Menetyksiä ja suunnitelmia

Olen pitänyt melkein koko kesäkuun vapaata tietokoneelta. Ei se ollut mitenkään suunniteltu juttu. Niin vain kävi. Ihan liikaa kaiveltavaa pihalla, ruuanlaittoa, ratsastusta, lasten kanssa touhuamista, riitojen ratkomista (lähinnä lasten keskinäisiä), koiran lenkittämistä. Elämää siis. Enimmäkseen elämää pihalla. Siellä tapahtuu koko ajan vaikka ja mitä, enkä haluaisi missata mitään.

Puutarhassa kaikki kukostaa. Kasvit ovat ottaneet varaslähdön ja kiirehtivät kukkaan ennen aikojaan. Talven jäljiltä on myös ruumiita. Kaikki vanhimmat ja isoimmat mirrinminttumättääni ovat kuolleet. Kangasajuruohokin on mennyttä juuri siitä kohtaa, missä se on mielestäni ollut hienoimmillaan. Onneksi molemmat ovat siementäneet ja siementaimista olen saanut täydennystä menehtyneiden tilalle.

Siperiankärhöä lukuunottamatta kaikki kärhöt paleltuivat. Eniten harmittaa noiden kivien päällä suikertanut viinikärhö, joka oli aivan erityisen terhakka. Olen jättänyt kaikki juurakot maahan ylösnousemuksen toivossa. Paleltunut pioni lykkäsikin pienenpienen lehden viime viikolla kertomaan että vielä pihisee henki. Hurraa hänelle.

Ennen juhannusta kaivoin viimein korituolit esiin kanalan perukoilta. Tai no, isä ne kaivoi, kun itse en ylettänyt niihin talven aikana varastoitujen tavaroiden takaa. Yhden asetin tuohon pengerryksen eteen. Ajattelin, että siitä voisi katsella kasvihuonetta. Jos sitä joskus vaikka malttaisi istahtaa alas.

Vielä en ole malttanut.

Kyllä mä vielä joskus aion tuolla puutarhassa istuskellakin. En ehkä tänä kesänä, mutta joskus. Vaikka sitten vanhana. Sitä silmällä pitäen yritän löytää parikin pientä kaffetteluryhmää. Metalliset tuolit ja pöydän. Yhden tarvitsisin työn alla olevaan ruusumajaan. Toisen ehkä parsapenkin alle tai sitten uuteen hyötytarhaan, kunhan sekin valmistuu.

Lontoossa olisi antiikkimarkkinoilla ollut juuri sellaisia pihakalusteita joita tarkoitan. Ehtisiköhän sitä joskus ajaa pakettiauton Lontooseen asti ja lastata sen puutarhakalusteilla ja huristella takaisin?

Lontoo: Helteinen sunnuntai

Lauantainen Charlestonin keikkka (josta raportoin pian) painoi vähän jalkoja sunnuntaiaamuna, joten päätimme viettää laiskan sunnuntain. Aamiainen nautittiin Liisan takapihalla. Paahtoleipää ja kunnon mustaa teetä maidolla tai ilman.

Lapset lähtivät Jonin kanssa läheiseen leikkipuistoon ja sillä välin Liisan kanssa varustauduimme yllättäen alkaneeseen varvastossusesonkiin.

Puistossa syödyn lounaspiknikin ja pienen lähiseuturetken jälkeen palasimme Liisan luo istumaan iltaa ja tekemään puutarhahommia. Liisan kasvatuslaatikoihin istutettiin kesäkurpitsan taimet ja kylvettiin papuja ja yrttejä. Illallakin oli vielä lämpöinen pihakeli.

Lontoo: Brixton

Yksi suosikkialueistamme Lontoossa on ehdottomasti Brixton. Nämä kulmat ovat tulleet tutuiksi aiemmilla visiiteillä, koska Liisa asui monta vuotta näillä nurkilla. Kun Liisan nykyisiltä kotikonnuilta Chrystal Palacesta meni suora bussilinja Brixtoniin, oli meidän tälläkin kertaa ihan pakko päästä haistelemaan näitä maisemia. Ja nimenomaan haistelemaan. Lasten mielestä hajut eivät tosin olleet ihan parhaasta päästä...

Perjantai-iltapäivällä Brixtonissa oli aika kuhina. Kampaamot täyttyivät hiuksiaan laitattamaan saapuneista naisista sekä heidän seuralaisistaan ja ruokakojuilla hankittiin viikonlopun tarpeita. Täällä on ihana vain pyöriä ja katsella ihmisiä ja ihmetellä ääniä.

Brixton Village & Market oli jo parilla viime käynnillämme muuttunut tosi paljon. Katetuilla kauppakujilla on vierivieressä pieniä putiikkeja, viihtyisiä pikkuravintoloja, kala- ja lihakauppiaita, jätskibaareja ja kaikanlaista krääsää myyviä kauppoja. Esimerkiksi ihan hyvä valikoima erilaisia pinjatoja ja muita juhlakoristeita olisi myös ollut tarjolla. Paikassa on rento ja viihtyisä fiilis ja lastenkin on turvallista kuljeskella, kun autoja ei ole ympärillä.

Liisa liittyi seuraamme työpäivän jälkeen ja pienen pyöriskelyn jälkeen päädyimme burgereille Honestiin. Ja hyvä niin, burgerit olivat mainioita ja erityisesti rosmariinillä maustetut ranskalaiset maistuivat sekä aikuisille että lapsille.

Jos aikoo perjantai-iltana syödä Brixtonissa, kannattaa olla ajoissa liikkeellä, puoli seitsemän maissa pöydät täyttyivät todella nopeasti.

--

Brixton is one of our favorite areas in London. Liisa used to live here and we still want to visit every time we're in London. Brixton Village and Market has become such a great for shopping and eating or just people watching. We had lovely burgers and fantastic rosemary chips at Honest.

Lontoo: Kukkia, kukkia!

Sillä aikaa kun olimme reissussa tuli kotonakin kevät. Tähän aikaan vuodesta tekee aina vähän pahaa olla poissa omasta puutarhasta, mutta onhan se toukokuinen Lontoo ihastuttava kukkapuineen ja tulppaaneineen.

Liisan takapihalla tulppaanit kukkivat viime kesän Ruotsinreissulta löytyneessä peltisoikossa.

Sinisade on mun mielestä aina niin ihmeellisen ihana aitoja ja taloja pitkin köynnöstäessään. Toivon ihan vähän salaisesti, että ilmastonmuutos vaikuttaisi oman puutarhani pienilmastoon sen verran, että joskus vielä voisin kasvattaa oman sinisateen. Aina voi haaveilla, eikös vaan!

--

It is always heart wrecking to be away from my garden at this time of the year. But May in London is quite wonderful, too!

Lontoo: Chrystal Palace

Viime viikolla lomailimme pitkästä aikaa Liisan luona Lontoossa. Edellisestä vierailustamme oli hurahtanut jo neljä vuotta, joten olikin jo korkea aika käydä kyläilemässä.

Ensimmäisenä päivänä pyörimme Liisan kotikulmilla Chrystal Palacessa. Tienoo oli meille aiemmilta visiiteiltä tuttua, mutta tekemistä ja katseltavaa riitti silti koko perheelle. Tykkään näistä Lontoon lähiöistä, jotka ovat kuin pieniä kaupunkeja. On pubeja, hyväntekeväisyyskirppiksiä, vanhantavarankauppa, pikkuisia putiikkeja ja kahviloita sekä ruokakauppa. Ja puistoja tietenkin.

Välipalaksi ipanat vetivät sausage rollit, kun kerran Lontoossa oltiin.

Lounastarpeet haettiin kaupasta mukaan ja suunnattiin Chrystal Palace Parkiin, joka on ihan valtava puisto. Ohikulkiessamme ihastelimme muotopuiston tulppaanit.

Nämä rauniot jäivät jäljelle, kun Hyde Parkista tänne siirretty Kristallipalatsi paloi 1930-luvulla. Rakennus on ollut aika huikea, nuo jäljellejääneet seinämät tuntuvat jatkuvan ja jatkuvan.

Puistosta löytyy myös valtavia betonisia dinosauruksia sekä mainio dinosaurusteemainen leikkipaikka, jossa kaksi- ja viisivuotiaat viihtyivät oikein hyvin.

Lasten mielestä parasta Chrystal Palace Parkissa (varmaan koko Lontoossa) on kuitenkin labyrintti. Ja onhan se hieno. Viime visiitistämme neljä vuotta sitten pensaat olivat kasvaneet sen verran korkeutta, että minäkään en enää pystynyt kurkkimaan aitojen yli. Ipanat vetivät polkuja pitkin hiki hatussa ja me isommat perässä.

--

Last week we visited Liisa in London for the first time in four years. We really should get around to travelling a little bit more often!

On our first day in London we stayed around Chrystal Palace where Liisa lives. The park there is fantastic with ruins of the Chrystal Palace that burned down in the 1930s and the maze which was a big hit with the kids.

Kylvöpuuhissa

Vielä kuukausi sitten vannoin, että ostan taimet valmiina kaupasta. Kylppäriremontti oli juuri alkamassa ja vieraitakin oli tulossa. Tuntui että kotona oli tarpeeksi sotkuista jo ilman olohuoneen ikkunan edustan valtaavia istutuspurkkeja. Mutta näin siinä taas vain kävi! 

Kannoin aurinkoisena sunnuntaina kylvämisvehkeet pihalle ja kylvin ainakin kahta lajia kesäkurpitsoja ja tomaatteja, lehtikaalia, tuoksuherneitä, krasseja ja kosmoksia. Käänsin ja lannoitin myös viljelylaatikot ja laitoin rivillisen talvisalaattia tulemaan.

Osa tomaateista ja kosmoksista ovat jo itäneet ja salaattikin voi hyvin - uskomatonta mitä reilussa viikossa voi tapahtua! Taidan päästä harvennushommiin viikonloppuna.

Kevään merkkejä

Talvisin pihalla tulee käytyä ihan liian harvoin. Viikolla harvemmin edes avaan pihaovien edessä olevia paksuja samettiverhoja saati sitten itse ovia. Tänään rohkenin pitkästä aikaa kameran kanssa ulos ja keväthän on jo pitkällä! 

Istutin myöhään syksyllä sateisena ja pimeänä iltana valtavan määrän kukkasipuleita pitkin pihaa ja vannoin, että ensi kerralla teen homman päivänvalossa. Lähellä oli, että en piilottanut sipulipusseja vajaan ensi syksyä odottamaan. Mutta nyt olen tyytyväinen, että istutushommat tuli kuitenkin tehtyä! Ruotsista viime kesänä ostettu peltipalju tulee kukkimaan useampia kuukausia ja innostuin jo suunnittelemaan kesäkukkien siemenien istuttamista sipuleiden sekaan.

Jättivalkosipulitkin ovat nousseet pintaan. Tarkoituksena oli testata talviviljelyä vähän enemmänkin tänä talvena, mutta paljon tätä pidemmälle en viljelyssä valitettavasti tänä talvena päässyt. 

Edellisvuotinen pelakuu näyttää jälleen selvinneen talvesta. Lontoon talvi on ollut melko leuto, vaikka talon etupuolella olevista pelakuista osa onkin paleltunut.

Hortensiakin on jo herännyt talviunilta. Harmittelin pitkään, että hätäpäissäni valitsin pinkin hortensian vaikka valkoisen sijaan, mutta nyt viimekesäisiä kuvia selatessa, pinkki hortensiahan näyttää aika mahtavalta!

Muutenkin pihalla oli viime kesänä vehreämpää ja kivemman näkoistä kun muistinkaan! Aika mukavaa, että pian pääsee taas ihan toden teolla pihahommiin!!!

Merkillistä talvea

Lumesta ja pakkasesta ei ole tietoakaan ja kevätesikotkin ovat kukkineet jo joulusta lähtien. Naapurissa narsissitkin ovat jo täydessä kukassa. Meillä taitaa sentään olla siihen vielä jokunen päivä aikaa!