Pakkaspuutarhassa

Tammikuussa yhtäkkiä alkaneet paukkupakkaset ovat hieman huolettaneet. Syksyllä istutuskausi jatkui ja jatkui ja siitä innostuneena touhusin taimien kanssa vielä marraskuussakin. Lapion varressa taisin heilua vielä joulukuun alussa, kun keksin, että etupihallekin pitää saada pieni puuhamaa, jonka parissa voin askarrella sillä aikaa, kun lapset viihtyvät sillä puolen taloa. Ja kun maa ei kerran ollut jäässä, niin kaivamaan oli pakko päästä saman tien.

Nyt mietin, että miten mahtaa näillä keleillä käydä lokakuussa istutetulle koristeomenalle ja marraskuussa siirretyille iisopeille ja seppelvarvuille tai valeistutukseen hätäisesti tuikkaamilleni alennusmyynnistä hankituille luumupuulle ja vuorimännylle? Kylmää kyytiä saivat ainakin siinä vaiheessa, kun lämpömittari oli 25 astetta miinuksen puolella eikä lunta ollut maassa kuin aavistus.

Jouluruusu innostui kukkimaan juuri ennen paukkupakkasia. Peittelin sitä havuilla ja puiden lehdillä ja heti kun saatiin lunta hautasin sen huolella. Voi olla, että kevään kukinta jää väliin, mutta toivon totisesti, että viime viikolla tullut lumipeite auttaa kasveja kestämään pakkaset.

Itseäni ei pakkanen paina. Tykkään kunnon talvikeleistä ja kun aurinkokin on pilkahdellut, on ollut ihan luksusta ulkoilla lumessa. Kaupunkikodissa lumi vaimentaa ihanasti autojen äänet. Puutarhassa tykkään mallata lumeen polkuja ja suunnitella tulevia istutuksia. Talvi näyttää puutarhassa erityisesti sellaiset paikat, joihin pitäisi lisätä jotain havuja. Koitan painaa niitä nyt mieleeni, että muista keväällä.

Isotöyhtöangervon olen saanut Mummilta. Se on alunperin isoisäni perheen puutarhasta muistaakseni. Mummi lohkaisi omasta taimestaan minulle palan varmaan lähemmäs kymmenen suotta sitten, kun aloittelin Hamarin puutarhan elvyttämistä.

Olen suunnitellut isotöyhtöangervon siirtämistä, koska se kasvaa melko lähellä siemenestä kasvattamaani omenapuuta. Yritin kaivaa angervoa ylös viime keväänä, mutta se on ehtinyt kasvaa niin isoksi, että tehtävä taitaa olla toivoton. Saavat oppia elämään naapureina ompun kanssa.

Kultapiisku on Hamarin alkuperäistä perennakantaa. Sitä on kasvanut narsissien ja päivänliljojen kanssa puutarhassa ikkunoiden alla. Se on kultapallon ja hortensian ohella ehdoton syyssuosikkini. Olen siirtänyt sitä kasvihuoneen lähelle ja koska mieli muuttuu koko ajan puutarhan kehittyessä, on sekin siirtoajatusten kohteena. Vielä ei vain ole paikkaa, johon sen siirtäisin.

Kurjenmiekkaa olen saanut sekä Mummin mökkipihasta että Jonilta tuliaisina jonkun piharemontin alta roskiin heitettynä. Sekin vaeltaa ympäri pihaa kottikärryissäni ja aika monesta kohdasta sitä jo löytyykin. Kurjenmiekka pitäisi jakaa muutaman vuoden välein. En ole ihan hirveän hyvin sitä jaksanut hoitaa, mutta jakaminen tapahtuu hiljalleen, kun tarvitsen taimia uusiin kasvupaikkoihin.

Talon länsiseinustalla kasvaa valtava pusikko tuoksuvaa ruusua, joka tekee ihanat punaiset kielukat. En tiedä mikä sen nimi on, ehkä jokin kurtturuusu, mutta viime kesänä se kukki pitkään ja hartaasti ja tuoksui aivan huumaavasti. Päätin, että keväällä kaivelen ruusuviidakkoa ja levittelen tätä ihanaista niin, että tuoksusta saa nauttia ihan joka puolella pihaa.