Parasta viime viikolla

Laura:

Yksi ylitse muiden: äiti.

Eipä sitä vielä kolmikymppisenäkään ole liian vanha tarvitsemaan äidin apua. Tällä kerta sain äidin seuraksi, tiskariksi, ruuanlaittajaksi, siivoajaksi, pölyjen pyyhkijäksi, vaipanvaihtajaksi.

Kyllä oli kivaa!

Kiitos, äiti!

Lomalla

Kyllä tätä onkin taas odotettu! Kiireisen syksyn jälkeen saan vihdoinkin lomailla. Viime kerrasta onkin jo aikaa. Onneksi lomailu on taito, joka ei ihan hetkessä unohdu!

Crostinit

Hyvää leipää, mozzarellaa, kypsiä viikunoita, parmankinkkua ja yrttejä. Ja päälle vielä kunnon loraus oliiviöljyä ja vähän ehkä balsamiviinietikkaakin. Voisin syödä näitä crostineja vaikka joka päivä!

Läksiäiset kasvihuoneessa

Nyt on pakko alistua siihen, että kasvihuoneen ensimmäinen kesä on ohi. Kelit ovat sen verran viilenneet, että oli haikein mielin aika suorittaa tyhjennys.

Raakoja tomaatteja jäi kilokaupalla. Chilejä ja paprikoitakin muutama. Saa nähdä kypsyvätkö huoneenlämmössä.

Yrtit jäivät vielä pihalle, mutta keräsin niistä oksia kuivumaan. Mietin, kuskaisinko maustekasvit kaupunkiin parvekkeelle. Siellä on ehkä lämpimämpi. Mintut voisi kyllä istuttaa kukkapenkkiinkin. Ja persiljat. Mutta siellä alkaa olla vähän jo tungosta.

Mutta kasvihuoneessa on nyt ihan valtavasti tilaa. Nyt tilaan aurinkoisia syyspäiviä, että tarkenen viettää teehetkiä lasikaton alla!

Ryytisalvian muuttomatka

Kylvin keväällä ryytisalviaa yrttilavaan. Olin jo laittamassa lavoja talviteloille, kun päätin yrittää talvettaa salvioita. Kaivoin taimet ylös lavasta.

Tämä kaveri oli painunut naapurin painon alla pitkälleen multaan ja tehnyt varteensa pienenpienet juuret.

Tulin hieman ahneeksi. Halusin tehdä yhdestä kaksi. Taskussa oli puutarhasakset.

Poistin juurien läheltä lehdet.

Tuikkasin oksan omaan ruukkuunsa.

Näin somia!

Sain lopulta pienen korillisen sieviä salviantaimia. Tarkoitukseni oli haudata ruukut talveksi kasvihuoneen penkkiin. Mutta se jäi tekemättä, kun aloin miettiä.

Kun ne kerran povaavat taas kaikkien aikojen talvea, niin mahtaisivatko kestää paremmin kukkapenkissä lumen alla? Vai riittäisikö lehti- ja havupeite kasvihuoneessa?

Lokakuu kukkii vielä

Puutarhassa on vielä muutamia kukkia jäljellä. Astrantia major, Salvia officinalis, Solidago Canadiensis, Melissa officinalis . Tuttavallisemmin tähtiputkea, salviaa, tarhapiiskua ja sitruunamelissaa. On siellä yksi tertullinen neilikkaruusuakin, mutta sen jätin rauhaan.

Minulle jäävät jostain syystä latinalaiset nimet mieleen. Lieneeköhän samaa syy, jonka vuoksi muistan myös turhien julkkisten nimet. Niin monen, että välillä hävettää ja teeskentelen, etten muista, vaikka nimi tulee mieleen salamana.

Yritin tehdä oikein fiinin kimpun. Aika pian muistin, että se on sellainen taito, johon en vaan yllä. Miten jotkut osaa niin kovin helponnäköisesti pyöräyttää kukat hienoon ojennukseen? Mulla menee hermot ja se ei oikein sovi kukkien kanssa. Onneksi olen tällaisten villien kimppujen ystävä. Tässä tuli bonuksena ihana tuoksu!

Parasta viime viikolla

Liisa:

Kävin poimimassa omenoita, päärynöitä ja luumuja. Kaivoin lehtien välistä viimeiset kesäkurpitsat ja kiskoin maasta porkkanoita ja punajuuria. Kotiin päästyäni ryhdyin hillonkeittoon!

Laura:

Teimme Mummin kanssa pikkutyypille sukupuuta. Nyt muistan taas omien isoisovanhempieni nimet.

Illansuussa metsä oli kullasta tehty.

Viitta

Ystävän mielestä minun pitäisi tehdä itselleni kuvan viitta. Näyttää hauskalta kuvan tytöllä, mutta ei ehkä sittenkään minun päälläni. Hauska ja aivan valtavan yksinkertainen idea kuitenkin! Ja väri on aivan mieletön!

Tracy oli törmännyt viittaan Look Book sivustolla.

Tuolikolmikko

Saimme pienen kokoelman tuoleja. Ovat sellaisia, joista sanotaan, että niissä on potentiaalia.

Hailakan siniharmaa kaipaisi rapsutusta. Ja liimaa ja vähän uusia osiakin.

Valkoinen repsottaa. Eikä tuo kangas muutenkaan tee tuolille oikeutta.

Tämä ruskea on suosikkini. Todellinen kaunotar koukeroineen ja sorvattuine etujalkoineen. Sen kansi on joskus istuttu rikki ja joku nokkela on keksinyt naulata sen päälle palan vesivaneria. On sentään pyöristänyt kulmat.

Kunpa voisinkin kertoa, että tartumme heti toimeen ja korjaamme tuolit. Mutta ei. Nyt ei ole tämän projektin aika. Eli varastoon.

Pois palelemasta

Enää en voi teeskennellä, että syksy on vasta tuloillaan. Eilen oli aamusta lähtien niin harmaata ja pimeää, että sisäinen kelloni tyyttäsi tyhjää ja päässä humisi.

Onneksi on vielä vähän oman maan antimia. Kurpitsat on nyt kerätty talteen. Lehtikaalistakin taitoin muutamia varsia, vaikka sen pitäisi pikkupakkasista vain parantua.

En tiedä mitä teemme, kun nämä pikkuiset kesäkurpitsat on syöty. Ollaan neljättä kuukautta pistelty omia kesäkurpitsoja poskeen. Kun sato on loppukesän ja syksyn myötä hiljalleen laantunut, ei ole enää ollut kyllästymistä ilmassa ollenkaan. Pikkutyyppikin syö näitä ihan innoissaan.

Aamupäivällä vedin kilarit VR:lle. Niin kovin, että kirjoitin yleisönosastoon, kahteenkin. En ole ikinä ennen tehnyt niin. Olen tainnut tulla sellaiseen täti-ikään, että en kestä röyhkeää kohtelua.

Mutta se on kumma, miten kimpaantuminen jättää jäljen. Olen vieläkin ihan hengästynyt. Monta tuntia sen jälkeen, kun maksoin 10 euroa siitä, että VR:n lippuautomaati ei toiminut, eikä konduktööri suostunut sitä pahoittelemaan muuta kuin pyynnöstä.

Parasta viime viikolla

Liisa:

Laitoin lämmityksen päälle ja sytytin kynttilät. Mukavaa, että on syksy!

Laura:

Teetä invalideille ja kaffetta kaikille

Viime viikonloppuna ehdittiin pitkästä aikaa sunnuntaikirppiksille. Kovin harvoin enää pääsee sellaiselle oikealle kirppikselle, jolla saa jutella myyjän kanssa ja tehdä kauppaa. Se on kuitenkin osa parasta kirppismeininkiä, sanoisin.

Parkkihallikirppiksella on aina siellä täällä kovin pimeää. Olin kulkemassa yhden "pimeän" pöydän ohi, mutta pysähdyin kuitenkin ja ehdotin siinä kohdassa myyntipöytäänsä pitäneelle miehelle, että voisi virittää myynnissä olevan pienen pöytälamppunsa viereisen tolpan pistorasiaan ja saada vähän valoa.

Näin tehtiin. Ja hyvä niin. Valkeus tuli ja paljasti pöydältä pari vastustamatonta peltipurkkia.

Lautaspinon pohjalta löytyi myös sinivalkoinen kukkalautanen. Jostain syystä se puhutteli kovasti. Vaikka sinivalkoinen kauteni meni ohi vuosia sitten. Toivon silti, että se ei tee paluuta!

Kuulin myöhemmin tämän rallin ja voi, kuinka se tuo hymyn kasvoille. Tanssin itsekseni pienen tuolitanssin sitä kuunnellessani.

Kalaa ja kesäkurpitsasalaattia

Syksyn ehdoton suosikkiresepti. Tomaattinen kapris-oliivikastike antaa makua miedommallekin kalalle ja kesäkurpitsasalaatti on kaikessa yksinkertaisuudessaan aivan loistava. Mahtava yhdistelmä!

Kalaa kapris-oliivi tomaattikastikeessa

4 kalafileetä (noin 800 gr kalaa)

1 sitruunan mehu

5 rkl oliiviöljyä

2 hienonnettua valkosipulin kynttä

1 rkl kapriksia

4 sardellia

2 dl valkoviiniä

200 gr kirsikkatomaatteja (halkaistuna, ilman siemeniä)

150 gr oliiveja (ilman kiviä)

kourallinen silputtua persiljaa

hyppysellinen oreganoa

Mustapippuria ja suolaa

Marinoi kalafileitä sitruunamehussa puolisen tuntia ja kuumenna uuni 200 asteeseen. Kypsennä valkosipulia, kapriksia ja sardellifileitä oliiviöljyssä paistinpannulla viitisen minuuttia ja lisää puolet valkoviinistä. Viinin haihduttua lisää tomaatit, pilkotut oliivit ja vähän pippuria ja suolaa. Jatka kypsentämistä kymmenen minuuttia. Lisää persilja, oregano ja loppu valkkari ja sekoita hyvin. Aseta kalafileet kastikkeeseen (nahkapuoli ylöspäin) ja peitä pannu foliolla. Jatka kypsentämistä uunissa kalasta riippuen noin 20-30 minuuttia ja poista folio puolivälissä kypsennysaikaa.

Kesäkurpitsasalaatti

reilu desi oliiviöljyä

4 rkl balsamiviinietikkaa

3 kokonaista valkosipulin kynttä vähän murskattuna

kourallinen tuoretta minttua silputtuna

4 pientä kesäkurpitsaa

2-3 kourallista rukolaa

Sekoita oliiviöljy ja balsamiviinietikka ja lisää valkosipulin kynnet. Viipaloi kesäkurpitsat kuorimapuukolla pitkittäin ohuiksi suikaleiksi ja lisää öljyseokseen. Sekoita hyvin ja anna marinoitua ainakin kymmenen minuuttia. Kun kala on kypsää lisää rukola salaattiin ja tarjoile.

Tässä vielä linkki alkuperäiseen reseptiin, josta tämä ohje on mukailtu.

Ihan nappiin!

Sain myöhästyneen synttärilahjan. Aivan mainion sellaisen!

Ihan tuli kylmät väreet, kun näin nämä lautaset ja aterimet yhdessä. Ihan kuin olisin yhtäkkiä siirtynyt Mamman ruokapöytään syömään perunoita ja paistettua lihaa ruskean kastikkeen kanssa. Ehkä keitettyjä porkkanasiivuja myös. Jälkkäriksi puuroa ja mustikkasoppaa.

Kiitos!

Inspiraatio kaulahuiviin

Idea viininpunaiseen kaulahuiviin taisi alunperin syntyä tämän mainoksen nähtyäni. Kuvan viitta on kyllä aika tavalla hurjempi kuin oma huivitekeleeni, mutta hunajakenno tuntuu toimivan hyvin pienemmälläkin pinnalla. Lanka vain alkaa olemaan vähissä. Ja en osaa päättää pitäisikö sitä vielä varata hapsuihinkin!

Entinen kasvimaa

Koitan taltuttaa puolivilliintynyttä kukkapenkkiä. Penkin toinen pää taitaa olla ensimmäisiä itse perustamiani. Ja sen huomaa. Perustettu on vähän miten sattuu. Apilaa puskee joka puolelta ja maa on pelkkää savea. Sittemmin olen jatkanut ja levittänyt penkkiä ja yhdistänyt sen toiseen pieneen.

Kesyttäminen kannattaa tietenkin aloittaa sieltä, missä sitä vähiten kaivataan. Kun se on helppoa ja kivaa niin. Tämä pätkä on toimittanut kasvimaan virkaa. Porkkanat ja punajuuret saivat väistyä kellariin ja paikalle pääsivät taimitarhan alennusmyynnistä heräteostona ostetut maanpeittoruusut sekä suloinen vuorimänty, joka ei ollut heräteostos vaan tulee tyydyttämään havujen kaipuutani.

En oikein osaa pysytellä yksinkertaisessa ja hillityssä. Siksi väleihin siirsin salviaa ja sormustinkukan ruusukkeita ja akileijan ja mirrinminttua ja juurille kangasajuruohoa. Sekä pari palanuttarakkautta, jotka olen saanut ystävän äidin puutarhasta, mutta joille ei oikein ole vieläkään sitä oikeaa paikkaa löytynyt. Taitaa olla niille jo ainakin kolmas paikka meidän puutarhassa.

Vuorimänty on tarkoitus pitää pienenä leikkaamalla. Juhannusaattona aina, ennen kuin mitään muuta tehdään, leikataan vuorimänty. Näin sanoi myyjä. Ja minä sanoin, että teen parhaani.

Aina kun kuljen tästä ohi, huokaisen, kun tuo vuorimänty on niin suloinen piikkeineen. Oih!