Juhannus äidin puutarhassa

Juhannukseksi ajelemme aina äidin luokse. Aattona kisataan naapurien kesken juhannuskisat. Jotenkin kaikki aina tietävät kenen pihapiirissä kisat kulloinkin järjestetään ja väki saapuu pedantisti kuudelta kisailemaan. Kisojen jälkeen juodaan kaffet ja julistetaan tulokset. Voittaja saa pokaalin, johon on kaiverrettu kaikkien voittajien nimet jo vuosien ajan. Sitten palataan kotiin polttamaan kokko ja saunomaan.

Punalehtiruusu kukkii aina juhannuksena. Olen haaveillut tästä herkästä ruususta vuosikausia. Äidin ruususta olen kuskannut juurivesoja moneen otteeseen huonolla menestyksellä. Mutta edellisvuonna Jonin äiti löysi omalta pihaltaan vuosia sitten pois siirretyn ruusun jämän, joka nyt kasvaa Hamarissa.

Tämä huikean punainen pioni aukesi juhannuspäivänä. Kimalaiset sekosivat täysin. Niitä oli kukat täynnä.

Vaalenpunainen herkkä pioni kukkii kuin vimmattu. Ja tuoksuu myös. Äidillä on kolme juurakkoa pienessä penkissä vierivieressä. Pitäisi istuttaa taajempaan itsekin!

Äidillä on kaksi köynnöshortensiaa. Toinen peittää ison siirtolohkareen jo ihan kokonaan. Toinen kapuaa korkealle mäntyyn. Mäntyyn kiipeävästä hortensiasta juurrutin itselleni viime kesänä taimen. Laitoin ruukkuun multaa, maata pitkin kasvavan oksan ruukun päälle ja kiven oksan päälle painamaan oksaa multaan. Kesän aikana oksa juurtui ja syksyllä vein taimen Hamariin. Siellä se talvehti iloisesti ja viime viikolla istutin sen uuteen kotiin metsäpuutarhapenkkiin, josta kerron lisää myöhemmin.

Saan valtavasti tyydytystä siitä, että saan haluamiani kasveja ilman että joudun niitä ostamaan. Jakaminen, vaihtaminen, varastaminen ja lisääminen ovat mainioita tapoja hankkia uusia kasveja puutarhaan. Tykkään siitä, että kasveilla on tarina. Siitä, että ne muistuttavat mua pakoista, ihmisistä ja tapahtumista. Puutarha täynnä muistoja.

Hyvä, rento ja virkistävä kesä

Alkukesä on näyttänyt tältä. Vaikka välillä tuntuu siltä, että mitään ei ehdi tekemään niin onhan sitä aika paljon kuitenkin tullut tehtyä. On pidetty pihakirppistä ja yhdet polttaritkin tuli suunniteltua ja toteutettua. 

Puutarha kukoistaa ja tänä vuonna on päässyt myös nauttimaan pihasta ilman jatkuvaa työleiriä. Se on hieno tunne, mutta lepoon on myös pakotettava itsensä. Jatkuva puuhastelu alkaa helposti maistua puulta ja työn vastapainoksi aivot kaipaavat myös lepoa vaikka kuinka kivaa olisikin.   

Lomaan on vielä muutama päivä ja sitten hengähdetään tovi. Jos vielä pihalta löytyy raparperia kannattaa virkistää itseään raparperikesäjuomalla. 

Raparperijuoman ohje löytyy täältä

Kesäterveisin
Päivi

Mummin mökillä

Mummillani on Hamarin naapurissa pieni mökki, Muorinpirtti. Muistan lapsuudestani, kun se oli ihan uusi. Silloin Mummi yöpyikin täällä ja minä hiippailin herättyäni aamiaisen kanssa mökkiretkelle.

Mökin sisustus on suloinen sekamelska vanhaa ja vielä vanhempaa. Tänne ei varmaan ole pariinkymmeneen vuoteen tuotu mitään uutta. Tai voi olla, että mökille ei koskaan ole tuotu mitään uutta, pelkästään vanhaa, kaupunkiasunnossa turhaksi jäänyttä. Joka tapauksessa kaikki tavarat ovat olleet paikoillaan niin pitkään kuin muistan. 

Ihanan ruusukalenterin on lähettänyt muistaakseni joku Wolfgang, joka oli jostain syystä tutustumassa suomalaisiin maatiloihin. Sitä on vaalittu 60-luvulta asti. Vieläkin se on kuin uusi.

Saippuakin on täällä vuosikertaa. Vettä Mummi kantaa aina kotoaan asti, vaikka meiltä saisi melkein vierestä haettua.

Ennen täällä kokkailtiinkin. Ja lettuja paistettiin Mummin itse pihalle tiilistä ja vanhan puuhellan kannesta kyhäämässä pihakeittiössä. Se ei ole enää ollut moneen vuoteen käytössä.

Keväällä Mummi laittaa pikkuruiseen puuhellaan tulen, niin tiedetään, että piippu vetää. Vaikkei hellaan kyllä muuten tulta taideta koskaan tehdäkään. Kerran löysin pesästä kuolleen hiiren. Se krematoitiin.

Sähköä ei ole, mutta lämpörullat kumminkin. Eihän sitä koskaan tiedä.

--

A few shots from my grandmother's little cottage just around the corner from our farm. Everything here is old. The cottage was built in the 80s and pretty much all this stuff has been here ever since then.

Kesällä kerran - tai no, alkusyksyllä

Hihii, viime viikolla ilmestyneessä Kotivinkissä on kovin tutunnäköinen kasvihuone. Ja minähän se siellä kaivelen. Aika hassua.

Kuvat otettiin viime syyskuun alussa ja tuntuu, että siitä olisi ikuisuus. Silloin puunattiin äidin kanssa pihaa ja somistettiin kasvihuonetta. Huomasin myös, että vaikka kauniista esineistä tykkäänkin, niin somistajaksi minusta ei oikein ole. En millään olisi malttanut kattaa astioita ja silitellä pöytäliinaa, kun vieressä oli lapio, johon tarttuminen oli paljon houkuttelevampaa.

Näiden kuvien ottamisen jälkeen on tapahtunut taas monenlaista. Pengerryksen alla kukkiva pallohortensia muutti pengerryksen yläpuolelle ja sen tilalle istutin appivanhemmilta synttärilahjaksi saamani koristeomenapuun. Kasvihuoneen ympäristöä on myös kaiveltu oikein kunnolla. Uuden hyötytarhan perustamisessa on kesäksi projektia kerrakseen.

Kasvihuone on talviteloillaan. Jouluvalot sieltä on sentään jo otettu alas. Pian pitää kantaa pukit ja telineet sisään ja aloittaa lasien pesu. Se on mukava keväinen urakka, johon saa kulumaan parikin päivää, varsinkin kun työasento ei ole ihan mikään kaikkein miellyttävin. Onneksi meidän isä on kunnostautunut siinä hommassa viime vuosina.

Hajamielisen puutarhurin mietteitä

Kylläpäs piristää, kun on taas lumi maassa ja aurinkokin välillä kurkistelee! Nyt menee ihan fiilistelyn puolelle, mutta sallinette hieman vehreyttä valkeuden keskelle.

Kuljeskelin aamupäivällä puutarhassa, tutkastelin istutuksiani, tallasin lumeen käytäviä ja tein suunnitelmia. Penkeissä ollaan vielä ihan unten mailla ja hyvä niin. Yhdessä omenapuussa näkyi jo pieniä heräämisen merkkejä, mutta toivottavasti sekin torkahtaa vielä hetkeksi.

Joka ikinen talvi sen unohtaa, miltä piha näyttää, kun kaikki on yhtäkkiä vehreää. Tiedän tasan tarkkaan missä kohtaa mitäkin kasvaa (no, joskus joku yllättää iloisesti tai ei niin iloisesti), mutta silti talven keskellä kesäkuvien katselu on jotenkin mykistävää.

Puutarhassa aikakin katoaa. Pitää tarkastaa valokuvista milloin kaivoin tai istutin mitäkin. Viime kesäkuussa laajensin pengerryksen edessä olevaa kukkapenkkiä ja istutin valkeiden pionien etualalle muistaakseni kuunliljoja ainakin.

Tartuin lapioon ihan extemporee, kun lapset jahtasivat pengerryksellä vilistäneitä sisiliskoja ja olin loppukesän kovin tyytyväinen itseeni ja lopputulokseen. Äskeisellä kierroksellani päätin,että pionien jatkoksi pitää saada joku pieni havu, vaikka ihan tavallinen metsämänty, jonka kasvua rajoittaisi leikkaamalla.

Tämä kuva on edelliskesältä. Pikkutyyppi oli silloin kolme. Tuon oikealla olevan omenapuun olin saanut Mummilta synttärilahjaksi neljä vuotta aiemmin.

Ja tuossa ruukussa kasvaa omenan siementaimi. Olin pari vuotta aiemmin syönyt puutarhassa äidin omalta pihaltaan tuomaa omenaa ja tuikannut siitä siemenen kasvimaahan. Se vietti pari ensimmäistä kesäänsä ruukussa. Tutkin tainta äsken pihalla ja muistelin, että se olisi ollut vähän vanhempi jo. Mutta selvästikin se oli vielä edelliskesänä ruukkukasvi. Nyt se odottaa siis neljättä kesäänsä. Ja sitä pitää muistaa leikellä kun sopivat kevätkelit koittavat.

Pikkutyypin pään yläpuolella pilkottavat penkkiin jostain yllättäen tupsahtaneen lehtoängelmän kukinnot. Se on ollut tarkoitus siirtää johonkin toiseen kohtaan. Mahdoinkohan siirtää sen jo viime kesänä? Se selviää muutaman kuukauden kuluttua.

Puutarhassa nyt ja pian

Päivät pitenee ja pian puutarhassa elellään taas ihan eri maisemissa.

Tämä kaikki vehreys tuntuu juuri nyt olevan niin kovin kaukana, mutta kohtahan se on taas jo ihan kulman takana.

Omaan silmääni nämä viime kesäiset kuvat ovat kovin jännittäviä. Erityisesti alemmassa kuvassa näkyvät kaksi nuorta omenapuuta (joista erityisesti pienempää ei helposti edes huomaa, kun se on niin pieni) ovat mulle tärkeitä ja nyt huomaan, että ne ehtivät yhden kesän aikana kasvaa vaikka kuinka paljon.

Usein tuntuu, että puutarhassa kaikki tapahtuu niin kovin hitaasti. Pitäisi muistaa katsoa vuoden takaisia kuvia, että muistaa miten paljon yhdessä kasvukaudessa tapahtuu.

Oikein ihanaa viikonloppua! Minä aion nauttia lumesta ja haaveilla kesästä.

Joululoman pikaremppa

Välipäivinä tartuttiin pitkään haaveissa olleeseen pieneen remppaprojektiin ja tuotiin pirttin pimeään peräseinään vähän lisää valoa.

Pirtissä oli kahdella seinällä vanhaa ladonseinälautaa, joka on höylätty ja lakattu. Laudat ovat peräisin 80-luvulla puretusta ladosta. Muistan ladon itsekin hämärästi. Kun se purettiin, minun Pappani vei laudat paikallisen ammattikoulun puuverstaalle höylättäväksi. Hommaa ei ihan pelkästään hyvällä kuulemma katsottu, kun laudat olivat kovin naulaisia ja tylsyttivät höylän terää armottomasti. Ja kai Pappaa pidettiin jonkinlasena sekopäänä, kun moiseen hommaan ryhtyi. Kierrätys ei tainnut olla silloin ihan niin kovin suuressa huudossa. Minun äitini ideahan koko homma oli ollut.

Kun me remontoimme pirttiä joitakin vuosia sitten (kääk, onko siitä kohta jo 10 vuotta???), halusin säilyttää laudat seinillä. Mutta tuo pirtin peräseinä  pimensi huonetta ihan valtavasti ja söi sisäänsä seinää vasten olevan vanhan koulukaapin. Ehdottelin Jonille kaapin jo maalaamistakin, mutta hän ei siihen lämmennyt. Isäni sen sijaan ei ollut kovin innokas laittamaan seinää uusiksi.

Uuden takan ja sen mukanaan tuoman seinäremontin jälkimainingeissa seinän vaalentaminen tuli kuitenkin taas kerran esille ja tällä kertaa tartuttiin toimeen. Seinän verran raakalautaa pätkittiin, hiottiin ja maalattiin valmiiksi ja sillä aikaa kun minä vierailin lasten kanssa Mummin luona, isä ja Joni purkivat vanhat ladonseinälaudat pois ja nakuttivat paikoilleen valkean seinän. Viereisen seinän ladonseinälaudat säilytettiin muistoksi.

Pieni muutos, mutta ihan valtava vaikutus!

--

Over the holidays we did a quick renovation project at the farm. Just one wall, but what a difference it made!

Menneet pyhät

Joulu iski kimppuun ihan hirvittävällä vauhdilla. Minussa kaiketi asuu jonkin sortin jouluihminen, koska tykkään vanhoista amerikkalaisista joululauluista ja valoista ja koristeista ja glögistä ja lanttulaatikosta ja vaikka mistä. Mutta tällä kertaa en saanut kaupunkikodissa yhtään ainutta koristetta edes ulos kaapista. Ovikranssia ei lasketa, koska se on tainnut roikkua ovessa jo useamman vuoden kesät talvet. Olin aikonut koristella järjestämiini pieniin glögijuhliin, mutta nekin sitten peruuntuivat, kun podimme perinteistä joulunalus flunssaamme.

No, leikeltiin me Pikkutyypin kanssa lumihiutaleita keittiön ikkunaan sentään. Ja joululauluja kyllä luukutettiin ihan kiitettävästi. Varsinkin, kun Pikkutyypin leikkikoulussa levytettiin muutama laulu ihan oikealle cd:lle. Se joululevy soi meillä autossa edelleenkin takapenkin vaatimuksesta.

Hamarissa sentään ripustettiin aattona joulumänty pirtin kattoon ja kipaisinpa muutaman kuusenkin ulkorappusia koristamaan. Yhden isomman kuusen pystytin puutarhan puolelle ja siihen viritettiin valotkin. Taidan jättää sen pystyyn kevääseen asti muistuttamaan, että siinä kohtaa voisi kasvaakin kuusi, jota voisi koittaa leikkaamalla pitää sellaisena pihajoulukuusen kokoisena.

Vuoden päätteeksi päästiin pitkästä aikaa palaamaan vanhaan perinteeseen, mökkiuudenvuoden viettoon Liisan mökille. Syötiin, saunottiin pitkään ja pulahdeltiin avantoon. Ipanatkin ymmärsivät nukkua aamulla pitkään. Muisteltiin kuluneen vuoden parhaita paloja. Ei tehty ainuttakaan lupausta, mutta ennustuksia kylläkin.

Ruokalistalla oli perinteisesti loimulohta, jotka tarjoiltiin tällä kertaa hasselbackan perunoiden kanssa. Ja Hesarista otettiin testiin sinihomejuusto-persimonisalaatti, joka osoittautui sekä helpoksi, että mainioksi. Pieniä muunnoksia siihenkin kyllä tehtiin, esimerkiksi ruskean sokerin puutteessa karamelisoimme siirapin kanssa. Hyvin toimii!

Stilton-persimonsalaatti

1 pussillinen rucolaa

2 persimonia

n. 200 g stiltonia

Karamelisoidut pähkinät:

2 rkl siirappia

3 rkl vettä

100 g saksanpähkinöitä

Kanelivinegretti:

3 rkl omenaviinietikkaa

2 rkl oliiviöljyä

ripaus kanelia, sokeria, suokaa ja mustapippuria

Kuumenna pannu hellalla. Lisää siirappi ja vesi. Puolita pähkinät ja paista käännellen ja vahtien, että eivät kärähdä. Kun neste on haihtunut ja pähkinät ovat tahmeita, on homma valmis. Jäähdytä lautasella, mutta varo, etteivät jää kasaan ja kiinni toisiinsa.

Pese salaatti ja persimonit. Viipaloi persimonit ja asettele ne salaattipedille. Pilko juusto pinnalle. Sekoita vinaigrette ja kumoa salaatin päälle.

--

I have a little Christmas person living in me. I love the old songs, the gingerbread, the glögg, the ornaments and the lights and the works but this time I could not even get the ornaments out before Christmas. I used to hang up my ornaments in October but this time life got in the way. There'll be other Christmases, I hope.

But still, the holidays were a lovely break. Spent time together. Went to see my mom. Had people over at the farm. Saw friends. Had long saunas and quick  dips in icy water. And when the weather got so cold the kids refused to leave the house, we got the atticks cleared out. Sorted out the kids clothes and loaded boxes to take to the flea market. Good stuff.

Let's make this a good year!

Pönttöuuni paikoillaan

Pönttöuunimuurari saapui perjantaiaamuna nyt on pönttöuuni pystyssä kulmahuoneessa. Muurausta varten huone pölysuojattiin ja lattia peitettiin muovin lisäksi pahvilevyillä. Kunnon suojaukset helpottavat siivousta valtavasti. Lattiaankin kannattaa laittaa muovi, koska se estää hienonhienon sementtipölyn laskeutumista lattianrakoihin, mistä se hiljalleen pölisee huoneilmaan.

Viikonloppuna oli päivälläkin niin pimeää, että tämän laadukkaampaa kuvaa pönttöuunista ei nyt ole tarjolla. Mutta muutos huoneessa on valtava. Vanha valkoinen takka oli tosi iso ja hallitsi huonetta. Pönttöuuni seisoo entiseen verrattuna nurkassa kovin kainona ja solakkana. Toki tilan tuntua lisää se, ettemme kantaneet vielä sohvaa ja muita kalusteita takaisin paikoilleen vaan päätimme fiilistellä tilalla vielä vähän aikaa.

Olen oikein tyytyväinen pönttöuunin väriin ja ulkonäköön. Harmillisesti pari niistä naarmuista, joista yritin uunin toimittaneelle Pohjanmaan tiilirakenteelle reklamoida, on ihan uunin etuosassa juuri silmän korkeudella. Firmasta ei koskaan sähköpostiini vastattu ja puhelimessa asiaa luvattiin selvittää, mutta he eivät koskaan palanneet asiaan. Tämä on sinänsä merkillistä, että saimme heiltä nimenomaan ohjeen tarkastaa uunin peltiosat niiden saavuttua virheiden tai vaurioiden varalta.

Nyt pitäisi päättää mitä tehdään uunin edustan betonilaatalle. Uunin mukana tuli sen eteen asennettava peltilevy, mutta koska uuni saa nyt kuivua rauhassa jonkin aikaa, emme kiirehdi sen asentamista.

Muutama vuosi sitten kulmahuoneessa näytti vielä tältä. Huhhuh.

--

The fireplace is now in place. It makes a huge difference in this room. The old white fireplace was massive and really dominated the space. It makes the new green fireplace look like a skinny little thing.

We had a dark and stormy weekend and it was impossible to get good shots in this room. But just to remind you, a few years ago this room looked like this.

Kesämuistoja: Kasvihuone koreana

Koska kesällä bloggaaminen jäi kokonaan, samalla jäi myös kuvien läpikäyminen. Nyt olen vihdoin ehtinyt selailla ja järjestellä valokuvia koneella, enkä malta olla näyttämättä vielä muutamia puutarhakuvia. Nämä taitavat oikeastaan olla syysmuistoija, mutta kovin kesäiseltä näyttää näin marraskuussa.

Syyskuun alussa pidettiin äidin kanssa Hamarissa pienet puutarhasiivoustalkoot. Piha ja kasvihuonekin olivat aika rempallaan, kun olimme elokuun helteiden aikaan pari viikkoa telttailemassa Ruotsissa ja pihatyöt olivat jääneet tekemättä. Saimme siivoushommiin kiritystä siitä, että toimittaja ja valokuvaaja olivat tulossa tekemään juttua kasvihuoneesta ja puutarhasta.

En ollut koko kesänä tainnut istuskella kasvihuoneessa kertaakaan. En ollut ehtinyt enkä toisaalta varmaan olisi juuri tarjennutkaan, kun kelit olivat mitä olivat. Kuvausta varten roudasin ansariin lampaantaljat ja oikein tuukinkin pöytään. Ja poimin puutarhasta salvian, kultapiiskun, kultapallon ja kehäkukan kukkia sekä unikon siemenkotia maljakkoon.

Kuvittelin, että kasvihuoneen stailaus olisi hauskaa, mutta löysin jatkuvasti itseni kaivelemasta jossain kukkapenkissä tai nyppimästä tomaatteja, vaikka olisi pitänyt valkata kaffekuppeja ja tasseja ja fiinistellä paikkoja lyhdyillä ja näteillä jutuilla. Stailaus ei selvästikään ole mun juttu, vaikka kauniista asioista tykkäänkin. Vaikeaakin se oli.

Pyöräytin kaffen kaveriksi gluteenittoman ja maidottoman marjakakun, josta on tullut yksi suosikkileivonnaisistani. Tämä helppo kakku näyttää hyvältä, maistuu kaikille ja bonuksena sopii myös ruokarajoitteisille.

Joni ja Pikkutyyppi opettelivat kesän aikana tekemään jäätelöä. Jätskinteossa tähteiksi jää aina munanvalkuaista, niinpä meillä on syöty myös paljon marenkeja.

Ja kun kasvihuone kerran kesän lopun kunniaksi laitettiin fiiniksi, niin kyllä siellä sitten tuli muutamana iltapäivänä istuskeltuakin fiilistelemässä!

--

Another flash back to the summer. Or to early autumn, really, as these pictures were taken in September. We did a big tidy up in the garden and dolled up the greenhouse for a photo shoot for a magazine.

I really had not spent much time in the greenhouse all summer apart from the hours needed for the wellbeing of my tomatoes. I had not once sat down on the chair I keep in there. But for the photo shoot I took some sheep skins and a table cloth out there and picked some flowers from the garden. And once they were all in place I did actually take time on a few September afternoons to drink my coffee there while making new plans for the garden.

Kesämuistoja, osa 1: Maalla

Kun en kesällä viitsinyt istuskella tietokoneen ääressä, pääsette nyt pienelle kesämuistokierrokselle. Ihan terapeuttista itsellekin käydä läpi kesäkuvia juuri nyt, kun syysillat alkavat vauhdilla pimetä ja ihanan aurinkoiset syyskelit ovat muuttuneet sateisiksi.

Alkukesästä surin naapurin nuoren isännän intoa kaataa metsä, joka rajautuu meidän pihaan. Alkuun olikin orpo olo aina pihalle tullessa, kun metsänreunan tilalla olikin iso reikä.

Nopeasti kyllä ihastuimme pihalle ulottuvaan ilta-aurinkoon. Joni ja isä rakensivat sillan, jota pitkin pääsin kätevästi peltotyömaalle kottikärryjen kanssa. Sielä roudasin pitkin kesää kiviä pihan tarpeisiin ja vähän varastoonkin. Ja meidän perheen miesväelle riitti huvia koko kesäksi, kun peltotyömaalla pyöri mitä ihmeellisempiä koneita, joita saattoi seurata loputtomasti.

Itselläni oli salaista hupia, kun kuulostelin pellolla työskentelevien isän ja pojan puutarhaan asti kantautunutta vuorovaikutusta. Olin aina pitänyt heitä aika hiljaisina kavereina. Mutta väärässä olin. Ei siellä sanoja eikä ääntä säästelty. Ei varsinkaan siinä kohtaa, kun nuoren isännän kaivuri raapaisi ihan pikkusen liian syvältä ja katkaisi vesijohdon.

Haarapääskyt pesivät jälleen ladossa. Pääskyjä on muutenkin Hamarin ympäristössä paljon ja niiden seuraaminen on aina ihanaa.

Viime vuonna ladossa sisällä pesineiden pääskyjen pesintä jostain syystä epäonnistui, mutta tänä vuonna pikkuiset varttuivat lentokykyisiksi. Yllättävän pitkään ne viihtyivät ladon suojissa, muistelisin, että viikon ajan ne treenasivat lentämistä ympäri latoa ennen kuin uskaltautuivat pihalle asti.

Sööttiähän se oli, mutta pääskynkakkaa oli sitten ihan joka paikassa.

Maajusseille kesä oli kyllä aivan painajaismainen. Elokuusta eteenpäin oli liikkeellä paljon äkäisiä viljelijöitä, jotka eivät millään meinanneet päästä puintihommiin.

Kyläyhdistyksen pellolta saatiin kuitenkin ruis leikattua ja se kuivattiin ja puitiin riihessä ihan perinteisin menoin. Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan riihen puintia ja jyvien jauhamista. Tarjolla oli tietenkin aivan taivaallista uutispuuroa.

Syysunelmaa

Tunnelmapala viikonlopun mökkiretkeltä ja suon ylitykseltä. Kameraan ei saa tallennetta puutarhan tämän hetkistä värien hehkua.

Syksy tuli ja melkein jo menikin. Puutarhaa on pistetty talvikuntoon ja vielä on pientä puuhaa jäljellä, kuten Dahlian kaivaminen maasta. Dahlia kasvoi kesän vihreänä vaatimattomana pensaana. Puskalle puhelin välillä ja sanoin että parempi näyttää kyntensä jos meinaa, että syksyllä hänet kaivan maasta. 

Vähän ennen viileitä kelejä, pensas päätti kukkia. Sanottakoon näin että pensas ansaitsee arvoisensa talvisäilytyksen niin hieno hän oli. Ensi keväänä istutan hänet vähän parempaan paikkaan, josko kukkisi aiemmin.

Syksy tuntuu aina olevan aika kiireistä tai ehkä ennemminkin tekemisen täytteistä aikaa. Oma talo ei sitä tekemisen tuskaa vähennä millään tavalla, mutta omaa taloa en enää vaihtaisi pois. Puutarha on saanut paljon kehuja ja moni sanoo, että voisi tulla vaikka vain hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan pihallemme. Allekirjoitan tunnelman täysin.

Sisälläkin alkaa tapahtua. Takkahuonehan sai aiemmin jo maalia pintaa, mutta nyt on makuuhuonekin viittä vaille valmis. Ehkä jopa vähän pelottavaakin oli huomio, että makuuhuoneen alkuperäinen seinäväri on prikulleen sama kuin nyt maalaamamme. 

Jahka koti ja puutarha on hoidettu siihen malliin että voin hetken hengähtää niin lupaan petrata blogin päivittämisessä. Ja jottei elämä jämähtäisi paikoilleen, aloitin opinnot työn ohessa. Siitä ehkä  myöhemmin. Tällä välin päivittelen kuvia instagramissa. Käykää vilkaisemassa.

Omenapuun alla

Kesän tunnelmia löytyy täältä.