Hyötytarhan laajennus lasagnepenkein

Hamarissa kaivettiin muutama viikko sitten tienvierien ojat ja kun kaivuri oli sitä varten nurkilla valmiiksi, varasimme kuskilta päivän omiin tarpeisiimme. Olen ollut kovin ylpeä siitä, että olen kaivanut kaiken puutarhassa omin käsin lapiolla, mutta joskus pitää joustaa omista periaatteista.

Olen haaveillut hyötytarhan laajennuksesta jo pidemmän aikaa. Hyötytarhan sopivin paikka sattuu olemaan koko pihapiirin savisimmassa kolkassa, joten maanparannusurakka on aika mittava. Olisin varmasti yli kuukauden pistellyt lapiolla ja kottikärryillä hommaa, jonka kaivuri ja taitava kuski tekivät vajaassa tunnissa.

Rikkaruohoja tursunnut pintamaa kuopaistiin pois parinkymmenen sentin syvyydeltä. Tujumpien voikukkien juuria jäi vielä maahan, mutta keksin niiden menoksi jotain ensi keväänä.

Kasvatuslaatikoiden pohjia varten kaivettiin kaksi kaivurinkauhan levyistä uraa. Kasvatuslaatikoista tulee neliön mallisia ja niiden väleihin tulee polut. En tehnyt mitään sen suurempia suunnitelmia, aika fiilispohjalta mentiin, niinkuin mun puutarhassa aina.

Merkkasin urien viereen kepeillä laatikoiden ja polkujen kohdat suurinpiirtein. Kasvatusalustan rakennan lasagnetekniikalla kerroksittain.

Urien pohjalle levitin sanomalehteä. Sanomalehti on tärkeä, jos lasagnepenkin kasaa nurmen päälle, koska se tukahduttaa alla olevan nurmen. Tässä meidän tapauksessa sanomalehdet eivät olleen välttämättömät, eivätkä ehkä tarpeellisetkaan, mutta kun niitä kuitenkin oli muutama kassi varattuna, päätin heitellä ne pohjalle.

Sanomalehtien päälle levitettiin haketta, jota oli kertynyt kesän oksasavotan jäljiltä. Sanomalehdet ja hake edustavat lasagnepenkissä ruskeaa eli hiilipitoista täytettä. Ruskeaa täytettä ovat lisäksi esimerkiksi syksyn lehdet, joita meilläkin kuskattiin kaivantoon.

Ruskean täytteen päälle kasataan vihreää eli typpipitoista täytettä. Näin syksyllä typpipitoisen tavaran saaminen ei olekaan ihan helppoa. Elävien kasvien osat, ruohosilppu ja puolivalmis komposti ovat oivia vihreitä täytteitä. Keräsin puutarhasta sen vihreän, minkä löysin: kultapiiskua, tomaattien rangat ja rehottavan salvian oksia. Osan korvasin kasvihuoneesta poistamallani kasvualustalla, johon sekoitin kanankakarakeita.

Hommaa riittää kyllä kevääksikin. Uomissa on nyt hädin tuskin yksi kerros ruskeaa ja yksi kerros vihreää. Kerrosten on tärkeää kastua läpikotaisin, mikä ei tähän aikaan vuodesta ole ongelma. Keväällä jatketaan viimeistään nurmikonleikkuusesongin alettua. Ruohosilppu on tähän hommaan kuin vihreää kultaa.

--

I'm finally expanding my kitchen garden. I have been very proud of the fact that I've dug everything in the garden by hand but this time I let a pro do the digging with a nice big machine. This part of the garden is very heavy clay and it would have taken me a month to do what now took less than an hour.

Because of the poor soil, I'm building the veggie plots with the lasagna technique where you pile up layers of brown carbon rich matter (newspaper, wood chip, branched, autumn leaves) and green nitrogen rich matter (green garden waste, grass, compost).

The green stuff is a bit hard to come by this time of the year so this project will continue in the spring.

Paukkupakkasilla

 

 

 

 

Hykertelen edelleen innoissani, kun on saatu tämä kunnon talvi. Kelit ovat aivan täydelliset. Aurinko suorastaan hellii meitä ja lumi kantaa metsäreissulaisia.

Nyt kannattaa ottaa pakkasista hyöty irti ja sulattaa pakastin. Kuvittelen aina, että se on ihan hirveä homma. Joka kerta olen väärässä. Heitettiin marjat ja koiranluut pihalle ennen aamupäivälenkkiä. Pari ämpärillistä kuumaa vettä pakastimeen ja lounaan jälkeen saatiin kantaa tavarat takaisin pakastimeen.

Apukeittiön ovi

 

 

Nyt tulee siivousvinkki!

Hamarin apukeittiöön pujahdetaan keittiön nurkasta. Siellä pestään pyykit ja jostain syystä meillä on tapana sysätä sinne myös kaikki tavara, jolle ei juuri sillä hetkelä löydy paikkaa. Usein se onkin hirvittävän kaaoksen vallassa. Kun kerran emme saa apukeittiötä siivottua, niin parasta on pistää se piiloon.

Liukuovi rakennettiin raakalaudasta ja jostain syystä halusin siitä oikein kunnon keltaisen, mihin olen oikein tyytyväinen. Reikä toimii vetimenä, mutta vieläkin tarpeellisempi se on silloin, kun ovi on auki. Ovi nimittäin aukeaa valokatkaisijan päälle ja tuosta reiästä pääsee napsauttamaan valot päälle apukeittiöön.

Tämäkin remppa tehtiin joulun alla. Samalla apukeittiöstä irrotettiin yhdestä kaapista ovi, joka siirrettiin keittiöön kapean avohyllyn oveksi. Ihan vaan siksi, että se hylly oli ihan sekainen ja täynnä kaikkea roinaa, eikä kukaan jaksanut sitäkään siivota.

--

Here's a cleaning tip!

We have a little room just off the kitchen in which we do the laundry and store all the stuff that doesn't really belong anywhere. Needles to say, it's a place of chaos. I try to clear it out a bit now and then but it never lasts. We're not the tidiest of people by any measure but this little corner is a constant eyesore.

The solution: a door to hide the messy truth!

Mitäkaapistalöytyy

Joskus on hyvä kurkistaa jääkaappiin ennen kuin lähtee ruokakauppaan. Usein se kyllä unohtuu. Ainakin meillä. Ja erityisesti jääkaapin pohjalla oleva vihanneslaatikko onkin usein yllättäen ihan täynnä, vaikka kaapissa ei muka mitään ruokaa olekaan.

Mainio ja helppo jääkaapintyhjennysruoka syntyy seuraavasti:

Kurkistetaan sinne vihanneslaatikkoon. Otetaan esiin perunoita, porkkanoita, kukkakaali, laatikon perälle unohtunut puolikas kesäkurpitsa (ja muut mahdolliset juurekset ja vihannekset, kuten paprika, parsakaali jne.). Seuraksi otetaan (puna)sipulia, valkosipulia ja chiliä.

Pilkotaan ainekset uunivuokaan. Sirotellaan pinnalle suolaa ja pippuria sekä lorautetaan oliiviöljyä. Sekoitetaan ja toistetaan edellinen. Lopuksi vuokaan lirautetaan vielä desin verran vettä. Meillä sattui olemaan vielä ikkunalaudalle unohtunut kuivahtanut timjamipuskakin. Riivein sen koko komeuden pinnalle.

Vuoka peitetään foliolla ja kypsennetään 200 asteessa puolisen tuntia, folio otetaan pois ja kypsennystä jatketaan n. 15 minuuttia, kunnes juureksetkin ovat kypsiä.

Nami nami!

Ja mikäli ruokaa jää, saa sen näppärästi seuraavana päivänä lämmitettyä paistinpannulla kannen alla. Mikäli tekee mieli kasvispyttipannua, voi pannulle rikkoa seuraksi pari kananmunaa.

Arjen nautintoja

Tykkään kovasti tiskaamisesta. Olen aika laiska kotitöiden kanssa, mutta tiskaan monta kertaa viikossa. Enkä edes harkitse tiskikoneen hankkimista.

On nautinnollista upottaa kädet lämpimään veteen. Tiskiaine tuoksuu hyvältä ja astioita harjatessa rentoutuu ihan huomaamatta.

Kauniiden astioiden tiskaaminen on vähintään yhtä ihanaa, kuin niistä syöminen ja juominen.

Hyvän emännän perustaidoista

Tein syksyn viimeisistä puolukoista ruispuolukkapuuroa. Puuro kuuluu tietenkin tehdä Tellervo Väänäsen ja Rauni Sorrin Kotitalouden oppikirjan klassikko-ohjetta mukaellen seuraavasti:

1 l vettä
3-4 dl puolukoita (alkuperäisessä ohjeessa 2 dl puolukkasurvosta)
3 dl ruisjauhoja
1 1/2 dl sokeria
1/2 tl suolaa

Vesi ja puolukat keitetään, kunnes marjat ovat vaaleita. Tellervo ja Rauni siivilöivät marjat pois, mutta mun mielestä sattumat kuuluvat tähän puuroon. Lisää jauhot ja keitä puuroa välillä sekoittaen, kunnes se alkaa saeta. Hauduta kypsäksi ja mausta.

Tellervolta ja Raunilta löytyy monia muitakin meillä Hamarissa usein käytössä olevia perusreseptejä. Puhumattakaan vinkeistä teryleenin pesuun, ikkunoiden tilkitsemiseen ja lapsen kasvatukseen. Takakannesta löytyy vielä kuvitettu opas keittiön työskentelytilojen ihannemittoihin. Äidin vanha emäntäkoulun raamattu on vuodelta 1964.