Aina myöhässä

Kaikkien kaveripiirissä tai suvussa taitaa olla niitä, jotka ovat aina myöhässä joka paikasta. Sellaisia paatuneita tapauksia, joille kerrotaan, että bileet alkavat tuntia aiemmin, kuin ne oikeasti alkavat. Tai kaksi tuntia. Tunnustan, että me olemme juuri sitä sarjaa. Ei siksi, että me emme huomaisi ajan kulkua tai tietäisi miten kauan asioiden tekeminen kestää. Me olemme aikaoptimisteja. Niitä, joiden mielestä ei kannata lähteä liikkeelle etuajassa, koska siinä viidessä minuutissa ehtii tehdä vaikka ja mitä. Niinkuin ehtiikin!

Olimme jo melkein lähdössä ajelemaan maalta kaupunkiin, kun ymmärsin, että tomaatit on kylvämättä. Itseasiassa tajusin sen, kun luin sääpäiväkirjasta viime vuoden kohdalta, että päivälleen samana päivänä viime vuonna olivat tomaatit jo itäneet.

Mihin ihmeeseen tämäkin kevät oikein on ehtinyt hurahtaa? Olen kyllä nähnyt sitä kylvömultaa marketissa jo, mutta en ole tajunnut. että hetki alkaa olla käsillä.

No, ei muuta kuin pihalle multakasalle lapion kanssa. Ennen kylvämistä lämmittelin muutama-asteista multaa lämpimällä vedellä ja nyt pidellän peukkuja, että tomaatit tykkää.

--

Where has this spring gone? Time flies and I had not realised that I should have sown some tomatoes weeks ago already. Oh well, better late than never...