Mieluiten pihalla

Olen ollut vähän hissuksiin täällä viime päivinä. Välillä tekee hyvää jättää tietokone avaamatta vähän useammin. Sitä helpottaa sekin, että meillä on ollut valokuvien siirtymisen kanssa vähän ongelmia.

Ja viime viikon helteillä teki mieli olla lähinnä pihalla. Kyllä teki varpaille hyvää päästä pitkästä aikaa varvareihin!

Puutarhassa suorastaan suhisee. Niin kovaa vauhtia kaikki kasvaa. Olen ihan pistoksissa. Vaikka mielestäni olen aika hyvinkin oppinut rauhoittumaan ja ottamaan rennosti myös pihahommissa.

Mutta kyllä sitä nyt kuitenkin pitää vähän kaivella. Ihan vaan terapiamielessä. Kun lupasin, että ei yhtään uutta kukkapenkkiä tänä kesänä, en tarkoittanut ettenkö voisi laajentaa vanhoja. Tai kaivaa uutta kasvulavan pohjaa, joka on ihan pakko tehdä, koska Liisan sisko meni hukuttamaan meidät kasvattamiinsa taimiin.

--

We've just had a week long heatwave and in a couple of days the garden exploded into green. Everything grows like crazy at the moment. And I'm trying to keep my feet on the ground. With varying success.

I promised not to build any new flower beds this summer. But no one heard me say I would not extend the existing, right? And I also need a new raised vegetable bed because I came home from Liisa's sister's with four boxes full of seedlings.

I firmly believe that a girl must reserve the right to dig!

Antiikkimarkkinoiden antia

Lauran jo mainitsemat Sunburyn antiikkimarkkinat olivat kyllä aivan mielettömät! Meille kotiin löytyi musta metalliarkku (keskeneräisille käsitöille tietenkin) ja ranskalainen osterikori polttopuille.

***

The already mentioned Sunbury Antiques Market was just amazing! Just look at the lovely black metal box and French oyster basket we found. The box is already full of crafting related things and the basket will soon have firefood in it.

Kesä

Vuoden ensimmäinen puistopiknik! Brockleyn markkinoilta lauantai aamuna ostetut vihannekset maistuivat taivaallisilta - nam! Kyllä tätä olikin jo odotettu!

***

Summer is finally here!!!

Haastetta

Tämän haasteen heitän kanssabloggaajilleni ja heidän äideilleen.

Horniman Museum - Mikä helmi!

Viimeisenä päivänä Lontoossa meitä alkoi painaa matkaväsymys. Emme ole ollenkaan museoissa käyvää sorttia, mutta päätimme kuitenkin piipahtaa Liisan kodin lähellä olevaan Horniman Museumiin, kun se kerran oli matkan varrella.

Ja mikä helmi meitä odottikaan!

Aivan mieletön vanha luonnontieteellinen kokoelma upeisiin vitriineihin aseteltuna. Kiersimme tässä yhdessä salissa vaikka kuinka pitkään. Tunnelma oli mainio. Tuntui, kun olisi astunut sata vuotta ajassa taaksepäin.

Jos olet menossa Lontooseen ja kaipaat rentoa retkikohdetta, niin tämä on loistava paikka. Museoon ja sen puutarhaan on vapaa pääsy ja sinne on hyvät kulkuyhteydet. Jos keli sallii, niin suosittelemme piknikiä museon puutarhassa!

--

On our last day in London we were a bit tired after the busy week we'd had. We're not really museum goers but since there was one near Liisa's and entrance was free, we decided to pop in.

And what a gem we found!

We instantly fell in love with Horniman Museum. The natural history collection was like a trip back in time. There is even a walrus there. Had not realised how big they are. And the displays are gorgeous.

If you are in London, we highly recommend a trip to Forest Hill for this beauty. Pack a picnic to have in the garden as well. Kids will love it too!

Antiikkitaivaassa!

Yksi Lontoon-matkamme ehdoton herkkuhetki oli retki Sunburyn antiikkimarkkinoille. Siis mikä tavarataivas! Kaikkea oli tarjolla. Huonekaluja, työkaluja, koruja, täytettyjä eläimiä, simpukoista koottuja peilinkehyksiä, kuppeja ja kauhoja. Paljon sellaisia juttuja, joita en ole missään koskaan nähnytkään. Ja hinnatkin olivat varsin kohtuulliset.

Aloimme jo Jonin kanssa haaveilla pakettiautomatkasta Englantiin. Ja siitä olimme yhtä mieltä, että jos Lontooseen pitäisi muuttaa, ei mitään tarvitsisi ostaa uutena, kun muutamalla sadalla eurolla olisi jo saanut pieneen kämppään aika mainion sisustuksen pelkästään näiltä markkinoilta.

Meille tarttui mukaan monenlaista pientä ja vähän isompaakin. Jonin isoin löytö oli puristin, joka painoi vaatimattomat kahdeksan kiloa.

Minun löytöni ovat alimmassa kuvassa. Kellon ja astioiden lisäksi mukaan tarttui kattokruunu, joka pilkahtaa kuvassa taustalla. Jouduimme sitä varten rakentamaan kotimatkallemme pahvista kolmannen matkalaukun. Mutta lamppu on aivan vastustamaton ja tulee koristamaan huvimajaa siihen asti, kunnes saamme Hamariin rakennettua pitkään haaveilemani verannan. Esittelen sen paremmin, kun se pääsee omalle paikalleen.

Nämä markkinat ovat vastedes meidän Lontoon-retkien vakikohde!

--

One of the absolute highlights of our trip to London was the Sunbury Antiques Market. What an amazing event! Everything imaginable was on offer. If you are after a collection taxidermy or a mirror frame constructed of sea shells, you will find what you are looking for here. And the prices were quite reasonable as well.

We found some nice bits and pieces to bring home. Joni found a vice that weighs eight kilos and I bought a chandelier for Hamari. We ended up having to build a third suitcase out of cardboard to bring it all home.

We'll plan all our future trips to London so that we can come back to this fantastic market!

Englannissa syötyä

Fish & chips. Nami! Pubiaamiainen. Nami! Kasvissyöjälle lammasta hunajaisessa kastikkeessa. Nami nami!

Käsitykseni brittiruuasta ei ole ollut ihan hirveän korkea, mutta me söimme koko viikon tosi hyvin. Nämä ruuat nautimme pikkukaupungeissa maaseuturetkellämme.

Nuo viimeiset jätettiin kyllä väliin. Pursotettua kermaa on vähän liikaa.

--

British cuisine is not very high on my list but we did eat well all week.

My goal was to eat double cream or clotted cream every day. I think I pretty much lived up to that. But we did skip the creaminess in the last picture.

Englannin lakua

Sateinen helatorstai on hyvä kuluttaa tekemällä vähän rästiin jääneitä töitä (nämä ovat taas niitä mukavia hommia mitä kuuluu työnkuvaan)...erästä lehteä varten tarvittiin jälleen kierrätysvinkki ja jostain muistini lokeroista kaivoin kätevän vinkin, jonka alkuperää en muista.

Ompelin vanhan kerniliinan ja pirteän fleecekankaan yhteen ja tuloksena oiva picnicliina/-peitto. Estää maastatulevan kosteuden kastelemasta takamusta ja toisaalta lämmin fleece toisella puolella lämmittää viileänäkin kesäiltana. Ei muuta testaamaan ja kuvauksiin...

Mietin ovatkohan Lauran matkakuvat aiheuttaneet muutakin kuin matkakuumetta. Peiton värithän muistuttavat englannin lakuista, niin värin kuin kerrosten puolesta!

Kyyhkyspariskunta

Siellä ne taas kujertaa parvekkeen alla.
Kirsikkapuussa pesii kyyhkyspariskunta.
Se on siis virallisesti kesä!

Maalaisretkellä

Tarkoituksemme oli telttailla pari yötä englantilaisella maaseudulla. Mutta kun käsillä oli kylmin toukokuun alku aikoihin, Liisa perui leirintäaluevarauksemme ja varasi meille yön maalaispubista. Majoittuminen ei sujunut ihan kommervenkeittä, mutta saimme lopulta yösijan pubin yläkerrasta ja kotoisa pubi oli meitä lukuunottamatta tyhjä, mikä riemastutti pikkutyyppiä, joka paineli innoissaan pitkin lattioita.

Minä kurkin huoneemme ikkunalta pitsiverhojen alta, jos vaikka olisin nähnyt jotain epäilyttävää. Mutta en nähnyt ketään.

--

We were planning to go camping in the English countryside but it was way too cold for that so campfires turned into a night at a country pub. We turned up at the pub where we had booked to find out that they did not know we were coming. After a few phone calls and moments of dispair (not ours), we got rooms upstairs.

I tried to spy for suspicious behavior but saw no one.

Kotipubistamme Worthistä kävelimme peltojen reunoja pitkin Sandwichiin. Matkalla opimme, että Sandwichin jaarli on antanut nimensä englanninkielen voileipä-sanalle. Kaveri oli kuulemma kova uhkapeluri ja hänellä oli tapana pyytää pihvinsä kahden leipäpalan välissä, jotta pystyi jatkamaan kortinpeluuta samalla kuin söi.

--

In the afternoon we walked to the town of Sandwich which was a quaint little place. On the way we learned about the Earl of Sandwich after whom the sandwich that we are more familiar with is named.

In Sandwich we had very nice cream teas in a pub. Anyone out there who does not love clotted cream?

Tämä tilaisuus jäi valitettavasti väliin!

--

Missed this. Bummer!

Englantilaisten ikkunoita

Olen ikkunafriikki. Tai oikeastaan talofriikki. Ja kaikkein eniten kotifriikki. Ja ikkunat ovat sydäntäni lähellä, koska niistä voi kurkkia ihmisten koteihin.

Tällaiset ikkunat tallentuivat Liisan luona vieraillessamme. Ensimmäiset kaksi ovat rannikkokaupunki Dealissa, missä piipahdimme merenrannalla, söimme taivalliset fish and chipsit ja kiersimme paikalliset hyväntekeväisyyskirpparit.

Kahden alemman ikkunan takana ei asu kukaan (toivottavasti ainakaan). Niistä ylempi oli Canterburyssä. Se on kirjasto ja museo. Aivan huikea rakennus.

Ja jos Lontoon Brick Lanen lähistöllä kaipaat taksia, niin numerot löytyvät tuosta alimmasta ikkunasta. Sen vieressä oli matkatoimisto nimeltä Surma Travels. Lähtisitkö heidän matkaansa?

Pieni kasvihuone

Basilikaa, kirsikkatomaatteja, kesäkurpitsaa, persiljaa, rosmariinia, salviaa, timjamia, villirucolaa, perhosten houkutteluksi pari laventelia ja kaunistukseksi hortensia. Näillä on tämä kasvihuone täytetty. Osa kasveista on taimin alkuja ja osan yritän kasvattaa siemenistä.

Joka vuosi se hiipii keväällä, se kasvattamisen ja istuttamisen into. Olen kasvanut lapsuuteni maaseudulla, pienen kaupungin kupeessa. Meillä oli pihaa ja pieni pelto, mutta en kokenut minkäänlaista intohimoa kotiviljelyä kohtaan. Inhosin sitä, että kynsien alle menee multaa. Mutta niin vain se sama likka tänä päivänä käy ostamassa mullat, siemenet ja taimet, ja laittaa puutarhahanskat käteen.

Tämän vuoden investointi oli pieni kasvihuone, joka maalattiin valkoiseksi. Haaveena olisi, jos energiaa ja aikaa riittää että tuputtaisin pintaan vielä pitsikuviota sinne tänne. Noh, kesä on vasta aluillaan.

Herkullista äitienpäivää!

Äitejä oli kylässä lauantai-iltana kaksin kappalein. Syötiin hyvin ja seurusteltiin. Leivoin gluteenittoman porkkanakakun, joka soveltuu joten kuten myös hiilarirajoitteisille. Maukas ja mehukas kakku, joka tarjoiltiin vaniljajäätelön kera. Nam!

Äitienpäivän aamiainen sisälsi amerikan serkun pannarit ja espanjalaiset mansikat. Mansikat olivat hyviä, mutta jään vielä odottelemaan oikeita makeita suomalaisia mansikoita. Nämä tarttuivat eilen illalla torilta mukaan matkaan. Kelpasivat pannareiden ja siirapin kanssa mainiosti.

Kirsikkapuun kukkimisen ajoitus lähentelee täydellisyyttä. Hyvää äitienpäivää äidit!