Sakset viuhumaan!

Kovin oli puutarhassa viikonloppuna harmaata. Usva nousi aamupäivällä hiljalleen peltojen päältä. Yöllä oli ollut pakkasta ja hanki kantoi lapset ja koiran kevyesti, paikoin jopa minut. Kamera oli jäänyt kaupunkiin, joten kännykän kuvilla mennään.

Sääennuste povaa lämpenevää, joten kiiruhdin leikkelemään viimeisen leikkausta vailla olevan omenapuun. En ole mitenkään pedantti ja kaikkitietävä puiden leikkaaja, mutta leikkaamisen perusperiaatteet ymmärrän ja lopun vetelen fiilispohjalta. Tavoitteenani ei ole kasvattaa huikeaa satoa tuottavia puita, ennemminkin nättejä pihapuita, joista saatavat omenat ovat mukava bonus.

Hamarin puutarhassa on kolme omenapuuta ja yksi koristeomena. Puista vanhin on jo likemmäs 20-vuotias, mutta se on joutunut jänisten ja peurojen kaluttavaksi monen monituista kertaa ja sen vuoksi muistuttaakin enemmän pensasta kuin puuta. Se kasvaa kasvihuoneen kupeessa ja tuotti edelliskesänä ensimmäisen ja toistaiseksi ainoa omenansa. Lajiketta en enää muista, mutta se saattaa olla Samo.

Toinen omenapuu, Rautell, on käsittelyssä tuossa yläpuolella olevassa kuvassa. Sain sen Mummilta synttärilahjaksi vajaa kuusi vuotta sitten. Viime keväänä se kukki ensimmäistä kertaa oikein runsaasti, mutta puu pudotti suurimman osan kukinnoista ja lopulta saimme neljän omenan sadon. Mutta eiköhän tämä rouva vanhetessaan ryhdy hieman tuotteliaammaksi. Puu on hieman kärsinyt talveksi ympärilleen viritetystä verkosta, jolla sitä suojataan pihalla vierailevilta rusakoilta ja peuroilta. Nyt se alkaa olla jo sen kokoinen, että joudumme jatkossa varmaan jättämään sen enemmän oman onnensa nojaan talvisin.

Kolmas omenapuu on ihan vauva vielä. Olen sen itse siemenestä kasvattanut neljä vuotta sitten, joten se on vielä meille ihan mysteeri. Siemen on peräisin äidin omenapuusta, joko Konstasta tai Bergiuksesta. Leikkasin sen nyt ensimmäisen kerran, tein istutusleikkauksen, jossa valitsin pääoksat ja typistin niistä noin kolmasosan ja napsaisin latvasta hieman myös.

Talon päädyssä kasvaa valtava ruusupuska, todennäiköisesti jotain kurtturuusua, ikivanhaa kantaa. Monena vuonna olen leikannut sen melkein alas asti, se nousee silti kesän aikana korkeaksi ja kukkii aina hyvin. Mutta pari vuotta sitten vierailin naapurin puutarhassa ja siellä hyvin samanlainen ruusu oli saanut rehottaa ihan omia aikojaan. Se oli aivan mieletön ja romanttinen notkuvine varsineen. Silloin päätin, että oma ruusunikin saa muutaman vuoden kasvaa ihan vapaasti.

Tulevana kesänä on kuitenkin tarkoitus maalata talo, joten ainakin lähellä talon seinää pitänee varsia vähän lyhentää. Syksyllä kaivelin myös pohjaa ruusumajalle, johon suunnittelin siirtäväni tätä ruusua. Ehkä kaivelen se seinän vierustan juurakot kokonaan ylös ja rakennan niistä sen ruusumajan.

Marrakesh

Helmikuinen Marrakesh oli yhdistelmä uskomattomia värejä ja tuoksuja medinan väenpaljoudessa. Välillä piti muistaa varoa ohi vilahtavia mopoja, takseja ja polkupyöriä tai vähän hitaammin eteneviä aaseja. Eksyimme basaarien pikkukujille useampaan otteeseen ja joimme kannukaupalla minttuteetä.

Väkerrysterapiaa

Talviloma jatkui sairaslomalla, kun lapsiin iski vesirokko. Mulle sattui vielä samalla viikolle kolme opiskelupäivää putkeen. Onneksi isovanhemmat jeesasivat ja minä sain hoidettua velvollisuuteni.

Sekä talviloman, että sairaspäivien aikana meillä on askarreltu ihan vimmatusti. Saimme vähän vahingossa ison laatikollisen askartelupapereja ja joukossa oli myös monen värisiä silkkipapereja, tai silkkejä, niinkuin Pikkutyyppi niitä kutsuu. Niitä hypistellessäni muistui mieleen kouluaikana tehdyt "lasimaalaukset".

Kaivettiin esiin katkoteräveitset ja ryhdyttiin suunnitellemaan. Iltapäivä vierähti kuin siivillä. Askartelu on ihan valtavan terapeuttista. Myös aikuisille!

Talvinuotiolla

Kaksivuotissynttärit huipentuivat iltanuotiolla. Vähän niinkuin retkellä olisi. Vaikka oltiin vain pihan perällä lammashaassa.

//L

--

The birthday party ended with a little picnic. Sausages on a fire. Yum.

Pitkiä pellavia, hienoja hamppuja!

Kylän laskiaisriehan ajoitus oli täydellinen! Lauantaina vielä tuiskasi lunta ja maa oli valkoinen. Sunnuntaiaamuna maisema oli öisen vesisateen jäljiltä aika surkea.

Mutta lauantaina meillä oli iso lumikasa, pieni poni, iso padallinen hernesoppaa ja nuotiolettuja. Ei kai sen kummempaa laskiaisriehaa voi toivoakaan.

--

We had the traditional shrove festivities at the village on Saturday. The timing could not have been better. Sunday morning we woke up to quite a different weather. Now rain has melted all the snow.

But on Saturday we had a huge pile of snow, a little pony, lots of pea soup and a fire to make our own pancakes.

Tammikuun toipilaat

Meillä vietettiin tammikuun loppupuoli iloisesti saikulla. Ensin lapset ja sitten minä. Lasten tauti voitettiin aika nopeasti, mutta oma tautini oli aika tyrmäävä. Vielä kun pääsisin yskästä ja poskiontelovaivoista.

Mutta kun ollaan sairastettu ja oltu toipilaina, ollaan oltu enemmän kaupungissa. Yhtenä lauantaina tautien välissä ehdittiin käydä aamupäivällä torilla ja kattaa lounas olohuoneeseen. Ei niin hirveästi haitannut, että kotona vallitsee iloinen sekamelska.

--

The kids and I took turns being ill in the end half of January. We didn't want my dad to catch whatever it was that we had so we spent more time in the city. One Saturday when the kids were feeling better and I hadn't gotten sick yet, we walked into the market to buy food and had a picnic in our messy livingroom.

Puutarhassa nyt ja pian

Päivät pitenee ja pian puutarhassa elellään taas ihan eri maisemissa.

Tämä kaikki vehreys tuntuu juuri nyt olevan niin kovin kaukana, mutta kohtahan se on taas jo ihan kulman takana.

Omaan silmääni nämä viime kesäiset kuvat ovat kovin jännittäviä. Erityisesti alemmassa kuvassa näkyvät kaksi nuorta omenapuuta (joista erityisesti pienempää ei helposti edes huomaa, kun se on niin pieni) ovat mulle tärkeitä ja nyt huomaan, että ne ehtivät yhden kesän aikana kasvaa vaikka kuinka paljon.

Usein tuntuu, että puutarhassa kaikki tapahtuu niin kovin hitaasti. Pitäisi muistaa katsoa vuoden takaisia kuvia, että muistaa miten paljon yhdessä kasvukaudessa tapahtuu.

Oikein ihanaa viikonloppua! Minä aion nauttia lumesta ja haaveilla kesästä.

Pakkaspuutarhassa

Tammikuussa yhtäkkiä alkaneet paukkupakkaset ovat hieman huolettaneet. Syksyllä istutuskausi jatkui ja jatkui ja siitä innostuneena touhusin taimien kanssa vielä marraskuussakin. Lapion varressa taisin heilua vielä joulukuun alussa, kun keksin, että etupihallekin pitää saada pieni puuhamaa, jonka parissa voin askarrella sillä aikaa, kun lapset viihtyvät sillä puolen taloa. Ja kun maa ei kerran ollut jäässä, niin kaivamaan oli pakko päästä saman tien.

Nyt mietin, että miten mahtaa näillä keleillä käydä lokakuussa istutetulle koristeomenalle ja marraskuussa siirretyille iisopeille ja seppelvarvuille tai valeistutukseen hätäisesti tuikkaamilleni alennusmyynnistä hankituille luumupuulle ja vuorimännylle? Kylmää kyytiä saivat ainakin siinä vaiheessa, kun lämpömittari oli 25 astetta miinuksen puolella eikä lunta ollut maassa kuin aavistus.

Jouluruusu innostui kukkimaan juuri ennen paukkupakkasia. Peittelin sitä havuilla ja puiden lehdillä ja heti kun saatiin lunta hautasin sen huolella. Voi olla, että kevään kukinta jää väliin, mutta toivon totisesti, että viime viikolla tullut lumipeite auttaa kasveja kestämään pakkaset.

Itseäni ei pakkanen paina. Tykkään kunnon talvikeleistä ja kun aurinkokin on pilkahdellut, on ollut ihan luksusta ulkoilla lumessa. Kaupunkikodissa lumi vaimentaa ihanasti autojen äänet. Puutarhassa tykkään mallata lumeen polkuja ja suunnitella tulevia istutuksia. Talvi näyttää puutarhassa erityisesti sellaiset paikat, joihin pitäisi lisätä jotain havuja. Koitan painaa niitä nyt mieleeni, että muista keväällä.

Isotöyhtöangervon olen saanut Mummilta. Se on alunperin isoisäni perheen puutarhasta muistaakseni. Mummi lohkaisi omasta taimestaan minulle palan varmaan lähemmäs kymmenen suotta sitten, kun aloittelin Hamarin puutarhan elvyttämistä.

Olen suunnitellut isotöyhtöangervon siirtämistä, koska se kasvaa melko lähellä siemenestä kasvattamaani omenapuuta. Yritin kaivaa angervoa ylös viime keväänä, mutta se on ehtinyt kasvaa niin isoksi, että tehtävä taitaa olla toivoton. Saavat oppia elämään naapureina ompun kanssa.

Kultapiisku on Hamarin alkuperäistä perennakantaa. Sitä on kasvanut narsissien ja päivänliljojen kanssa puutarhassa ikkunoiden alla. Se on kultapallon ja hortensian ohella ehdoton syyssuosikkini. Olen siirtänyt sitä kasvihuoneen lähelle ja koska mieli muuttuu koko ajan puutarhan kehittyessä, on sekin siirtoajatusten kohteena. Vielä ei vain ole paikkaa, johon sen siirtäisin.

Kurjenmiekkaa olen saanut sekä Mummin mökkipihasta että Jonilta tuliaisina jonkun piharemontin alta roskiin heitettynä. Sekin vaeltaa ympäri pihaa kottikärryissäni ja aika monesta kohdasta sitä jo löytyykin. Kurjenmiekka pitäisi jakaa muutaman vuoden välein. En ole ihan hirveän hyvin sitä jaksanut hoitaa, mutta jakaminen tapahtuu hiljalleen, kun tarvitsen taimia uusiin kasvupaikkoihin.

Talon länsiseinustalla kasvaa valtava pusikko tuoksuvaa ruusua, joka tekee ihanat punaiset kielukat. En tiedä mikä sen nimi on, ehkä jokin kurtturuusu, mutta viime kesänä se kukki pitkään ja hartaasti ja tuoksui aivan huumaavasti. Päätin, että keväällä kaivelen ruusuviidakkoa ja levittelen tätä ihanaista niin, että tuoksusta saa nauttia ihan joka puolella pihaa.

Pakkaspäivän retki

Pakkaskelit ovat hemmotelleet meitä. Kovat pakkaset ovat salainen ihastukseni. Kiivettiin koiran kanssa aukean toisella laidalla oleville kallioille. Sieltä on ihanat näkymät. Harvoin vain tulee käytyä siellä asti. Liian usein pysytellään pelkillä peltoteillä.

Ylöspäin oli helppo mennä. Senkun nostelin jalkojani, koira hoiti vetopuolen. Peurojen makuupaikkoja ja kaikenlaisia koiran nenään ihania tuoksuja oli joka puolella. Kesti aikansa, että löysin turvallisen reitin alaspäin. Kovin jyrkästä kohdasta en uskaltanut yrittää koiran kanssa alas. Välillä jännitti, että jos se hyppää kalliolta alas, se vetää mutkin mukanaan.

Mutta kaunista oli. Pitäisi tehdä enemmän retkiä.

Kovilla pakkasilla on ollut toinenkin positiivinen vaikutus. Kun pihalla on ollut niin kylmä, että ipanat eivät ole suostuneet ovesta ulos eikä Joni ole viihtynyt pihaverstaallaan, saimme viimein pari vinttiä siivottua Hamarissa. Ihan kamalaa hommaa, mutta löytyihän sieltä kadonneita aarteitakin.

Joululahja

Mukavaa joulunaikaa kaikille! Toivottavasti kukin ehtii nauttia tekemättömyydestä. Täällä parannellaan vielä flunssaa ja toivutaan loppuvuoden uurastuksesta. Toivottavasti huomenna saan jo sukset jalkaan ja otan nokan kohti tuntureita.

Ps. Heppatyttö sai äidin tekemän heppavillapaidan. Nyt kelpaa ratsastaa viileämmälläkin kelillä.

Blogin uusi ilme

Keramiikkanapit, joissa testattiin erilaisia tekniikoita. 

Heippa!

Olen päivittänyt blogia viimeksi viime vuoden lokakuussa ja nyt oli aika taas tarttua näppäimiin. Vuosi meni opintojen, töiden ja harrasteiden sekamelskassa ja tietenkin uuden kodin kodiksi tekemisessä. Moni on kysynyt miltä tuntuu asua omakotitalossa ja sanottava on että pois en vaihtaisi. 

Kodissa parasta on se, että se tuntuu omalta kodilta. 

Hiljalleen alkaa tulla myös se rauha, ettei koko ajan tarvitse maalata seiniä tai tapiseerata vaan voi tovin nauttia kättensä jäljistä. Toki tekemistä vielä on, kuten keittiö olisi mukava saada oman näköiseksi ja ennen kaikkea toimivammaksi, mutta tehdään se sitten kun on sen aika.

Opinnot vaativat vielä pienen rutistuksen, mutta loppumetreillä ollaan. Kuullaan taas ja toivottavasti vähän useammin.

t. Päivi

ps. Blogimme uuden bannerin toivomme saavamme vähän lisää intoa bloggaamiseen. Ensimmäisen päivityksen tekeminen pitkästä aikaa tuntuu haasteelliselta joten kuvaksi laitoin syksyisen neriagikurissin satoa. 

Talvitempaus tallilla

Viime viikolla povailin täällä talven loppumista ja onhan se jo käsillä. Turussa on ihan mahtavat pyöräilykelit eikä edes enää ihan tuhottoman kuraistakaan.

Mutta sunnuntaina pääsimme vielä nauttimaan talvesta, kun kylän tallilla järjestettiin talvitempaus. Saimme mukaamme Pikkutyypin leikkikoulukaverin perheen ja tytöt olivat riemuissaan, kun pääsivät ratsastamaan ja kokeilemaan Stiga-ratsastustakin.

Suomenhevosta ei kyllä voita mikään. Nuo menevät nätisti, vaikka ympärillä pyörii pikkukakaroita ja selässä on pieni tirriäinen, jonka töppöjalat sojottavat sivuille.

Nämä taisivat kyllä olla viimeiset pulkkakelit tältä talvelta. Tein lauantai-iltana koiran kanssa lenkin metsässä, kun tiellä oli niin liukasta ja havumetsässä on jo sammaleet paljaana, melkein kuin kesäkeli. Varpuspöllökin intoutui hämärän tullen huutelemaan itselleen seuraa.

--

Spring is arriving very fast this year. We were lucky to have enough snow for some more horsey action on Sunday.

Gotta love these Finnhorses. They don't mind hustle and and bustle and carry their tiny loads calmly.

Vielä vähän talviriemuja

Kylän laskiaisrieha oli ja meni jo reilu viikko sitten. Hauskaa oli. Saimme lainaksi ihanan Pelletti-tamman, joka kiskoi kaikkia halukkaita reessä ympäri pihaa. Ja viime hetkellä kyhätty napakelkka riemastutti lapsia niin paljon, että ensi kesän projektiksi otetaan vähän tukevamman napakelkan pystyttäminen.

Tällä vauhdilla talviriemut on kohta riemuittu. Turussa lunta löytyy enää lumikasojen jämistä ja niistäkin hintsunlaisesti. Hamarissa sentään on vielä maa valkoinen, mutta hiihdot taitaa olla tältä talvelta hiihdetty sielläkin, ellei säätilassa tapahdu muutosta pian.

Toisaalta lähestyvä puutarhasesonki alkaa jo kutkutella. Viikonloppuna tein pienen tarkastuskierroksen Hamarin puutarhassa. Jouluruusu oli huvimajan reunustalla jo paljastunut lumen alta ja availi nuppuaan. Kätkin sen lumen alle uudelleen, ettei palelluttaisi itseään.

--

A couple of pictures from our village shrove happening on Valentines day.

The lovely Finnhorse mare is called Pelletti and she was on loan from the local riding school.

The pole slide was built that very morning and the kids loved it. We will have to build a sturdier one this summer so that we have it ready when the snow comes next winter.

Jännittävä vierailija

On mielenkiintoista, miten silmä havainnoi paljon sellaista, mitä ei edes huomaa katsovansa. Ja sitten kun jossain katseen rajamailla näkyy jotain poikkeavaa, tulee aivoihin käsky katsoa tarkemmin. Näin kävi meillä Hamarissa, kun Klasu hääri keittiössä, kun sivusilmällä huomasi lintulaudalla jotain epätavallista.

Varpushaukka kuvitteli keksineensä oivan saalistuspaikan. Mutta ovelia ovat ne pienemmätkin linnut, Lintulaudalla on tavallisesti valtava vilske viherpeippoja, punatulkkuja ja tiaisia. Käpytikatkin hengailevat talipallojen lähistöllä.

Nyt ei näkynyt muita kuin tämä isompi kaveri.

Koeajolla

Eilen aamupäivällä käytiin porukalla testaamassa kylätalon pihalle laskiaisriehaa varten kasattua lumikasaa. Pitihän se koeajaa lauantain koetusta varten. Hyvin toimii!

Tulkaa mukaan lauantaina laskemaan mäkeä, ajamaan reellä tai syömään hernesoppaa ja laskiaispullaa!

--

We test drove the snow pile made for the village shrove party next week. Works well!