Mummillani on Hamarin naapurissa pieni mökki, Muorinpirtti. Muistan lapsuudestani, kun se oli ihan uusi. Silloin Mummi yöpyikin täällä ja minä hiippailin herättyäni aamiaisen kanssa mökkiretkelle.
Mökin sisustus on suloinen sekamelska vanhaa ja vielä vanhempaa. Tänne ei varmaan ole pariinkymmeneen vuoteen tuotu mitään uutta. Tai voi olla, että mökille ei koskaan ole tuotu mitään uutta, pelkästään vanhaa, kaupunkiasunnossa turhaksi jäänyttä. Joka tapauksessa kaikki tavarat ovat olleet paikoillaan niin pitkään kuin muistan.
Ihanan ruusukalenterin on lähettänyt muistaakseni joku Wolfgang, joka oli jostain syystä tutustumassa suomalaisiin maatiloihin. Sitä on vaalittu 60-luvulta asti. Vieläkin se on kuin uusi.
Saippuakin on täällä vuosikertaa. Vettä Mummi kantaa aina kotoaan asti, vaikka meiltä saisi melkein vierestä haettua.
Ennen täällä kokkailtiinkin. Ja lettuja paistettiin Mummin itse pihalle tiilistä ja vanhan puuhellan kannesta kyhäämässä pihakeittiössä. Se ei ole enää ollut moneen vuoteen käytössä.
Keväällä Mummi laittaa pikkuruiseen puuhellaan tulen, niin tiedetään, että piippu vetää. Vaikkei hellaan kyllä muuten tulta taideta koskaan tehdäkään. Kerran löysin pesästä kuolleen hiiren. Se krematoitiin.
Sähköä ei ole, mutta lämpörullat kumminkin. Eihän sitä koskaan tiedä.
--
A few shots from my grandmother's little cottage just around the corner from our farm. Everything here is old. The cottage was built in the 80s and pretty much all this stuff has been here ever since then.
Voi miten kaunis mökki♥
VastaaPoistaTuo mökki on niin suloinen. Kuin aikakoneeseen olisi astunut. Mummi vieläkin jaksaa siellä käydä ja puuhata, vaikka 90 vuotta alkaa jo häämöttää. Toivon, että olen perinyt samat sitkeät geenit!
VastaaPoista