made plans for a nice social afternoon together with a jigsaw puzzle, a box or two of chocholates and a pot of tea. But after lunch I found myself alone with the dog in a house gone strangely quiet.

At first I was a bit disappointed but soon realised that what I had was not a lonely Xmas day but a luxurious moment to myself. So I made that pot of tea and got out my wool and needles and enjoyed a quiet afternoon on my own. And managed to finish a couple of late Xmas presents, too.

Joulumänty

 

 

 

 

Edellisjouluna pähkäilimme kuusen suhteen. Pikkutyypin lisäksi meille oli vähän aikaa sitten tullut Peto, joka olisi varmasti raadellut kuusen sen jälkeen kun Pikkutyyppi olisi repinyt alas kaikki koristeet joihin olisi yltänyt.

Mutta meillä on aina ollut joulukuusi ja sukuakin oli tulossa joulunviettoon. Olisi vähän orpoa viettää joulua ilman kuusta. Toisaalta väkeä oli tulossa sen verran, että kuusi ei oikein pirttiin mahtuisi, kun halusin koko sakin saman pöydän ääreen.

Ensin tuli ajatus kuusenoksien ripustamisesta kattoon. En tiedä missä vaiheessa kuusenoksat muuttuivat männynoksiksi. Ja kun miehet pääsivät noutohommiin, kannettiin lopulta sisään aika paljon jykevämmät oksat, kuin olin itse kaavaillut.

Kattoon ruuvattiin ruuvit, joihin oksat kiinnitettiin rautalangalla. Koristeiksi jouluvalot ja vanhoja leivontavormuja. Tulos oli oikein hyvä.

Tänä vuonna jatkettiin perinnettä. Isä tosin oli valinnut vieläkin suuremmat oksat. Ei tuosta sitä kuusentuoksutunnelmaa saa, mutta oksat ovat vieläkin katossa ja toistaiseksi vasta yksi neulanen on pudonnut. Minun puolestani saisi olla katossa vielä vaikka kuinka pitkään.

Joulun jäljiltä jätettiin pirttiin vähäksi aikaa ruokapöytä ja tehtiin kulmahuoneesta olohuone. Kyllä ne sohvat varmaan taas kannetaan takaisin pirttiin, mutta kylläpä on virkistävää, kun välillä on huoneet eri järjestyksessä.

--

Two Xmases ago we were wondering what to do about a Xmas tree. Little I was mobile enough to undress a tree in no time. We had also just got the new dog who certainly would take care of what would have remained of the tree after Little I dealt with it.

But we were having family over for Xmas eve and no tree seemed like no xmas spirit.

I came up with the idea of hanging branches from the ceiling. I sent the men to fetch some and was a bit surprised when they came in with two big branches instead of a bunch of smaller ones. But they seemed have it all figured out so I let them get on with it.

The result was such a success that we wanted to do it again this year. This time dad fetched two bigger branches and they turned out even better. The great thing about this Xmas tree is that for some reason it doesn't drop any needles so we still have it. And I don't want to take it down anytime soon.

Hyvää joulua!

Ennen perinteistä Lapin matkaa ehdimme vielä muistaa ystäviämme ja ystävät muistivat meitä. Kiitos!

Sushivieraista yksi heräsi sunnuntaina kuuden aikaan leipomaan meille joulustollenia. Ihana herätä tuoreen leivonnaisen tuoksuun, pahinta oli kuitenkin se ettei sitä saanut maistaa. Saimme luvan koskea stolleniin vasta jouluna kun olemme perillä pohjoisessa. Voitte vain kuvitella kuinka monta kertaa olen meinannut ottaa siivun kahvin seuraksi. Olen kuitenkin pysynyt kovana ja stollen pakattiin muiden tavaroiden mukaan. Kerron sitten miltä se maistui ja voiko leivonnaisissa olla rusinoita vai ei.

Alakuva:
Kreetta Järvenpää

Joulunalustuliaiset

 

 

Liisa piipahti viime viikolla ja me piipahdimme Helsingissä tervehtimässä. Podimme kaikki omia tautejamme, Liisa minä ja Pikkutyyppi. Isäntäväki oli elämänsä kunnossa. Toivottavasti ovat vieläkin!

Liisalta tilattiin vakituiset joulunalustuliaiset. Jonille pullo viskiä ja mulle mince piet. Nämä rusinaiset kakkuset on ihan mun suosikkeja. Liisan tuomat kaupan versiotkin on oikein mainioita, vaikka parhaimmat olenkin ostanut joulumyyjäisistä Lontoosta. Ja englantilainen double creamhan näihin kuuluisi ihan ehdottomasti, mutta me herkutellaan sokeroimattoman kermavaahdon kanssa.

Ehkä pitäisi jossain kohtaa uskaltautua kokeilemaan mince pien tekoa kotioloissa. Ja double creaminkin teko-ohjettakin ollaan joskus ihmetelty. Tosin se kuulosti aika pitkäjänteiseltä projektilta, jos oikein muistan. Jos jollain on kokemuksia jommasta kummasta, niin olen erittäin kiinnostunut!

Tunnelmointia

Tein viikonloppuna vähän töitä. Ihan mukavia sellaisia. Otin muutaman kuvan erään lehden kierrätysvinkkiä varten ja tunnelma oli aika kiva sarjan viimeisissä kuvissa. 

Tätä ennen virkkasimme kollegan kanssa aimo läjän pitsitähtiä, joiden sisässä on käytetty tölkkinipsuja. Lopputulokset ovat yllättävän hurmaavia. Vinkki lainattu samaisen kollegan siskolta. Kiitos siitä.

Joulutunnelmia Hamarista

Kuusi oli tänä jouluna katossa pentuja paossa. Pöytä koreana ja sukua koolla. Illan päätteeksi lähetimme lyhdyn kirkkalle tähtitaivaalle.

Tapaninpäivänä seisoimme pellolla ja katsoimme, kuinka puita kaatui.

Nyt jatkamme lomailua ja jännäämme saammeko uudeksi vuodeksi mökille sähkön ja veden takaisin.

--

We had a lovely family Christmas at Hamari. Because of the young ones, our Christmas tree was two big branches hung on the ceiling.

On Boxing day we had a big storm. I stood on a field with the dog and watched trees falling in the forest. I never thought I would see something like that.

Pieni joulupaja

Keittiön pöydällä oli pikkutyypin päiväunien aikana joulupaja. Innostuin jo alkuvuodesta tekemään savitöissä pitsisydämiä ja -tähtiä ja sain viimein niihin nauhat kiinnitettyä. Nyt on valmiina laatikollinen joulukoristeita ja pakettikortteja.

--

The kitchen table turned into a Christmas workshop while I finally found time to attach ribbon on the hearts and stars I made in pottery earlier this year. I now have a little tin full of ornaments to give at Christmas!

Pitsilumitähtiä

Inspiroiduin Herkun ja Koukun joulukalenterista niin, että nyt meilläkin on makuuhuoneen ikkunassa pitsilumitähtiä! Nopeatekoisia ja laatikon kätköissä useamman vuoden piilotelleet pikkuliinat pääsivät vihdoin esille.

Joko?

Jo!

Sunnuntaiaamun kirpparisaalis

Kaksi venäläistä kuppia. Vasta kotona huomasin, että tuossa kukkakupissa on iso pore. Sen siitä saa, kun käy hämyisilla autotallikirppiksillä. Nätti se on kumminkin. Koitan olla sitä sen enempää harmittelematta.

Valokuvakehyksiä. Näitä meillä piisaa. Haaveilen valokuvaseinästä Hamariin.

Joulukuusen kynttilöitä nätissä rasiassa. Vedän näitä jostain syystä nyt puoleeni. Tämä on jo kolmas rasia parin viikon sisään.

En tiedä uskallanko koskaan polttaa kuusessa oikeita kynttilöitä, kun minulla on se palonpelko. Olen kuulemma edellisessä elämässäni saattanut kuolla tulipalossa. Mutta olen henkisesti valmistanut itseäni siihen, että joulupöytään voisi tuoda pienen kuusen ja siihen sytyttää kynttilät. Ehkä.

Aika on tullut

Se yllätti minut ihan täydellisesti. Sen ensimmäiset merkit odottivat Pelastusarmeijan kirpputorilla. Enkä pystynyt niitä ohittamaan. Enkä olisi edes halunnut.