Eino osa 2

Tein viime vuonna ystäväni kanssa koskettelukirjan sokeille lapsille. Kirja kertoi Eino elefantista. Ajatuksena oli tutustua sokeiden lasten ja koskettelukirjan tekemisen maailmaan. Projekti oli kiinnostava ja toivottavasti toi lisää kirjantekijöitä.

Oma Eino matkamme jatkuu vielä siltä osin, että toivomme saavamme kirjamme myös perinteisen lastenkirjan muotoon. Sain ommeltua uuden Einon (ensimmäinenhän meni kirjan mukana kirjastoon). Materiaalina käytin vanhan pormestarin tuolin kangasta, jota olin säästänyt varmuuden vuoksi.

Kuvitus on siis v i h d o i n k i n nytkähtänyt liikkeelle! Jännityksellä odotan itsekin miten se tästä etenee...

Pussukat

Nämä pussukat syntyivät jo joulukuussa ja päätyivät lahjapaketteihin.Tekniikka kehittyi pussukoita tehdessä ja nyt kuvia katsellessa tuntuu siltä, että näitähän voisi tehdä lisääkin!

Parasta tällä viikolla

Laura:

Tämä viikko ja koko tammikuu ovat menneet vähän sumussa. Ei ole juurikaan ollut aikaa pysähtyä tai hengähtää. Joskus on sellaista. Ja se on ihan ok.

Onneksi olemme vihdoin saaneet kunnon talven. Nautin viikonlopun pakkasesta ja auringosta. Ja silmissä pitenevistä päivistä.

Tehtiin kirpparikierros. Pikkutyyppi pääsi ensimmäiselle pulkkaretkelleen. Puoliväliin postilaatikolle ja takaisin. Koira peuhasi lumihangessa itsensä uuvuksiin ja nukkua retkotti kellarin oven edessä.

Olisin itsekin nukkunut enemmän, mutta eihän sitä voi kaikkea saada.





Liisa:

Muuttopäivä varmistui ja aloitin pakkaamisen! Aika operaatio taitaa olla tiedossa. Olen suorastaan vähän järkyttynyt siitä miten paljon tavaraa olen onnistunut kätkemään kaappeihini! Ja viikonlopun onnistuneen kirppari ja roskalava kierroksen jälkeen tavaraa on entistä enemmän...

Päivi:

Pari viimeistä sunnuntaita on herätty kohtuuajoissa, menty tallille ja aloitettu päivä maastoratsastuksella. Mikään ei ole niin mukavaa kuin ratsastaa lumisessa maisemassa ja aurinko pilkottaa puiden välistä.

Puu liittyy  muutenkin viime aikojen kivoihin hetkiin. Kotona on alkanut puuseppäkin heräilemään ja keittiössä on uudet laatikostot, uusi leikkuulauta ja oma työpistekin alkaa olla kohtuullisessa mallissaan. Aurinko saa ihmeitä aikaan!

Viimeistä päivää

Klasun työt ovat tänään viimeistä päivää esillä Turussa. Tällä erää siis.

Melkein koko tammikuu meni öljyvärintuoksussa. Mielenkiintoinen kokemus tuo gallerian pyörittäminen. Ensi kerralla osaamme senkin paljon paremmin!

--

Today is the final day of Klasu's exhibition in Turku. I took a few farewell shots as I was visiting the gallery on Friday. It's been such a big part of our life this month, it felt strange that it will not be there anymore when I go back next time.

Koruja

Ennen joulua piipahdin syntymäkaupungissani jouluostoksilla ja törmäsin eräässä vaateliikkeessä hauskoihin koruihin ja huiveihin (en vain enää muista yrityksen nimeä). Idea oli loistava! Korut ja huivit oli tehty matonkuteesta. Ja kuinka ollakaan kotoa löytyi pinkkiä trikookudetta (joka oli ostettu ihanan värinsä takia) ja tässä on lopputulos. Vähän lämmittävä ja erityisen piristävä koru vai huivi?



Toisen korun ostin, koska siinäkin oli mainio idea. Koru on tehty nahanpaloista, jotka on ommeltu/liimattu yhteen. Muistutti kovin lapsuuden joulukuusen koristeita, jotka tehtiin samalla tavalla. Tämänkin idean ajattelin käyttää.

Piipahdimme viime kesänä samaisessa kaupungissa ja käväisimme huviksemme erään talon pihakirppiksellä. Sieltä ostin nahanpaloja, joille vihdoinkin löytyi käyttöä. Kaikelle löytyy käyttöä, pitää vain miettiä materiaali uudella tavalla.

Inspiraation lähteitä

Joululahjoja ja yksi ihan omakin hankinta. Coletten ompelukirja motivoi minut toivottavasti jälleen pian ompelun pariin. Mekkokirja on mukavaa iltaluettavaa ja suunnittelen jo korukirjan rusettikorun tekemistä.

Kodikasta

Nukutin pikkutyyppiä parvekkeella. Takaisin sisään hiipiessäni jäin kurkistelemaan ikkunasta. Näytti niin kodikkaalta ja lämpimältä. Piti käydä hakemassa kamera parvekkeelle, että sain tallennettua sen.

--

I was putting the little person to sleep on the balcony. As I was creeping back in, I looked through the window. It looked so nice and cosy inside that I just had to go and get the camera to capture it.

Uusi hamarilainen

Hamariin muutti jo loppusyksystä uusi asukas. Nipsu tuli meille "käytettynä" puolivuotiaana ja oli alkuun sen verran haastava otus, että meni monta viikkoa, ennen kuin yhteiselomme alkoi tasaantua. Onneksi löysimme heti alkuun loistavan koirakouluttajan avuksemme. Omin taidoin emme olisi tämän kaverin kanssa pärjänneet.

Alkujärkytyksestä selvittyämme olemme oikein onnellisia uudesta tulokkaasta, joka rakastaa lumessa peuhaamista ja tykkäisi kovasti paimentaa naapurien hevosia.

Mutta saa nähdä miten käy kukkapenkkieni kevään tullen. Nipsu nimittäin kaivautuu hyvien hajujen perässä hyvinkin pitkälle maan uumeniin. Puutarhan aitaaminen ei oikein taida onnistua. Jos jollain on hyviä vinkkejä kukkapenkkien suojelemiseen kaivauksilta, otan niitä riemumielellä vastaan!

--

Here is Nipsu, our new puppy. He's living on the farm with dad. We got him second hand two months ago. He's now eight months old and it hasn't been exactly a picnic having him as a part of the family. Fortunately we found a great dog trainer who knew exactly how to work with him. He still has trouble resisting his urge to destroy but he has a very good head and heart.

We'll see what he does to my garden in the spring. He's a great excavator.

Mennyttä hehkua

Joulutulppaanit ovat jääneet keittiön ikkunalaudalle. Tai no, ensin ne jäivät. Sittemmin olen jättänyt ne. Ovat niin huikeita tuollaisina, että en malta heittää pois.

Ihan kuin aika olisi niissä pysähtynyt.

--

These tulips were given to me at Christmas. They were left without care over new years and when we came back there wasn't much I could do.

But I was too busy to throw them out. Now I'm glad I didn't. They look just as gorgeous now. Perhaps even more so.

Kädet syvällä savessa...

En edes muista koska olisin koskenut saveen. Se on aina ollut materiaali, jota olen vieroksunut. Enkä edes oikein tiedä miksi, mutta pelkonsa ja inhokkinsa kannattaa kohdata. Sitä voi yhtäkkiä huomata tykkäävänsäkin siitä. Näin kävi minulle eilen. Mietin, että jos opin pitämään korianterista, voin edes kokeilla miten savi taipuu...ja voi että oli kivaa! Ensin sai paiskoa savikökkäreitä pöytään (terapeuttista), että ilmakuplat häviävät ja sitten sai ruveta rullaamaan makkaroita. Aloin tekemään vatia, jonka halkaisija vain kasvoi ja kasvoi. Saas nähdä mitä lopputulos on, mutta tekeminen on ainakin hauskaa!

Hunajakenno kaulahuivi

Melko muhkea sanoisin! Ja samalla ihanan lämmin. Lokakuussa aloittamani kaulahuivi valmistui vihdoin viime vuoden viimeisinä minuutteina. Lankana Rowanin Big Wool mulberry värissä ja puikkoina isot, koon 12 tikut.

Uusi ilme

Bannerimme sai uudet vaatteet - jee!

Yllättäviä tarpeita

Joskus sitä ei tiedä mitä tarvitsee, ennen kuin sen näkee.

En ollut ymmärtänyt olevani vailla leijonaa. Enkä varsinkaan asuntovaunua.

Mutta nyt minulta ei puutu enää niitäkään!

--

Sometimes you don't know what you need until you see it.

I hadn't realised my life was lacking a lion. Or a caravan.

Now it no longer is!

Pyykkinarullinen kristalleja

Pistäydyttiin pitkästä aikaa Hamarissa. Visiitti tosin loppui lyhyeen, mutta pääsimme kuitenkin nauttimaan pakkasesta ja auringonpaisteesta.

Pyykkinaru pisti parastaan. Oli kuin vieriviereen olisi ripustettu kirkkaiksi kiillotettuja kristalleja.

--

The clothes line was lined with crystals on Saturday morning.

Finally we are having proper winter weather. Not too cold but cold enough snow and ice, big coats and woolly socks.

Parasta viime viikolla

Liisa:

Pitkään suunniteltu käsityöilta kirjakerhon tyttöjen kanssa. Kieli keskellä suuta kutomista, virkkausta, ompelua, takkuisen langan kanssa taistelua ja uuden opettelua. Välillä maistettiin vähän viiniäkin. Oma pipoprojektikin eteni mukavasti.

Laura:

Olipas viikko:

Galleriahommia. Huonosti nukuttuja öitä. Kipiä pikkutyyppi. Vaisua menoa. Peruttuja odotettuja tapaamisia. Aurinkoinen pakkaslauantai. Sairaalareissu.

Ja lopulta kaikki hyvin.

Se on parasta. Aina.

Uusi lanka-arkku

Tykkään kovasti siitä, että tavaroilla on tarina. Ehkä siksi, että olen suuri tarinoiden ja tavaroiden ystävä. Siksi olen erityisen onnellinen uusimmasta löydöstäni. Tarina menee näin:

Joulun alla kokosin Klasun näyttelyä varten sähköpostilistaa ja halusin liittää sille erään entisen työtoverini. En ollut ihan sataprosenttisen varma hänen sähköpostiosoitteestaan, joten päätin kysyä googlelta. En löytänyt sähköpostiosoitetta, mutta sen sijaan löysin linkin, jossa paljastui, että kollegani kauppasi itselleen tarpeettomaksi käynyttä ja vallan ihastuttavan näköistä pärearkkua. Yhdellä puhelinsoitolla sain sekä etsimäni sähköpostiosoitteen että hienon arkun.

Meillä näyttää nyt olevan teemana lankojen säilytys tänä viikonloppuna, sillä uusi arkku tuli kuin tilauksesta käsistä lähteneen lankakokoelmani uudeksi kodiksi. Pikkutyyppi jakaa innostukseni lankoihin ja kannellinen säilytyspaikka lanka-arkusta ylipursuneille kerille oli tarpeen. Muutama keskeneräinen projekti loikkasi kyytiin heti ja lisää pääsee uuteen arkkuun, kunhan ehdin hieman organisoida.

Paikkansa arkku löysi ainakin toistaiseksi sen alkuperäisen lanka-arkun vierestä. Sitä pääsee hyvin penkomaan sohvalla istuskellen.

--

I was googling a former colleague in order to get in touch with her and came across some things she was selling. I ended up not only with her phone number but also with this lovely old chest.

I needed some more storage space for my wool as the little person is becoming interested in them, too. A few things went straight in. And there will be more, once I get around to doing a bit of an inventory in my other wool chest.

Perhaps I will have some space for more?

Ruusurasia

Tämä joululahja pääsi heti käyttöön! Langat ovat taas huomattavasti paremmassa järjestyksessä ja sekaan mahtuu vielä uusia tulokkaitakin. Voikohan peltirasioita koskaan olla liika?

Ahvenanmaalainen pannukakku

Meillä on rappukäytävässä lehtikierrätys. Muutama vuosi sitten joku oli jättänyt alaoven sisäpuolelle sellaisen kerroskärryn, joka 80-luvulla löytyi varmasti jokaisesta kodista. Siihen saa jättää itselleen tarpeettomat lehdet. Ja joskus siinä on kirjoja ja videokasettejakin nähty. Mainio idea. Nappaan siitä silloin tällöin naistenlehtiä vessalukemiseksi (kyllä, se on suuri paheeni).

Välipäivinä käteen sattui viimevuotinen Kodin kuvalehti. Vai oliko se Liisa, jonka käteen se sattui. No, lueskelin sitä kumminkin parvekkeella pikkutyyppiä nukuttaessani ja törmäsin ahvenaanmaan pannukakkuun. Ymmärsin, että nyt jos koskaan olisi hetki kokeilla tätä klassikkoa, kun jääkaapin perällä lojui vielä tarpeeton punainen maito ihan avaamattomana.

Tämän voi tarjoilla hillon ja kermavaahdon kanssa, mutta mussuttelin sitä mieluusti ihan sellaisenaan. Tämä taitaa päästä meidän vakiherkkuihimme, koska Jonin ensimmäinen kommentti oli: "En ole eläissäni saanut näin hyvää pannaria!"

Yhteen pellilliseen tarvitaan

Mannapuuroa
5 dl punaista maitoa
3/4 dl mannasuurimoja

Pannariainekset
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
5 dl punaista maitoa
2 dl venhäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1/2 tl kardemummaa
1/2 tl suolaa

Kuumenna maito kattilassa. Lisää mannasuurimot koko ajan sekoittaen. Kypsennä n. 5 minuuttia välillä sekoittaen. Nosta jäähtymään.

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Vatkaa munat ja sokeri. Lisää joukkoon jäähtynyt puuro ja muut ainekset. Sekoita ja kaada leivinpaperilla päälystetylle uunipellille. Paista uunin keskitasolla puolisen tuntia.

--

I have to translate this recipe as the Åland pancake is such a Nordic classic and maybe some of you in the Southern hemisphere can find this helpful when craving for that particular whiff of cardamom. This is a yummy desert and quicker than cinnamon buns. Plus it makes your kitchen smell looovely!

The pancake also makes a great snack, hot or cold.

What you need is

Porridge
5 dl whole fat milk
3/4 dl semolina

Other stuff
4 eggs
1 1/2 dl sugar
5 dl whole fat milk
2 dl plain flour
2 tsp vanilla sugar
1/2 tsp ground cardamom
1/2 tsp salt

Make the porrigde first. Heat milk in a pot and add the semolina to the hot milk stirring constantly. Allow to cook for about 5 minutes stirring occasionally. Let the porrigde cool.

Heat oven to 225 C. Mix the eggs nd sugar in a bowl. Add the cooled porridge and other ingredients. Cover a baking tray with baking paper and pour the dough onto it. Cook in the middle of the oven for about 30 minutes.

Serve with double cream and berries or just as such.

Kurpitsa-vuohenjuustolasagne

Välipäivinä löysimme Liisan kanssa kaupasta myskikurpitsan ja muistimme Glorian ruoka ja viini -lehden (7/2011) lasagnen. Kurpitsa on meidän molempien suurta herkkua ja kun sellainen tuli vastaan, ei meillä ollut muuta vaihtoehtoa, kuin pyytää Jonia lähettämään meille kuva reseptistä kauppaan.

Ohjeessa oli yllättävän paljon raaka-aineita ja päätimme hieman karsia niitä, koska halusimme lasagnesta nimenomaan kurpitsaista. Alkuperäisessä ohjeessa tomaattikastikkeeseen lisätään aurinkokuivattuja tomaatteja ja kalamataoliiveja. Me jätimme ne pois ja purkkitomaattien sijaan teimme kastikkeen tuoreista tomaateista.

Tämän valmistamisessa vierähtää reilu tunti, mutta jos aika on kortilla ja innostuu suunnittelemaan elämäänsä eteenpäin, voi kasvikset paahtaa valmiiksi jo edellisenä päivänä ja soosinkin tehdä etukäteen. Silloin tämä käy melkein pikaruuasta!

Söimme lasagnen syvien nautinnonhuokausten saattelemina.

Tarvitaan

Kasviksia:

1 kg myskikurpitsaa

2 porkkanaa

2 paprikaa

5 valkosipulinkynttä

1 punasipuli

1/2 dl oliiviöljyä

3-4 rosmariininoksaa

1 tl suolaa

mustapippuria

tomaattikastikeainekset:

900 g tuoreita tomaatteja pilkottuna

sokeria

suolaa

mustapippuria

tuoreyrttejä (meillä oli rosmariinia ja timjamia)

tilpehöörit:

250 g vuohenjuustoa

täysjyvälasagnelevyjä

2 dl parmesania raastettuna

rucolaa tai muuta raikasta vihreää

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Kuori ja pilko kurpitsa, porkkanat, sipuli ja valkosipuli ja paloittele paprika. Laita kaikki kasvikset leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja sekoita joukkoon öljy, rosmariininoksat ja mausteet. Kypsennä uunin keskiosassa n. 30 minuuttia. Kääntele kasviksia kerran kypsennyksen aikana.  

Sillä aikaa, kun kasvikset paahtuvat, valmista kastike. Laita pilkotut tomaatit kattilaan ja kuumenna kiehuviksi. Anna porista kannen alla noin puoli tuntia. Mausta sokerilla, suolalla ja pippurilla oman maun mukaan. Lisää yrtit mukaan loppuvaiheessa.

Aloita lasagnen kokoaminen pienellä määrällä tomaattikastiketta ja vuohenjuustomurusilla. Päälle lasagnelevyjä ja siiden päälle kasviksia ja taas soosi ja juusto. Jatka niin monta kertaa, kuin täytteitä riittää ja vuokaan mahtuu. Me tykkäämme sellaisesta, jossa kerrokset ovat paksuja ja niitä on vain pari. Säästä päällimmäisen lasagnelevykerroksen päälle vähän kastiketta ja vuohenjuustoa ja ripottele pintaan vielä parmesaani.

Kypsennä uunin keskitasolla puolisen tuntia. Tarjoile rucolan tai vihreän salaatin kanssa.

Keisarinnan uudet vaatteet

Ostin keväällä kirpulta tuolin. En suinkaan löytänyt sitä sattumalta. Sain vinkin työkaveriltani, joka ajatteli, että saattaisin tykätä tuolin tyylistä. Ja minähän tykkäsin tyylistä ja tuolista. Siinä on äärimmäisen hyvä istua ja päätyi siksi kodin työtuoliksi. Ainoa asia mikä tuolissa harmitti alusta lähtien oli kankaan väri. Oranssi, lempiväri kahdeksankymmentäluvulla, ei enää. Kangas oli hyvässä kuosissa, eikä siinä ole kunnantalohenkisyyden lisäksi tupakin hajua, mutta sai luvan uusiutua...

...pistin tuolin niin palasiksi kuin keksin pistää ja ajattelin, että eipä tässä nokka kauan tuhise kun päällystän sen uudelleen. Kaikki kunnia entisöijille ja verhoilijoille. Kärsivällisyys on hyve, jota meillä kaikilla ei ole. Meni Loppiainen askarrellessa ja taisi siinä parit naulatkin lentää ennen kuin tuoli oli valmis. Lopputulos on kuitenkin hieno, nyt siinä kehtaa istua ja sopii paremmin sisustukseenkin!