Kyllä se puutarha hiljalleen heräilee, mutta yöllä on ollut tälläkin viikolla pakkasta ja päivälläkin sen verran vilakka, että enimmäkseen vielä odotellaan. Joni kylvi viime syksynä lasten kanssa kasvimaan päätyyn kaupunkikodin pihalta kerättyjä tammenterhoja ja hevoskastanjan siemeniä. Meinaavat kuulemma kasvattaa niistä oikein arboreettumin. Hevoskastanjan kanssa on Hamarin leveysasteilla vähän niin ja näin, mutta toivotaan parasta.
Mustaherukat ovat jo heräilemässä. Tämä kasvaa väliaikaisesti kasvimaan nurkassa. Se on jakotaimi, jonka olen juurruttanut ikivanhasta lamoavasti kasvavasta herukkapuskasta. Emotaimen on varmaankin Mummi istuttanut joskus vuosikymmeniä sitten. Sen kasvutapa ei ole mitenkään ihanteellinen, kun se tykkää taivutella oksiaan maata kohti. Mutta marjat ovat maukkaampia, kuin missään muussa pensaassa.
Valitsen joka kevät yhden tai kaksi maata viistävää oksaa ja laitan niiden päälle kivet. Kesän aikana oksiin kasvaa juuret ja syksyllä tai seuraavana keväänä ne voi irroittaa emotaimesta ja siirtää uuteen paikkaan. Samaa perua on myös pengerryksen päällä suikerteleva mustaherukka, joka on muutamassa vuodessa kasvanut ihan valtavasti.
Alppikärhökin heräilee. Se jurotteli monta vuotta, mutta viimein edelliskesänä tajusin, että raukalla on kauhea nälkä. Ryhdyin lannottamaan sitä kanankakalla ja nyt on taas kukkinut. Viime kesänä se innostui loppukesän helteistä niin, että kukki vielä uudemman kerran syyskesällä.
Pähkinäpensaantaimen olen kaivanut vuosia sitten äidin puumaiseksi kasvaneen pensaan alta. Tämä parka oli muutaman vuoden väliaikaisessa istutuksessa aikamoisessa heinikossa. Viime keväänä kaivelin sen esiin ja siirsin pihan puolelle. Sille löytyi hyvä istutuspaikka vanhan lipputangon paikalta.
Edelliskeväänä rakennettu syreenimaja ei ihan vielä taida olla maja. Leikkelin silloin sen ainoan vanhan syreeninkin matalaksi, joten muutama vuosi menee vielä ennen kuin lapsetkaan pääsevät siellä piileskelemään. Mutta elämää sielläkin on jo.
Ruusut ovat vielä vähän vaisuina. Olin jo päättänyt, että tänä keväänä en leikkaa pensasruusuja ollenkaan, mutta viime viikonloppuna en keksinyt muutakaan tekemistä puutarhassa ja jotain oli pakko tehdä. Joten otin sitten kuitenkin ne sakset sakset esille ja saksin hieman. Sormet syyhyää niin perhanasti, mutta taitaa olla tulevakin viikonloppu vielä enempi odottelua kuin toimintaa.
Ihanaa viikonlopppua kaikille!
--
Spring in my garden is progressing very slowly. I know in a few weeks I'll be out there screaming "Slow down" but right now my fingers are itching for some action but there's not much I can do yet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti