Tapas-tunnelmissa

Sain lahjaksi alennuskori keittokirjan. Kirja oli maksanut kokonaisen punnan. Nimi 'Simply Good Taste, Great Food from the Lake District' ei mielestäni luvannut paljoakaan. Jostakin syystä kirja on kuitenkin inspiroivin lukemani keittokirja aikoihin!

Kurpitsahummous

1 myskikurpitsa

1 rkl jauhettua kuminaa

oliiviöljyä

2 valkosipulinkynttä

300 gr kikherneitä

1 sitruunan mehu

suolaa ja mustapippuria

Paloittele kurpitsa ja mausta suolalla, pippurilla ja kuminalla. Valuta päälle vähän oliiviöljyä ja kypsennä 180 asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna jäähtyä ja lisää valkosipuli, sitruunamehu ja puolet kikherneistä ja soseuta. Tarkista maku ja lisää loput herneet. Survo varovasti, jotta hummoukseen jää vähän purtavaa.

Chorizo punaviinissä

Chorizo lenkki

1 chili

1/2 pullo espanjalaista punaviiniä

Viipaloi chorizo, chili ja kaada sekaan punaviini. Kypsennä 180 asteisessa uunissa puolisen tuntia.

Chorizon ja hummouksen kyytipoikana maistui leipä. Niin ja se viinipullon toinen puolikas!

Parasta viime viikolla

Laura:

Lauantaina he saivat toisensa. Ja me kaikki saimme mahtavat juhlat!

Tanssimme trooppisessa yössä aamutunneille ja kipein jaloin kävelimme onnellisina kotiin.

Kiitos ja onnea!

Liisa:

Aurinkoa, tuulta, sadetta ja kaikkea siltä väliltä. Pitkiä kävelyretkiä rantakallioilla ja nuotion tuoksu, joka ei taida ihan yhdessä pesussa kadota vaatteista ja iholta.

Sunnuntaikävelyllä

Me vietetään harvoin sunnuntaita. Mutta tänään nukuttiin vähän pidempään. Syötiin vähän sunnuntaimaisempi aamiainen, jonka jälkeen lähdettiin ulos.

Kuljettiin Marttiin pihakirppiksille ja sieltä eteenpäin juhlien rääppiäisiin. Pitkin katuja, joista kaikkia emme olleet koskaan ennen kulkeneet. Siellä jaettiin satoa ohikulkijoille ja loppukesän perennat loistivat puutarhoissa. Orava kiipesi puuhun ja söi haperoa.

Rintakukat

Kesälomalla pikapikaa askarrellut ruusukkeet innostivat minut askartelemaan lisää rintakukkia. Kultanapillinen työkaverille synttärilahjaksi ja kangasnapillinen omaan käyttöön syysvaatteita piristämään.

Saunalla

Loppukesän merkki on se, että saunalla alkaa olla hämärää.

Ihmiselle, jolla on jo kaikkea, voisi ehkä antaa sorvattuja saunapuita. Meiltä löytyy niitäkin. Niitä on siivottu ladosta.

Kurpitsaa intialaisittain

Paahdettua kurpitsaa inkiväärin, kuminan, korianterin, chilin ja kardemumman kanssa. Taivaallista! Seurana sitruunakanaa ja mintturaitaa. Pahoittelen sotkuisia kuvia - oli niin kova nälkä, että kuvien ottaminen oli jäädä kokonaan!

Bengalilainen kurpitsa

2 myskikurpitsaa

2-3 rkl öljyä

1 sipuli ohuina lohkoina

2 valkosipulinkynttä

1 chili

2.5cm pätkä inkivääriä

8 kardemummapalkon siemenet

1tl paprikaa

2tl jauhettua korienteria

1tl jauhettua kuminaa

1/2 tl chilijauhetta

Pehmennä sipulia, hienonnettua valkosipulia, chiliä ja raastettua inkivääriä muutama minuutti isolla paistinpannulla. Lisää mausteet ja hetken kuluttua lohkottu kurpitsa. Sekoita kunnes mausteseos peittää kurpitsalohkot tasaisesti. Kumoa seos uunivuokaan ja paahda 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia.

Olen tähän asti käyttänyt kardemummaa vain leivontaan. Kurpitsan ja kardemumman yhdistelmä oli aivan mahtava. Mihinköhän muuhun kardemummaa voisi oikein käyttääkään?

Alkuperäinen ohje täältä.

Pikkutyypin villatakki

Pikkutyypin villatakki valmistui parahiksi viileneviin kesäiltoihin. Taitaa olla ensimmäinen kutomani villatakki. Huippuhauskaa tehdä tällaisia pieniä, kun valmista tulee reippaaseen tahtiin. Sormet syyhyävät jo seuraavan aloittamista.

Lanka on Tammisaaresta kesällä ostettua pehmeää ohutta villaa, Bambino jotain (vyötteet ovat jossain hyvässä tallessa). Malli oli viimevuotisesta Moda-lehdestä, mutta resorin jälkeistä koristekuviota aloittaessani ymmärsin pitkällisen pähkäilyn jälkeen, että ohjeessa oli virhe. Ärsyyntymisestä toivuttuani unohdin koristukset jatkoin neuletta oman mieleni mukaan. Myöhemmin kuulin, että kyseisessä lehdessä saattavat ohjeet jopa loppua kesken. Tylsää!

4 kuukauden ikäisen takkiin loin 105 silmukkaa 2,5 puikoille. Joustinneuleen neuloin 1 oikein, 2 nurin. Resorin jälkeen vaihdoin 3 puikkoihin. Otin neuloessa mittaa pikkutyypin käytössä olevasta bodysta ja neuloin taka- ja etukappaleet yhtenä kappaleena.

Hihat tein myös yhdellä kerralla, mikä osoittautui tosi käteväksi tavaksi, kun lisäykset ja kavennukset voi tehdä samalla kerralla molempiin kappaleisiin, eikä tarvitse laskea erikseen. Hihoihin loin 36 silmukkaa ja lisäsin 1 silmukan kappaleiden molemmin puolin 4 kertaa matkan varrella.

Kaula-aukon ja etumuksen joustinneuleet neuloin valmiiseen takkiin, taas 1 oikein, 2 nurin. Napit ovat äidin Tallinnan tuliaisia.

Parasta viime viikolla

Laura:

Melkein koko viikko kaupungissa. Ja hyvä viikko olikin.

Mutta viikonlopuksi päästiin maalle. Lauantaina seurattiin valjakkojen kestävyyskisaa. Sormet syyhysivät vauhdikasta menoa seuratessa. Esteiden jälkeen kuskien hymyt olivat leveät. Oma hymy levisi samaa tahtia, kun tiesi, kuinka valtavan hauskaa heillä täytyy olla. Ja hauskaa oli meillä katsojillakin.

Lauantaina käytiin myös metsässä ja saunassa oikein hyvässä seurassa.

Ja sunnuntaina sukujuhlissa oli monta vuosien takaa tuttua kasvoa.

Yhtenä iltana kotikaupungin kaduilla

Kaupungissa pitkästä aikaa. Ja vielä pidemmästä aikaa kaupungilla kameran kanssa. Nytkään ei pitänyt olla, mutta en saanut muutakaan aikaiseksi. Ja hyvä näin.

Parasta kaupungissa olemisessa on se, että koko ajan tulee tuttuja vastaan. Sellaisiakin, joiden nimeä ei edes muista. Tai tiedä. Yhtäkkiä muistaa, että niin, täällähän se mun kotini on.

Vaikka sama homma toistuu kyllä maallakin, toripäivinä varsinkin.

Luksusta on se, että saa nauttia molemmista!

Yrttiruukut

En tainnut keväällä näyttää näitä yrttiruukkuja, joita talvella dreijasin. Ovat sellaisia teekupin kokoisia. Kylvin niihin keväällä yrttejä, mutta taisivat olla kasvihuoneessa liiankin lämpimässä, kun itivät aika hitaanlaisesti. Mutta nyt on pieniä ruukullisia yrttejä kaupunkiin vietäviksi.

Viirinauhat

Ensimmäiset viirinauhat liehuivat kesäjuhlissa. Tämä erä valmistui viikonloppuna ja ilahduttaa pian syntymäpäiväsankareita kaukana Aasiassa.

Kirjokintaita

Rompepäivästä löytyi myös Mary Oljen Kirjokintaita. Olen tätä ennekin selaillut ja ihastellut hienoja perinteisiä tumppumalleja. Kirjassa on myös loistavat introt kirjoneuletumppujen taustaan.

Mukana tuli myös pari hauskaa villapaitaohjetta. Niitä on hauska katsella, vaikka villapaidan neulominen tuntuukin aika kaukaiselta ajatukselta. Jos edes jotkut tumput jossain kohtaa saisi aikaan...

Aamulla

Sunnuntaiaamun aamiainen puutarhassa. Paprikaa, sieniä, punasipulia ja tarhapapuja parmesanilla kuorutetussa frittatassa ja vasta lingottua porkkana-inkiväärimehua. Loistava alku päivälle!

Parasta tällä viikolla

Laura:

Tämä on ollut viikko täynnä tähtihetkiä. Rauhallisia päiviä maalla. Ja monenlaista hulinaa siihen päälle.

Alkuviikosta kävin mustikoilla ja tongin puutarhaa. Kasvit vaihtoivat päiväunien aikana paikkaa. Ikävä reikä kukkapenkissä tulee hiljalleen paikatuksi.

Perjantaina suuntasimme näyttelyn avajaisiin ja söimme myöhäisen illallisen hyvässä seurassa.

Lauantai oli tyttöjen päivä. Kiipesin seinää pitkin kattoon asti. Uskalsin, kun ei muuta vaihtoehtoa annettu.

Viikon kruunasi sunnuntaiaamun auringonpaisteinen kirppisreissu ja sen päätteeksi rappusilla nautittu aamutee ja -kahvi sekä puoliksi pistetty munkki, jossa oli juuri sopivasti kardemummaa.

Liisa:

Odotin sunnuntai-iltapäivää koko viikon. Minä ja ompelukone ihan kahdestaan! Puuhastelimme yhdessä tuntikausia. Että oli mukavaa!

Rompepäivän saldo

Vihdoin ehdin kuvaamaan viime viikkoisia Rompepäivälöytöjäni. Olimme tällä kertaa liikenteessä oikein reippaina. Joni oli paikalla heti kuudelta ja me muut seurasimme perässä seitsemältä.

En tiedä johtuiko aikaisesta heräämisestä vai mistä, mutta meni hetki ennen kuin pääsin kirpparivireeseen. Mutta viimeistään siinä vaiheessa, kun kahdeksan aikoihin kinasin tutun myyjän kanssa pärekorista pitkään ja hartaasti, pääsin kunnon rompetunnelmaan.

Kiisselilusikat loppuivat kesäjuhlissa kesken, joten täydennystä piti saada. Jos oikein muistan, niin nyt niitä pitäisi riittää kahdellekymmenelle.

Lautanen on hiljalleen kerättyä nostalgiasarjaa. Tällaisista syötiin Mamman luonapottuja ja läskisoosia ja keitettyjä porkkanaviipaleita.

Mäkihyppääjä tuli mukaan vahingossa. Tein pitkällisesti kauppaa peltirasiasta ja tämä löytyi sen sisältä. Sain rasian tosi pitkän tinkaamisen jälkeen ja supliikki kauppias myi mulle sitten vielä tämän mäkihyppääjänkin. Olin niin hämmentynyt, että maksoin kiltisti.

Mutta hyppääjä tuli itseasiassa tarpeeseen - se on jo annettu synttärilahjaksi. Ensi talvena meillä on mäkihyppääjien kisat, sillä meiltä löytyy samasta lelusta uudempi versio, jonka saimme veljen kanssa 80-luvulla.

Peltirasiakokoelmani kasvoi muutamalla yksilöllä. Tuo iso sininen on se, jota tinkasin pitkään. Muut kaksi olivat 50 sentin laatikoissa, eikä niitä voinut sinne jättää.

Pikkutyyppi sai mekon. Pitää tosin jonkin aikaa odottaa, että se on vähän sopivamman kokoinen.

Lisäksi mukaan tarttui ainakin yksi iso kolmipyöräinen polkypyörä (jota on muuten yllättävän vaikea ajaa!), vanha Poni, harava sekä musta keinutuoli.

Niin ja se kiistelty pärekori, sekin haettiin kotimatkalla mukaan.