Ihan sitä tavallista arkea

Pikkutyypille tarjolla porkkanaa, bataattia, palsternakkaa ja pala uutta suosikkia, kauraleipää. Minun lautasellani eilisiä uunijuureksia jatkettuna edellispäiväisen pastakimaran jämillä. Ja sitä kauraleipää.

Käsi ylös, jos välillä tuntuu, että Peggy Lee laulaa juuri sinusta! :)

--

Just an ordinary lunch time here. Carrot, sweet potatoe, parsnip and oat loaf for Little I. For me, leftovers from yesterday spiced up with leftovers from the day before. And the rest of that oat loaf.

Hands up, if you sometimes feel Peggy Lee is singing about you!

Pikkutyypin anorakki

Pikkutyyppi sai vihdoin jouluna aloitetun anorakin. Tämä ohje on aivan mainio! Olen muutenkin tykästynyt norjalaisen Picklesin neuleohjeisiin. Erityisesti lasten neuleohjeet on tosi hauskoja. Olen ottanut sieltä paljon ohjeita Pinterestiin odottamaan.

Anorakki syntyi 7 veljeksestä. Liila oli omasta jemmasta ja vihreän ryöväsin jouluna äidin lankakorista. Neule tehdään pyöröpuikoilla ja hihat ja vartalokappale yhdistetään kutomalla ennen yläosan kavennuksia. Tämä oli mulle ihan uusi tekniikka, mutta tykästyin kovasti, kun saumojen ompelu on mulle vähän tuskallista. Kavennuksissa sain apua Knit Witchiltä, joka neuvoi SSK:n ja kitchener stitchin. Siinä sivussa löysin myös loistavan englanti-suomi neulontasanaston.

Ohjeessa on mielestäni pari virhettä, esimerkiksi yläosan kavennuksessa multa loppui silmukat kesken. Purin  koko kavennusosan kertaalleen, mutta lopputulos oli sama. Mutta pienellä soveltamisella sain vaatteen valmiiksi.

Vielä kun saisi pikkutyypin vihaamaan tuota huppua hieman vähemmän sitkeästi...

--

I finally compelted the anorak for Little I. The pattern is from Pickles, a fairly new discovery for me. They have heaps of fun things to make for kids. I have pinned my favorites here.

I had a lot of fun making this piece. I did have to learn a few new tricks for this project and I owe my success to Knit Witch who taught me to SSK and do kitchener stitch.

I think there are a few little mistakes in the pattern. I ran out of stitches doing the decreases and undid the whole top part once just to end up with the same result. Whether the fault was mine or the partterns, it's easy enough to figure how to get around it if you have a bit of experience in knitting.

Now if I only could figure out hot to make Little I hate the great hood just a tiny bit less...

Luistellen

Kotimme lähistöllä on luistelukenttä, jonne suuntaamme noin kerran vuodessa. Tänään oli se päivä. En ole omistanut luistimia sitten yläasteiän, mutta onneksi perin mieheni vanhat hokkarit joitain vuosia sitten ja nillä pääsen ihan riittävästi eteenpäin. Miesten luistimissa on sekin hyvä puoli, etteivät jalat satu ihan niin paljon kuin kaunoluistimissa.

Liekö kaunoluistimet olleet se syy miksi en oikein koskaan ole innostunut luistelemisesta ihan kympillä. Pysyn kyllä pystyssä ja tiedän mitä sirklaus on ja miten sitä periaatteessa kuuluu luistella. Mutta ennemmin luistelisin matkaa tai pelaisin jääkiekkoa (siinäkin ongelma on se, että pystyn kyllä kiihdyttämään hyvään nopeuteen, mutta pysähtyminen onkin sitten jo toinen juttu...). Sain tänä vuonna ihan oman jääkiekkomailan ja lapa ja varsi teipattiin pinkillä teipillä ettei ihan miesmäiseksi sentään touhu pääse.

Niin ja muistatteko sen pukukopin tuoksun?

Peitto pienelle tytölle

Tein pitkästä aikaa isoäidinneliöitä. Ja vielä harvinaisen hillityllä väriskaalalla. Lankana uskollinen 7 veljestä.

Vaikka olenkin kiihkeä värien ystävä, tykästyin tähän peittoon itse kovasti. Nämä "perusvärit" vaan toimivat. Suunnittelen jo uutta peittoa tähän tapaan. Tämä nimittäin lähti lämmittämään yhtä tammikuussa syntynyttä tyttöä Tukholmaan.

--

These granny squares flew to Stockholm to keep a little girl warm.

Lunta tulvillaan!

Ah, tällainen talven kuuluu olla!

--

I do like my winters cold and snowy!

Pöytälamppu

Olen kadehtinut Lauran ja Jonin lamppukokoelmaa jo vuosia. Vihdoin, pitkän odotuksen jälkeen, minuakin onnisti viikonlopun ostoskierroksella. Tämä hyväkuntoinen kaunokainen löytyi uuden kodin lähistöllä olevasta osto- ja myyntiliikkeestä ja koristaa nyt yöpöytääni.

Onneksi tällaisia lamppuja voi olla useampiakin eli otan niitä kyllä vielä oikein mielelläni vastaan vaikka tupaantuliaislahjaksi ; )

***

I have admired Laura and Joni's vintage desk lamp collection for years. Finally luck was on my side and I found one in our new local second hand shop in Sydenham. I love it!

Ah, mikä aamu!

Ja huh, mikä aamupäivä!

Kolmin kotosalla. Minä, pikkutyyppi (10 kk) ja vastakastroitu koira (9 kk). Yksi köpöttelee ympäriinsä potta tukenaan ja repii pyykkejä narulta. Toinen törmäilee huonekaluihin ja pyörii kuin hyrrä yrittäessään raivopäisenä tuhota kaulaansa laitetun tötterön. Minä koitan parhaani mukaan pysyä perässä.

Onneksi molemmille tuli uni. Latailen täällä akkuja hetken aikaa. Kohta se show taas jatkuu.

--

What a gorgeous morning! And what a hectic couple of hours after that!

It's the three of us home alone. Me, a 10-month-old and a freshly castrated puppy aged 9 months. One walks around supported by her potty and pulls the laundry down from the line. The other runs into chairs and spins around wildly trying to attack the plastic collar around his neck. I try to keep up.

Fortunately they can only be at it for so long. I do love nap time! I have a bit of time to breath before the show is back on again.

Mustikka-omenapiirakka

Uuden kodin myötä meillä on käynyt parissa viikossa enemmän vieraita kuin pitkään aikaan. Sunnuntain vieraat pääsivät tutustumaan joululahjaksi saamaani omenaporaan ja -kuorijaan.

Pora toimi niin hyvin, että minun piti saman tien laittaa piirakka uuniin paistumaan. Mustikka-omenapiirakan ohje on Michele Cranstonin ihanasta Comfort keittokirjasta. Tai siis täytteen ohje, sillä taikina tuli ihan kaupan paketissa...

Piirakkatäyte

3 vihreää omenaa
220 gr sokeria ja muutama ruokalusikallinen piirakan päälle ripoteltavaksi
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
mustikoita
7 dl vettä

Kuori ja pilko omenat ja laita kattilaan sokerin, veden ja sitruunan kanssa.  Kiehauta ja anna hautua, kunnes omenalohkot ovat pehmenneet. Nosta lohkot liemestä jäähtymään ja jatka liemen keittämistä kunnes nesteen määrä on vähentynyt alle puoleen ja liemi on muuttunut siirappimaisemmaksi.

Asettele omenalohkot ja mustikat taikinalevylle, taittele reunus ja ripottele pinnalle sokeria. Paista 200 asteisessa uunissa 40 minuuttia.  Malta odottaa kunnes piirakka on jäähtynyt ja sivele pinnalle sokerisiirappia. Herkullista vaikka vaniljakastikkeen kanssa!

Hevostelua ilmassa

Päivi:

Viime viikonloppuna toki tapahtui paljon kaikkea muutakin kivaa, kuin vain sunnuntain synttärikemut. Perjantaina lähdettiin pitkästä aikaa Loimaalle. Pakattiin vähän niin kuin tytöt ja pojat eri autoihin ja karautettiin Loimaalle. Ensin koulutettiin koiria ja nähtiin touhukas, mutta komea Nipsu.

Lauantaina painettiin hevosilla metsään ja nautittiin raittiista ilmasta ja hienoista maisemista kera viiden hevosen, yhden lehmän ja yhden kamelin (?) Rättiväsyneet ratsastajat saivat kupposet kuumaa, söivät pullaa ja tutustuivat uuteen heelerin pentuun, näkivät kesän jälkeen Mikko-possun ja kai oltiin kaikin puolin väsyneen onnellisia. Mikään ei taida voittaa sitä tunnetta kun ravataan ja laukataan pitkin metsäteitä?

Laura:

Niinpä. Oli kyllä komeaa painella pitkin metsiä heppojen kanssa pitkästä aikaa. Silti, vaikka seurauksena sain taas tuta sen, miten kokonaisvaltaista liikuntaa ratsastus on. Ei ole montaa paikkaa, jotka ei ole kipeänä. Onneksi on sauna. Ja koska vanhan viisauden mukaan vaiva lähtee sillä, millä on tullutkin, hyppäsin tänään uudelleen hevosen selkään. Tällä kertaa ei menty metsään.

Kiitos kyläilystä Päiville ja miehelle. Tulkaa pian taas uudelleen!

Viikonloppuna

Viikot tuntuvat vierähtävän työntäyteisissä merkeissä ja viikonloppuihin huipentuu se kaikki kiva. Hyvä sinällään, että sitä hyvääkin riittää, mutta toki toivoisi että viikollakin tapahtuisi enemmän niitä mainioita hetkiä.

Tänään sunnuntaina pääsin kokkaamaan pitkästä aikaa. Meillä vietettiin pienimuotoisia synttäreitä, ei omia vaan miehen. Jälkiruuaksi oli toivottu Schwarzwaldin kakkua saksalaiseen tapaan, mutta se vaihtuikin ajan puutteen vuoksi jo jouluna tekemääni italialaiseen pähkinäkakkuun. Pääruokana Jamien kirjasta löydetty Melanzane alla parmigiana. Herkkua oli, jos munakoisosta tykkää!

Munakoison väri on hieno. Pitäisiköhän tuo väri hyödyntää jotenkin/jossakin neuleessa tai muussa? Kera vihreän tietysti. Minimunakoiso oli kasvanut kylkeen kiinni.

Keittiössä muutetaan

Astiat ovat lähteneet vaeltamaan. Ne etsivät uusia koteja. Laatikosta on menty turvaan hyllyyn ja kaappiin. Hyllyläiset ovat tehneet tilaa ja sukeltaneet laatikkoon.

Kaikki tämä, koska yhden pienen utaleen pienet tassut ovat nyt kaikkialla mihin vain yltävät.

--

Plates and bowls are moving around in the kitchen. Some have come out of the cupboard and onto the shelves. Others have left the shelves and found a haven in the drawers.

All this is happening as there are two curious little hands going through everything they can reach.

Pitäkää varanne tänään!

Päivä alkoi ihan tavallisesti. Ehkä jopa hyvin. Olin saanut nukuttuakin jonkin verran ja aamiaispöydässä säästyttiin suuremmilta konflikteilta. En osannut aavistaa, että tänään on se päivä.

No, toisaalta tämä Liisan Malesiantuliaisena tuoma kalenteri saattaa julistaa kuukauden huonoimman päivän useampaankin kertaan kuukaudessa. Myös vuoden pahimmat päivät kerrotaan erikseen.

Ja sekä minä, että pikkutyyppi olemme jäniksiä ja meille luvataan ihan keskinkertaista ja miehelle oikein parasta. Tosin en ihan tarkkaan tiedä miten tuota kaikkea tulisi tulkita. Mutta jos olet tiikeri, apina ja tai koira, niin koita kestää, tämä ei vaan ole sinun perjantaisi.

Koitan silti varmuuden vuoksi olla tekemättä mitään tärkeää.

--

I need say no more. Beware!

Langat ojennukseen

Minulla on langat mielestäni melko hyvässä järjestyksessä. Olen ollut varsin tyytyväinen tilanteeseen, varsinkin sen jälkeen, kun järjestin 7veljekset uuteen lanka-arkkuuni ja samalla siivosin vanhankin arkun aika hyvin. No, pari koria on kyllä vielä läpi käymättä, mutta mulla nyt on aina projektit hieman kesken, joten en ole antanut sen suuremmin häiritä.

Mutta sitten näin tämän Kotivinkissä. Tämän kaapin omistajalla on neulomishuone. Yritän olla ajattelematta sitä. Siis sitä huonetta. Tai noita ihania lankoja. Jos mulla olisi tuollainen, voi olla, että vain istuisin ja katselisin sitä, enkä saisi mitään aikaiseksi.

Mutta lankakaapin laitoin jo vähän niinkuin tilaukseen Hamariin. Jotain tuollaista voisi saada mahtumaan kammioon, kunhan pääsemme sen raivauksen ja uudelleensuunnittelun ja remontoinnin pariin joskus. Ehkä. Tai sitten yläkertaan tulevan lukunurkkauksen tuntumaan. Hmm.

--

I thought my wool stash was pretty well organised. Especially after I got the new wool chest filled up and cleaned up the old one.

Then I saw this. The lady who has this amazing collection also has a knitting ROOM. I try not to think about it very much. I believe that if I had such beautiful wool on display like that, I'd probably end up just sitting around admiring it and not doing much more.

But I have requested a wool shelf for the farm. Maybe one day!

Parasta viime viikolla

Laura:

Hulinaa hulinaa. Viikot sulautuvat toisiinsa. En enää muista mikä oli tällä viikolla ja mikä viime. Viikonpäivätkin on vähän niin ja näin. Öistä ei kannata edes puhua. Yhtenä päivänä luulin, että pikkutyyppi huutaa vaunuissa. Mutta se olikin minun vatsani, jolla oli sanottavaa.

Mutta siinä se mennä keikuttaa. Pyykkiä pestään ja tiskataan. Yksi sekoittaa, toiset siivoavat. Johonkin väliin sain mahtumaan leffakäynnin, pari tuntia dreijausta, lounastreffit ja käsitöitä (lähinnä purkamista, mutta kumminkin).

Eli viikko täynnä arkea ja sen tähtihetkiä.

Päivi:

Laura vei sanat suustani. Viime viikot työ on imaissut mukanaan, enkä ole ehtinyt tekemään juurikaan muuta.

Lauantaina liikuttiin Nousiaisissa. Kävimme katsomassa koirankasvattajalla lancashire heelereitä, koiria jotka liikkuvat parvena, eivät ryhmänä. Näimme myös bouvierin pennun, joka oli suurin ikinä näkemäni pentu. Huvittava karvakasa. Siinä kahviteltiin tunti jos toinenkin tuntemattomien ihmisten kanssa ja sieltä suunnattiin seuraavaan kahvittelupaikkaan...jossa näimme tehokanalasta pelastettuja, nyt jo kauniita kanoja.

Maalla ehditään kahvitella ja siellä ei ole kiire minnekään.

Viikonlopun löydöt

Tutustuimme edellis viikonloppuna uuden asuinalueen kirpparitarjontaan ja näin hyvästä kirpparireissusta onkin aikaa! Tiedä vaikka vihdoin saisin ommeltua itselleni haalarin - kangashan (suorastaan useampikin) minulla on ollut valmiina jo pitkään! Kynttiläjalkoja tarvitaan aina ja samaa sarjaa teekuppieni kanssa olevalle lautaselle ei nyt vain yksinkertaisesti voinut sanoa ei.

Törmäsimme samalla reissulla aika mahtavaan roskalavaan. Valtavasti lehtiä, peltirasioita ja muita jännittäviä juttuja rakennusjätteen seassa. Löysin vanhan kaupan kyltinkin, mutta sen seuralainen pakotti jättämään muiden iloksi. Nyt ehkä vähän harmittaa... Peltipurkkirajakin on tainnut tulla vastaan!

Työn alla

Olen ollut himoväkertäjä viime viikkoina. Kun pikkutyyppi vetelee päikkäreitään, minä heilutan koukkua ja puikkoja. En meinaa millään saada tarpeekseni. Valmista ei silti tunnu syntyvän. Tässä muutama tämänhetkinen projekti:

Pitkästä aikaa isoäidinneliötä. Ja vielä kovin hillityssä väriskaalassa. Olen tykästynyt.

Pikkutyyppi tarvitsisi liivin. Tästä hauskasta t-paidasta innostuneena virkkasin eilen aivan höyrypäisenä. Ja kun tuotos oli siinä vaiheessa, että pääsin sitä sovittamaan, näyttää tekeleeni keskiaikaisen soturin ketjuliiviltä. Tiedättehän, vähän tähän tapaan. Korjausoperaation jälkeen tulos ei ole yhtään sen parempi. Liivi menee lanka-arkkuun kypsymään.

Jouluna aloittamani huppari on melkein valmis. Tätä varten opettelin uudelleen vanhoja kikkoja ja ainakin yhden uudenkin. Niistä lisää, kun saan pari saumaa kasaan ja löydän sopivat napit.

Lisäksi ainakin yksi villatakki odottaa nappeja. Miksi nappeja on vaikka kuinka paljon, mutta ei yksiäkään sopivia? Näin kirpparilla hyvät joulun jälkeen. Miksen ostanut? Oih.

--

I have been working on a number of projects lately. The granny squares are for a gift I am making. The yellow vest is for the little person but is turning out like a medieval chain vest for some reason. The hoodie is also for her. It's been a fun project including A LOT of undoing but it's looking very good. I'll tell you more about all of them (except maybe the vest) when I get done!

Parasta viime viikolla

Uudessa kodissa ollaan! Tai ainakin melkein. Muuton suhteen kaikki meni niin pieleen kun vain voi, mutta uusi koti on kyllä kaiken vaivan arvoinen, kunhan vain saadaan viimeisetkin tavarat muutettua. Ensin hajosi muuttoauto (vilkkaan kehätien liikenneympyrään luonnollisestikin) ja sitten alkoi satamaan lunta, joka Lontoossa tarkoittaa totaalista liikennekaaosta. Mutta kyllä tämä tästä! Operaatio jatkuu ensi viikonloppuna...

Paahdetut vihannekset ja sitruunakuskus

Välillä aina ehdin unohtaa uunin ihanuuden! Meidän kaupunkikodin uunissa on ikävä vika, jonka vuoksi se pitää ihan kauhean kovaa huminaa päällä ollessaan ja vielä sammuttamisenkin jälkeen. Kun ääni vihdoin loppuu ja tulee hiljaista, huokaamme yhteen ääneen helpotuksesta. Mutta ne hyvät uunin ominaisuudet ovat silti tallella.

Kurpitsa-vuohenjuustolasagnesta inspiroituneena muistin, kuinka taivaallisia uunissa paahdetut vihannekset ovat. Jääkaapista löytyi torilta ostettu euron satsi paprikoja sekä pussillinen porkkanoita. Lähdin niistä liikkeelle ja muistin Liisan joskus tehneen meille paahdettuja vihanneksia kuskusin kera. Syntyi pienellä vaivalla makoisa arkiateria, jossa on vähän juhlan tuntua.

Sillä aikaa kun vihannekset paahtuvat, ehtii vaikka tiskata päivän tiskit tai nauttia kupin teetä ja lukea lehteä. Ja kuunnella tämän tarinan siitä miten keittiössä voi käydä. Muistakaa olla varovaisia terävien juttujen kanssa!

Kahdelle tarvitaan

2 isoa porkkanaa pilkottuna
2 paprikaa pilkottuna
1 sipuli pilkottuna
2 valkosipulin kynttä kokonaisena
oliiviöljyä
timjamia
pari oksaa rosmariinia
suolaa
mustapippuria

3 dl kuskusta
sitruuna
kirsikkatomaatteja
kevätsipulia
parmesania

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Levitä pilkotut kasvikset ja valkosipulin kynnet uunipellille leivinpaperin päälle. Lorauta päälle oliiviöljyä ja ripottele pintaan pari hyppysellistä suolaa ja muutama rouhaisu mustapippuria. Pinnalle vielä rosmariinit ja timjami ja sitten uuniin. Anna paahtua 15 minuuttia, sekoita ja anna maahtua toiset 15 minuttia.

Sillä aikaa valmista kuskus pakkauksen ohjeen mukaan. Puolita kirsikkatomaatit, pilko kevätsipulin varret ja leikkaa parmesanista ohuita lastuja. Purista sitruunan mehu. Ja tässä kohtaa on hetki aikaa myös muuhun puuhaan.

Kun vihannekset ovat kypsiä, nypi pois rosmariinin oksat ja purista valkosipulin kynnet kuorestaan. Jaa kuskus kahteen kulhoon, kauho paahdetut vihannekset pinnalle ja päälle vielä kirsikkatomaatit, kevätsipuli ja parmesan. Lorauta päälle sitruunamehua oman maun mukaan.

Iltahetki Hamarissa

Kai tämä sopii talvi-iltoihinkin.