Väkerrysterapiaa

Talviloma jatkui sairaslomalla, kun lapsiin iski vesirokko. Mulle sattui vielä samalla viikolle kolme opiskelupäivää putkeen. Onneksi isovanhemmat jeesasivat ja minä sain hoidettua velvollisuuteni.

Sekä talviloman, että sairaspäivien aikana meillä on askarreltu ihan vimmatusti. Saimme vähän vahingossa ison laatikollisen askartelupapereja ja joukossa oli myös monen värisiä silkkipapereja, tai silkkejä, niinkuin Pikkutyyppi niitä kutsuu. Niitä hypistellessäni muistui mieleen kouluaikana tehdyt "lasimaalaukset".

Kaivettiin esiin katkoteräveitset ja ryhdyttiin suunnitellemaan. Iltapäivä vierähti kuin siivillä. Askartelu on ihan valtavan terapeuttista. Myös aikuisille!

Syksy savipajalla

Syksy suhahti taas ohi yhtä villisti ja varmasti kuin joka vuosi. Mutta ehdin savipajallekin sentään muutaman kerran. Alussa tökki tosi pahasti. Dreijasin ja dreijasin ja aina meni vimpulaan ja uusiksi. Onneksi savi on armollinen materiaali. Kaiken voi kierrättää, kunhan sen tekee ennen polttoja.

Mutta alkukankeuden jälkeen pääsin dreijalla pitkästä aikaa tosi hyviin fiiliksiin. Päätin dreijata itselleni isoja aamiaiskulhoja ja sellainen noin 900 gramman saviklöntti istui dreijalla käteeni kuin valettu. No, niinhän se vähän onkin.

Ihan aina silti mene putkeen. Tämä saviklöntti ei suostunut löytämään dreijan keskikohtaa sitten millään. Joten päätin vähän leikitellä sillä. Tuli kulmikas kippo. Lisäsin tuohon vielä pari pientä nappulaa sorvauksen yhteydessä. Saapi nähdä mitä tulee uunista ulos, kun lasituspoltto on tehty.

Pikkutyyppi kulkee mukana pajalla ja on myös kovin tuottoisa keraamikko jo. Tässä syntyy sokerikippo.

Tällaisista aamiaiskulhoista meinaan pistellä jugurttia heti, kun lasituspoltto on tehty. Olen aivan innostunut tuosta kaiverrustekniikasta. Sorvattua kippoa olen kaivertanut sorvausraudalla ja muotoilutikulla olen vielä tökkinyt pientä lisäkuviota. Hauskaa, kuin mikä!

---

This autumn has gone by as quickly as ever. I've had time to do a little bit of pottery. Making something is so relaxing in this abstract world. And when my main job at the time is raising kids (well, keeping them alive, at least) it's wonderful to make something I can hold in my hand. And better still, eat my breakfast out of.

Synttärikekkerit, osa 2: Huovutuspaja

Halusin ehdottomasti jotain "toiminnallista" juhliini ja koska läheskään kaikki ystäväni eivät vielä ole ainakaan ihan täysin päässeet käsitöiden ihanan maailman pauloihin, päätin käyttää hyväksi tilaisuuden käännyttää muutama skeptikko.

Niinpä iltapäiväteen nautittuamme nappasimme kukkatuukit pöydältä ja otimme villat ja neulat esiin. Osa vieraistani oli huovuttanut aikaisemminkin, mutta suurimmalla osalla oli huovutusneula kädessä ensimmäistä kertaa.

Kaikki tarttuivat kuitenkin rohkeasti toimeen ja pian puheensorina taukosi ja kuului pelkkää kiivasta neulojen töksötystä, kun yhdeksän naista paneutui käsitöihin. Ihanaa!

Harkitsen jo vuosittaisen käsityöiltapäivän järjestämistä. Ehkä alan järjestää synttäreitä vähän useammin kuin kymmenen vuoden välein.

Synttärikekkerit, osa 1: Iltapäivätee

Nyt katkaistaan blogin hiljaiselo!

Kesän aikana ei kiinnostanut pätkääkään istahtaa tietokoneen ääreen bloggaamaan, kun pihalla oli niin paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa. Puutarha oli ihan mahtavassa kukoistuksessa, kun kuumat kelit eivät vieneet voimia. Erityisen mieleenpainuvaa oli, kun talon seinustan ikivanha pensasruusu kukki monta viikkoa ja sen tuoksu tuntui huumaavana ympäri pihaa.

Ehkä kokoan tänne pienen kuvakavalkaadin Hamarin puutarhan kesästä, kunhan kerkiän.

Mutta sitä ennen pääsette bileisiin. Täytin nimittäin pyöreitä vuosia ja pidin sen kunniaksi tosi pitkästä aikaa synttärikekkerit.

Askartelin kutsut kevään remonttikohteesta jääneistä tapetinpaloista, ja kaapissa säilöneistäni hienosta paperikassista sekä viisi vuotta vanhasta kalenterista. Olen aikamoinen hamsteri ja joskus se kannattaa!

Koska lapset valvottavat vieläkin öisin ja iltaisin mua väsyttää, kutsuin ystäväni iltapäiväteelle. Ja sen jatkoille tietty.

Yhdeksän ihanaa naista synttäri-iltapäiväteellä. Mulle tärkeitä ihmisiä, jotka ovat tarttuneet mukaan vuosien varrelta monenlaisista paikoista ja tilanteista. Yksi yläasteen luokkatoveri, pari opiskelukaveria, kolme työkaveria, yksi vanhan kaverin vaimo, yksi blogin kautta tavattu ja kadulta löytynyt sekä yksi naapuri.

Läheskään kaikki vieraat eivät olleet toisilleen ennestään tuttuja, mutta ihanasti soljui keskustelu ja iltapäivä riensi valtavaa vauhtia. Ihanaa olla nelikymppinen nainen näin hyvässä seurassa!

Kahvi-kardemummamutakakku mustaherukkatäytteellä

Tätä ihanaa mutakakkua testattiin jo kesällä Liisan synttäreillä, mutta tuunasin sitä hieman näitä kekkereitä varten. Kakku on jälleen uusi variaatio ikisuosikistani, suklaakakusta, jossa on mustaherukkaa.

Kakku kannattaa leipoa viimeistään edellisenä päivänä, mutta se säilyy kyllä useita päiviä. Itse leivoin kakun yhtenä iltana. kuorrutin ja täytin seuraavana, koristelin ja tarjoilin kolmantena. Tekeytyminen tekee tälle herkulle terää!

Ohje on alunperin ehkä Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Liisa on kuvannut reseptin kännykällään pala palalta hämärässä huoneessa. Tihrustimme kännykästä neljää epätarkkaa kuvaa yhdistellen ja päädyimme seuraavaan:

Pohja

2 tl rouhittua kardemummaa
2 dl vahvaa kahvia
200 g taloussuklaata
200 g voita
3 kananmunaa
3/4 dl ranskankermaa
4 1/2 dl sokeria
2 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
3/4 dl kaakaojauhetta

Kuorrutus

200 g taloussuklaata
n. 3/4 dl kuohukermaa
n. 2 rkl siirappia
1 rkl voita
ripaus sormisuolaa (tai tavallista)

Täyte

n. 3 dl survottua mustaherukkaa
n. 1 rkl perunajauhoja
(sokeria)

Pinnalle

kokonaisia mustaherukoita

Näin tehdään:

Lämmitä uuni 175 asteeseen. kahvi kattilaan ja sekoita joukkoon kardemumma. Keitä seosta kokoon, kunnes sitä on jäljellä reilu desi. Vatkaa sillä aikaa munat, ranskankerma ja sokeri. Sulata suklaa ja voi kahvi-kardemummaseokseen ja kaada koko sotku munien, ranskankerman ja sokerin joukkoon. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot, ruokasooda ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista n. 70 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Kakku saa olla vähän tahmainen. Anna kakun jähtyä jonkin aikaan ennen kuin irrotat sen vuoasta. Ole irroittaessasi varovainen, kakku murenee helposti.

Halkaise kakku kahtia. Lämmitä mustaherukkasurvosta kattilassa. Lisää vähän perunajauhoja hyvin sekoittaen, jotta saat survoksesta vähän paksumpaa tavaraa. Tarkista maku ja lisää sokeria oman maun mukaan, jos survos on liian hapanta. Anna survoksen jäähtyä hetki ja levitä sitä paksu kerros kakun alemman kerroksen pinnalle. Jätä kakun reunoihin reilu sentti tyhjää, jotta survos ei valu.

Valmista suklaakuorrutus: laita suklaa, kerma ja siirappi kattilaan ja lämmitä varovasti koko ajan sekoitellen. Kun suklaa on sulanut, sekoita joukkoon nokare voita ja pieni ripaus suolaa.

Valuta vähän suklaakuorrutusta mustaherukkasurvoksen päälle kakun väliin. Laita kakun "kansi" paikoilleen ja kuorruta kakku lopulla suklaakuorrutuksella. Tässä kannattaa käyttää malttia, koska kuorrotus on valuvaista. Lusikoi kuorrutusta kakun päälle vähän kerrallaan ja anna sen jäähtyä, jotta kaikki kuorrutus ei valu kakkulautaselle.

Asettele kakun pinnalle runsaasti tuoreita tai pakastettuja mustaherukoita.

Ja varo, tähän tulee himo!

Nelivuotiskekkerit

Taitaa olla niin, että kun täällä blogissa on hiljaista, on aika takuuvarmaa, että oikeassa elämässä ei ole. Meillä ainakin on meneillään ihan ne normaalit lapsiperheen ruljanssit. Vatsataudit ja räkänokat ja hirveä sotku kotona. Vatsatauti sentään jo selätettiin, mutta räkää ei vielä. Sotkua ei varmaan koskaan. Yritän koko ajan karsia kaikkea turhaa tavaraa, mutta meistä ei ole kukaan minimalistia nähnytkään.

Pääsiäinen tuppaa meillä usein olevan kovasti puuhakas. Pikkutyyppi nähkään meni syntymään huhtikuun alussa ja synttärit osuvat usein pääsiäiseen, kuten tänäkin vuonna. Ennen pyhiä järkkäsimme Pikkutyypin ensimmäiset kaverisynttärit. Sattumalta leikkikoulussa on oikea synttärisuma näihin aikoihin ja onneksi keksimme järjestää kekkerit yhdessä toisen perheen kanssa, tytöillä kun on ikäeroa muutama päivä.

Kekkereitä vietettiin Vimmassa, ja ohjelmassa oli herkuttelua ja yleistä hassuttelua sekä kankaanpainantapaja, jossa lapset saivat koristella oman kangaskassin.

Mielestäni olimme kovin maltillisia, kun juhliin osallistui vain kymmenen lasta, mutta en ollut ihan varautunut siihen, minkälainen meno ja meteli syntyy, kun senkin verran ipanoita pääsee yhdessä vapaaksi. Kaikki sujui kyllä hienosti, mutta sekä minä että Pikkutyyppi oltiin aika kanttuvei, kun päästiin kotiin.

--

Little I turned four and had her first buddy party. The kids did some block printing and decorated a bag to take home.

I had not quite realised what parties with ten kids are like. And this was quite a mellow one. But as soon as everyone left and it suddenly got all quiet, I sighed a huge sigh of relief. So glad these things are a year apart...

Ettei aika käy pitkäksi

...voi joulunakin tehdä vähän käsitöitä tai askarrella. Itse puuhastelin tämän lampun kehikon ennen vapaita. 

Tarvitset vain:

- lampun kehikon

- matonkudetta

- virkkuukoukun ja ketterät sormet.

 Tämä matonkude oli hiukan liian paksua, joten leikkasin kuteen puoliksi. Kerän leikkaamiseen meni tovi, mutta lopputuloksen kannalta työ kannatti tehdä.

 Tämän kehikon löysin Hemtexin alennusmyynnistä.

Lopputulos oli sympaattinen. Lamppu on tarkoitus laittaa makuuhuoneeseen. Pitäisi vielä löytää jostain vaaleansinistä sähköjohtoa lamppuun. (Idea tähän projektiin tuli Virkkuri-kirjasta.)

Lissu ja Kerttu

Sain kollegalta tehtäväksi miettiä jonkun eläimille annettavan joululahjavinkin Lemmikki-lehteen. Tein siskon koirille jo varmaan vuosi sitten makuualustan virkaten ja olen purkanut kyseisen työn jo pariin otteeseen. Nyt sain sopivan kimmokkeen virkata alustan uuteen kuosiin ja samalla sain kirjoitettua aiheesta pienen vinkin myös ko. lehteen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

Syksyn savipajalla

Ehdin tehdä eilen myös pienen pallokulhon mustasta savesta. Savi on materiaalina aika terapeuttinen, sitä on kiva leipoa ja muotoilla. Lopputuote voi olla myös vähän yllätyksellinen. 

Aika pitkälle syksyä päästiin ennen kuin ehdin Lauran pitkään houkuttelemalle savipajalle. Mutta eilen onnistuimme pitämään sovitusta päivästä kiinni.

Ikinä en ole eläissäni dreijannut, mutta nyt voin sanoa että olen dreijannut kaksi pientä kulhoa. Laura työskenteli vieressä kuin vanha tekijä ja neuvoi mitä tulee tehdä. Täytyy tunnustaa, että alkuun työskentely tuntui lähinnä kaaosmaiselta. Onneksi sain kädestä pitäen opastusta. Koin välillä pieniä oivalluksia siitä miten käsien ehkä pitäisi olla ja kuinka paljon pitää käyttää voimaa. Vaikeaa se oli siitäkin huolimatta, mutta kun en luovuttajatyyppiä ole niin ehdottomasti haluan harjoitella lisää.

Dreijatuista kulhoista ei ole kuvia, koska olin naamasta lähtien savessa (veden käyttöä pitää myös harjoitella) käsistä puhumattakaan. Positiivista on ettei yksikään saviklöntti lentänyt seinään niin kuin alkuun arvelin että saattaa käydä.

En ole koskaan...

Unisiepparissa käytettiin materiaalina maetalli- ja pellavalankaa, helmiä ja sulkia.

...ollut Turun Taito-keskuksessa tai Taiteiden yössä. Eilen käväisin ystäväni houkuttelemana Taito-keskuksen Taiteiden yötä varten järjestämässä Unisieppari-työpajassa, jonne vain poikettiin tekemään pienen pieni Unisieppari. Tekeminen oli aika rentouttavaa ja mukavaa. Kala minussa heräsi ja omastani tuli unenomainen vedenvärinen herkkä kapistus.

Neonvärisiä palloja

Kevään viimeinen maalaus syntyi vanhasta pohjasta, voimapaperista, silkkipaperin jämistä, tietosanakirjan sivuista, akryylimaalista, tussista, neonpalloista ja glitteristä. 

Round and round

Työn lomassa tulee tehtyä kaikenlaista. Tämän päivän kierrätysvinkin bongasin useammaltakin nettisivulta ja sovelsin sopivat ohjeet omaan käyttöön. Hakusanaksi vain paperikulho tai paperbowl ja ei muuta kuin askartelemaan. Saavat vanhat aikkaritkin kyytiä. Tekeminen on mukavaa ja sujuu varsin joutuisasti. Liekkö johtua töistä, mutta koin välillä paperisuikaleita taitellessa lievää kärsimättömyyttä.

Hauskaa askartelua!

Ensi kertaa...

...osallistuin kouluratsastuskisoihin

...hiihdin Vaskoolihiihdon 40 km

...huovutin vimmaisesti huovutusneulalla

Lupasin tehdä tänä vuonna mahdollisimman paljon asioita, joita en ole ennen tehnyt tai kokeillut. Talvilomaan sijoittui aika monta uutta asiaa, jotka veivät mennessään. Huovutusneulalla tökkiminen oli ehkä pakonomaisinta, mutta toimi erittäin hyvin stressinpurkuun. Kanssamatkustajien mielestä olin lähinnä huvittava. Olen huovuttanut ihan perinteisesti vedellä ja mäntysuovalla, mutta neulalla huovuttaminen sopi mainiosti matkantekoon. Aloitin palloista ja siirryin rintarusetin kautta piparimieheen (josta tuli lopulta uusi neulatyyny).

Mitäs sitten keksittäis?

---

First time in everything. What next?

Viimetipan virpoja

 

 

 

 

Palmusunnuntai meni niin kovasti hevostellessa, että en ollenkaan muistanut koko virpomispäivää. Saimme siitä sitten vähän pyyhkeitä, kun Mummilla oli palkkiomunakin odottamassa.

Pikkutyypin kanssa päätettiin, että parempi myöhään kuin ei laisinkaan. Aamu meni askarrellessa. Toinen meistä tosin oli enempi innostunut muovailuvahasta kuin vitsojen vääntämisestä. Huivikin piti lahjoa päähän kourallisella rusinoita.

Mutta nyt on virvottu ja muna ansaittu!

--

Little I's first take at Easter traditions. I had to bribe her with raisins to get her to wear the scarf...

Välipala

Ystäväni soitti ja pyysi tekemään jonkun käsityön, jolla voisi kannustaa/houkutella teinejä valitsemaan käsityön valinnaisaineeksi yläasteella. Ideoita keksimme vaikka kuinka, mutta piti keksiä jotain minkä tekisi kohtuu nopeasti, eikä olisi mitään perinteistä pitsiliinan virkkausta (jos kiinnostuu käsitöistä niin päätyy siihen pitsiliinan tekemiseen jossain vaiheessa elämäänsä).

Päädyimme amigurumiin. Niitä on kiva tehdä, ja samalla oppii virkkaamisen jaloa taitoa. Mielikuvitus on vain rajana hahmojen kehittelyssä ja jämälankoja on tarjolla vaikka kuinka. Aika hellyttävä lopputulos. Toivottavasti teinit innostuvat.

ps. Kiitos tunnustuksesta, jonka saimme jokin tovi sitten!

Askartelua

Viime viikonloppuna oli pieni mies yökylässä. Illaksi oli toivottu askartelua. Kummitäti taisi innostua askartelusta enemmän kuin pieni vieras. Askartelin hänelle heijastimen ja pieni mies valitsi haluamansa helmet. Kun heijastin oli valmis, sain kuulla olevani ehkä maailman paras! Isänsä kun ei kuulemma osaa mitään...lasten suusta kuulee kyllä parhaat jutut vielä tuossa iässä :-)

Kirurgiaa

 

 

 

 

 

Barbille oli sattunut pieni haaveri. No, ei ihan pienikään oikeastaan. Jalka oli irtipoikki.

Onneksi Jonilla oli mukana pora ja ruuveja. Katkenneeseen jalkaan porattiin noin sentin syvä ruuvin mentävä reikä. Ruuvista katkaistiin pihdeillä kanta irti ja sen yläpää ruuvattiin reikään. Sen jälkeen operoitiin jalan irtonaiseen osaan samanlainen reikä ja ruuvattiin ironainen jalka paikalleen.

Ja kas, Barbin jalka on kuin entisellään. No, eihän se enää taivu, mutta jalan voi tarpeen mukaan korvata pohkeesta alaspäin melkein millä vain. Jos vaikka Barbilla on naamiaiset tulossa.

--

Barbie had had a bit of an accident. Fortunately Joni had his tools with him and she was back on her feet in no time!

Kisu kisu!

Olen ylittänyt itseni, kokeillut uusia tekniikoita ja palannut vanhaan.
Tein ison työn, kun normaalisti piperrän pientä.
Liimailin silkkipapereita ja hullaannuin läpikuultavuudesta.
Siirsin kuvia suoraan paljaalle puulle.

Tyytyväinen olo pitkästä aikaa. 

Uusi lampunvarjostin

Lampunvarjostin kurssin lopputulos. En voi uskoa, että tein sen ihan itse! Sininen lintukangas löytyi viikonlopun kirppariretkeltä ja itse varjostimen tekoon ei tainnut mennä reilua tuntia kauempaa. Innostuin hommasta niin, että ensi viikonloppuna järjestän kotikurssin kaverille!

***

I took a lampshade making course at the Make Lounge last week. I'm really pleased with my new lampshade and absolutely love the vintage bird fabric I found in a charity shop just two days before the course!

Kaulakoru ja ruusuke

Käsityörintamalla on ollut valitettavan hiljaista viime aikoina. Kävin pari viikkoa sitten sentään tekemässä ihanan viirinauha kaulakorun Tatty Devinen minikurssilla ja Betty Zee:n hauskoista kangaskukista innostuneena askartelin kukan hiuksiini. Enköhän minä pian taas innostu muistakin käsitöistä!

***

My crafting inspiration has been lacking lately. I do love my new made by me Tatty Devine bunting necklace though and Betty Zee has been so inspirational that I just had to make a flower hair band!