Omena-bostonkakkua

En ole koskaan ennen tainnut edes maistaa bostonkakkua, mutta muutama viikko sitten heräsin kyseinen leipomus mielessäni. Unelmieni pullassa oli vielä omenahilloakin. Pakkasessa oli onneksi sopivasti ylivuotista omenahilloa. Pulla oli niin hyvää, että sitä on leivottu jo toisenkin kerran!

Ohje on Hesarista ja ainoa muutokseni reseptiin taisi olla hyppysellinen enemmän kardemummaa. Nam!

Pikkutyypin rattaat

Tämä oli todellinen väsytysvoitto. Olemme yrittäneet ostaa näitä kaunottaria viime keväästä asti, mutta ne ovat olleet kirpparilla asiakaskäytössä eivätkä myynnissä. Olemme säännöllisesti kyselleet joko ne olisivat myynnissä. Eivät ne nytkään oikeastaan olleet. Mutta saimme me kuitenkin ostaa.

Pikkutyyppi alkaa olla sen verran kasvanut, että rattaita tarvitaan pian. Toisin kuin modernimmat rattaat, nämä mahtuvat 50-lukuisen kotitalomme pikkuruiseen hissiin. Ja sen verran kevyetkin ovat, että jaksan kaapata ne kainaloon pakollisissa rappusissa.

Päällisten kohtalo on vielä ratkaisematta. Mintunvihreä ei ehkä ole se juttu kuitenkaan. Enkä ole tuosta röyhelöstäkään ihan varma. Tekisi mieli tummanvihreää vakosamettia.

Intialaiset riisivanukkaat

Suomessa lomalla nautitun taivaallisen laksa-illallisen jälkeen herkuttelimme amritsarilaisella riisivanukkaalla. Himoni kardemummaan voimistui entisestään taannoisella Malesian matkalla ja tässä reseptissä ei kardemumman määrässä kainostella.

1 l täysmaitoa

1 1/2 dl pitkäjyväistä riisiä

1 dl sokeria

15-20 kokonaista kardemumman siemenkotaa

2 rkl vaaleita rusinoita

1 rkl ruusuvettä

1 dl rouhittuja pistaasipähkinöitä

karkeaksi jauhettua kardemummaa

Kiehauta maito ja lisää riisi. Anna kiehua miedollä lämmöllä jatkuvasti sekoittaen kunnes riisi on lähes kypsää. Lisää sokeri, kokonaiset kardemummat ja rusinat. Anna vanukkaan kiehua hiljalleen vielä muutama minuutti. Lisää ruusuvesi ja anna vanukkaan jäähtyä. Tarjoile jääkaappikylmänä rouhittujen pistaasipähkinöiden ja kardemumman kanssa.

Ohje on alunperin Anna ja Fanny Bergenströmin Makuja ja tuoksuja pähkinäpuun alla kirjasta.

Uunituoreita

Olen syksyn aikana ehtinyt dreijaamaan vähän harvakseltaan. Ehkä ihan hyvä niin. Olen ollut viime vuosina välillä vähän turhankin tuottelias.

Ensimmäiset kipot tulivat juuri lasituksesta. Tartuin tällä kertaa pelkkään Marrun vihreään. Olen oikein tyytyväinen tulokseen, vaikka ulkopintojen lasitus jäikin hieman hailakaksi. Tässä lasitteessa on jotain kovin herkkää ja kaunista. Se pukee erityisen hyvin näitä astioita, joista dreijasin niin ohuita kuin vaan suinkin sain.

Pienen kipon alareunaan oli tullut jostain kuparioksidia. Siitä tuli heti erityinen suosikki.

Parasta viime viikolla

Laura:

Liisa kävi pikavisiitillä. Ehdittiin silti muun muassa piipahtaa kaupungilla, syödä hyvin kolmesti, suunnitella blogin tulevaisuutta ja kiertää iso kirpputori. Kyllä oli kivaa.

Sunnuntaina oltiin pitkästä aikaa sunnuntaikävelyllä. Oli ihana kirpeä pakkaspäivä ja jokirannassa tuntui, kuin olisi ulkomailla. Lammas- ja vuohimarkkinoilla hiplasin lankoja ja rapsutin unelmieni koiraa.

Hei, meillä rempataan!

Opettelemme isompien kuvien laittamista.
Päivitämme ulkoasua myös, kunhan opimme.

Pahoittelemme häiriötä ja keskeneräisyyttä!

Kukaan ei ollut kotona

Puunkoloon johti simpukoilla päällystetty polku. En saanut selvää, mitä postilaatikon kannessa luki. Lienee jonkun lukutoukan koti.

Joko?

Jo!

Ensimerkkejä

Vihdoin alkaa näyttää siltä, että se talvi vielä tulee. Eipä sillä, etteikö tällainen lauha syksy olisi oikein mukava. Mutta aikansa kutakin.

Sitä olen miettinyt, että mitenköhän kasvit talvehtivat tulevana talvena. Meillä ainakin viinimarjapensaissa on jo silmut. Taitavat olla vähän sekaisin.

Kirpparikummajainen

Mikäköhän ihme tämä oikein on? Vähän niin kuin kimonon vyö, mutta tuo ruusuke ja satiinipallo hämmentävät. Mutta ostettavahan se oli kun halvalla sai. Kangas toivottavasti pääsee uusiokäyttöön hyvinkin pian!

Sunnuntaiaamun kirpparisaalis

Kaksi venäläistä kuppia. Vasta kotona huomasin, että tuossa kukkakupissa on iso pore. Sen siitä saa, kun käy hämyisilla autotallikirppiksillä. Nätti se on kumminkin. Koitan olla sitä sen enempää harmittelematta.

Valokuvakehyksiä. Näitä meillä piisaa. Haaveilen valokuvaseinästä Hamariin.

Joulukuusen kynttilöitä nätissä rasiassa. Vedän näitä jostain syystä nyt puoleeni. Tämä on jo kolmas rasia parin viikon sisään.

En tiedä uskallanko koskaan polttaa kuusessa oikeita kynttilöitä, kun minulla on se palonpelko. Olen kuulemma edellisessä elämässäni saattanut kuolla tulipalossa. Mutta olen henkisesti valmistanut itseäni siihen, että joulupöytään voisi tuoda pienen kuusen ja siihen sytyttää kynttilät. Ehkä.

Parasta viime viikolla

Laura:

Huhhuh, mitä viikkoja takana. Nyt pitäisi alkaa helpottaa.

Mutta ehdin kuitenkin kutoa pikkutyypin villatakin palaset valmiiksi. Ja miettiä omiani ja tehdä kotitehtävänä nopean kollaasin asioista, jotka tuntuvat juuri nyt hyvältä silmälle ja mielelle.

Viikko toi myös helpottavan uutisen. Sellaisen, jonka kuullessaan tuntuu, kuin taakka putoaisi harteilta ja askel muuttuu hetkessä keveämmäksi.

Liisa:

Olen suorastaan etuajassa. Päivä ompelukoneen seurassa ja joululahjat ovat jo aika hyvällä mallilla!

Kuala Lumpur 3 - ruoka

naan-leipää ja makeaa teetä
curry laksaa
kasviscurryja banaaninlehdeltä
hedelmäaamiainen kotioloissa

Kuala Lumpur 2

Marraskuun alun ihme

Nypin viimeiset sipulipienokaiset ylös kasvatuslaatikoista. En ehtinyt niitä keväällä esikasvattaa. Tuollaisia pikkuruisia saa siis aikaan, jos sipulin kylvää suoraan maahan.

Sitruunaruoho rehottaa. Olen usein ohikulkiessani nyhtänyt siitä varren ja nuuskutellut sen huumaavaa tuoksua. Nyt siirsin pehkon kasvihuoneeseen odottamaan, että keksin mitä sille teen.

Luin vanhoja blogijuttuja ja huomasin, että viime vuonna ollaan syyskuun lopulla tehty sellaisia pihahommia, joita tehtiin Hamarissa nyt. Ihmeellinen syksy. Suppilovahveroitakin on vielä vaikka kuinka paljon.

Kuala Lumpur 1 - Chinatown

Tyylikäs matkailija

Takana ihana loma. Edessä paluu arkeen. Tänään olen ollut ajatuksissani puoliksi vielä maapallon toisella puolella, puolinukuksissa ja kylmissäni.

Ystävän mielestä lentosukka-varvastossu yhdistelmäni sai minut näyttämään sairaalasta karanneelta. Minä sen sijaan keskityin ihastelmaan vasta lakattuja ja hoidettuja varpaitani.

Ruokahamsterin kukkakaalikeitto

Äitiyden mukana on tullut useita yllättäviä asioita. Yksi parhaista on lastenvaunut ja erityisesti niiden tavarankuljetuskapasiteetti.

Tykkään käydä torilla ruokaostoksilla. Vähän ennen sulkemisaikaa tavaraa sullotaan euron pusseihin. Sillä on mielenkiintoinen psykologinen vaikutus. Olen alkanut kahmia euron pusseja mukaani vaunujen täydeltä.

Viimeksi mukaan tarttui noin 7 pussia vihanneksia ja hedelmiä, jotka sain juuri ja juuri sullottua vaunujen alle koriin ja aisoista killumaan. Täyteen ladattu kori romahti muutama kortteli kodista. Mutta eipä ole juuri tilanteita, joita ei pienen kiroilun kanssa saisi korjattua. Onneksi yläkerran nuormies sattui alaovelle samaan aikaan, niin säästyi muutama voimasana loppumetreillä.

Kotona on sitten jännää kaivella pussukoita esiin ja miettiä mitä kaikkea kivaa tekee kuudella paprikalla, seitsemällä päärynällä, säkillisellä ruusukaalia, isolla pussillisella sipuleja, valtaisalla kukkakaalilla ja niin edelleen.

No, sipuleista ja kukkakaalista tuli keitto. Kermaa ja Aura-juustoa piti kipaista lähikaupasta, mutta muuten tämä syntyi torin ja kaappien antimista:

1 kukkakaali tai puolikas jos on tosi iso
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
nokare voita
n. 1 l laimeaa kasvislientä (itse käytin lampaanlihan höyrytyksestä tullutta lientä. Se on oma tarinansa, mutta olin peijakkaan itsetyytyväinen, kun sille tuli käyttöä)
hyppysellinen lipstikkaa
n. 1 dl kermaa
suolaa
mustapippuria
Aura-juustoa

Pilko kukkakaali, sipuli ja valkosipuli. Sulata voi kattilassa ja kuullota sipuli ja valkosipuli siinä. Lisää kukkakaali ja liemi. Anna kiehua, kunnes kukkakaali on kypsää. Lisää lipstikka ja hurauta keitto sauvavatkaimella soseeksi. Kannattaa jättää vähän sattumia!

Lisää kerma ja suolaa ja mustapippuria maun mukaan. Tarjoa Aura-juustonokareen kera.

Aika on tullut

Se yllätti minut ihan täydellisesti. Sen ensimmäiset merkit odottivat Pelastusarmeijan kirpputorilla. Enkä pystynyt niitä ohittamaan. Enkä olisi edes halunnut.