Pakkaskelit ovat hemmotelleet meitä. Kovat pakkaset ovat salainen ihastukseni. Kiivettiin koiran kanssa aukean toisella laidalla oleville kallioille. Sieltä on ihanat näkymät. Harvoin vain tulee käytyä siellä asti. Liian usein pysytellään pelkillä peltoteillä.
Ylöspäin oli helppo mennä. Senkun nostelin jalkojani, koira hoiti vetopuolen. Peurojen makuupaikkoja ja kaikenlaisia koiran nenään ihania tuoksuja oli joka puolella. Kesti aikansa, että löysin turvallisen reitin alaspäin. Kovin jyrkästä kohdasta en uskaltanut yrittää koiran kanssa alas. Välillä jännitti, että jos se hyppää kalliolta alas, se vetää mutkin mukanaan.
Mutta kaunista oli. Pitäisi tehdä enemmän retkiä.
Kovilla pakkasilla on ollut toinenkin positiivinen vaikutus. Kun pihalla on ollut niin kylmä, että ipanat eivät ole suostuneet ovesta ulos eikä Joni ole viihtynyt pihaverstaallaan, saimme viimein pari vinttiä siivottua Hamarissa. Ihan kamalaa hommaa, mutta löytyihän sieltä kadonneita aarteitakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti