Lomalla lomalla lomalla!

Turku-Savonlinna-Rääkkylä-Varpaisjärvi-Koli

Lomalla tuli nähtyä ja tehtyä paljon uusia ja vähän vanhojakin juttuja. Kolin kansallismaisemat oli uusi juttu. En muista, että olisin käynyt huipulla. Jos olen, niin ainakin niin pienenä etten muista. 

Käytiin myös parin tunnin issikkaratsastuksella ja yövyttiin tallin pihapiirissä, vanhassa aitassa. 

Hieno paikka ja komeat näkymät. 

ps. Kolin kuvaamisessa tärkeää on, että kuvissa näkyy kalliota :-)


Koli-Varpaisjärvi-Kajaani-Saariselkä

Käytiin päiväretkellä Piepaljärven erämaakirkolla Inarissa. Reitti oli maisemaltaan hienoa, eikä pieni sadekaan haitannut matkaamme. Reitti oli selkeä, joskin hieman kulunut. Kohde palkitsi lopulta. 

ps. Erityisen tärkeää retkeilyssä on hyvät eväät!

Saariselkä-Nordkapp
Kun ollaan pohjoisessa, muutama sata kilometriä sinne tänne ei tunnu missään. Sitten otetaan auto alle ja suunnataan Manner-Euroopan pohjoisimpaan kolkkaan. Olen käynyt siellä viimeksi noin viisitoista vuotta sitten, kun olin työharjoittelussa Norjassa. Sää taisi silloinkin olla samanmoinen. Huikeimmat maisemat olivat matkalla huipulle. Hiukan hirvitti ajaa autoa mutkikkailla ja jyrkillä teillä.

Kuninkaan maisema.

Hienosti rakennettu historiamaisema.

Nordkapp-Börselv
Kun kerran Norjaan asti päästiin, oli pakko käydä työharjoittelupaikassa. Saimme yöpyä vanhoissa maisemissa ja nauttia norjalaisesta vieraanvaraisuudesta kuningasrapuja syöden ja jäämeren maisemia ihaillen.

Muutama hullu päätti käydä myös virkistävällä aamu-uinnilla jäämeressä. Itselle riitti se aiempi kerta.

Maisemat ateljeelle ja omalle rannalle. Paljon hienoja muistoja ja kokemuksia.

Kävimme myös hiljentymässä Lakselvin hautausmaalla. Pohjois-Norjalaiset harrastavat vauhdikkaita lajeja ja tuntuvat kuolevan liian nuorena ja liian aikaisin. Takk Marko.

Matkalla.

Lakselv-Inari
Matkalla kävimme vielä Kaamasen tiellä moikkaamassa tuttuja ja alempana pysähdyimme katsomaan Inarin ihmettä, saamelaiskeskus Sajosta. Komea pytinki. Ensi kerralla ehditään toivottavasti sisäänkin.

Pariin viikkoon mahtuu paljon kilometrejä, hyviä ystäviä ja vanhoja tuttuja,
ja toivottavasti vähän uusia näkemyksiäkin.

Saippuakuplamaakari

Saippuakuplavehkeet ovat olleet meillä kovassa käytössä sen jälkeen, kun Pikkutyyppi vihittiin niiden saloihin alkukesästä Kirjailijattaren luona.

Koordinaatiokyky ei ihan vielä ole hioutunut siihen, että pullo pysyisi pystyssä kädessä ja uutta liuosta saikin olla sekoittamassa ihan yhtä mittaa, kunnes Joni keksi kiinnittää saippuakuplatuubit rautalangalla pihapöytään. Nyt ei kaadu niin helposti.

Meillä on muuten haussa paras kupla-aineresepti. Vinkkejä otetaan vastaan!

Kauneuskoulussa

Valjakkoajokurssiimme kuului myös kauneudenhoito-osuus.

Ennen valjakkokisojen starttia puunataan pollet fiineiksi. Ja siinä ei pelkät kammat ja ponksut riitä. Tarvikelaatikossa oli monenlaista aurinkorasvasta (herkkäturpaisille) hiusgeeliin ja parranajovehkeisiin.

Mallimme nautti hemmotteluhoidosta kovasti. Siinä vaiheessa, kun sen kavio lakattiin mustaksi, en meinannut pysyä nahoissani.

--

Our carriage driving course also included a beauty school session.

Our model loved all the pampering. And I nearly fell over when his hoofs were painted black.

Hevosvoimia!

Lannantuoksuiset terveiset valjakkoajoleiriltä! Vietimme Päivin ja Caitsun kanssa kolme päivää hevostellen Loimihaassa. Ja kyllä oli mukavaa!

Ensimmäisenä päivänä jännitti. Valjastuksessa tenkkapoo heti alkuun ja sormia särki ajaessa, kun puristin ohjia ja raippaa kuin paniikissa.


Toisena päivänä päästiin kokeilemaan maastoesteellä ajoa. Ensin puikkelehdittiin puunrunkojen ja kivien lomassa itse kovin varovasti ohjaten, sitten roikuttiin ammattilaisten kyydissä groomeina ja mentiin kovaa.


Viimeisenä päivänä valjaat solahtivat paikoilleen ja nousin kärryyn kevein jaloin. Eikä sormia särkenyt yhtään, kun viuhutin piiskaa tarkkuusradalla ja kiljuin riemusta maaliviivalla. Ah!


--


Päivi, Caitsu and I have just had three days of carriage driving fun!

Syntymäpäivälahja pussukka

Betty Zee yllätti minut taas niin ihastuttavilla synttärilahjoilla, että minun piti vastalahjaksi keksiä mukava lahjaprojekti! Kopioin pussukan mallin siskolta lahjaksi saamastani malesialaisesta alusvaatepussista. Olipas mukavaa ommella taas pitkästä aikaa!

Raparperikakku

Äiti keksi tehdä raparperipiirakan irtopohjavuokaan. Ja minä keksin, että tehdään siitä saman tien kakku.

Pohjan tein uskollisella ohjeella, jolla teen melkein kaikki marja- ja hedelmäpiiraani. Eli

150 g voita
1 dl sokeria
1 muna
1,5 dl vehnä- tai sämpyläjauhoja
1,5 dl grahamjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmennyt voi ja sokeri. Lisää muna. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Sekoita hyvin ja levitä vuokaan. Painele taikina hieman korkeammalle reunoilta.

Täytteeksi laitoimme raparperin lisäksi pakastimesta löytynyttä raparperi-karviaishilloa.
Kanneksi sulatin n. 100 g voita kattilassa ja sekoitin joukkoon reilun desin sokeria ja pari-kolme desia kaurahiutaleita. Oikeat määrät saa parhaiten kokeilemalla. Kauhahiutaleita pitää olla niin paljon, että voi imeytyy niihin, mutta kuivaa seos ei saa olla. Sokerin määrä kannattaa maistaa.

Kauhahiutaleseoksen pinnalle lorautin vielä siirappia.

Paista 200 asteessa 30-40 minuuttia, kunnes pinta saa hieman väriä. Tarjoile jäätelön kanssa.

Naapurin puutarhassa

Hamarin naapurissa on ihastuttava puutarha, johon pääsin pitkästä aikaa vierailulle. Lapsena rakensimme täällä majoja satavuotisiin puihin ja leikimme arkeologeja. Yhdestä meistä tuli ihan oikea arkeologi vähän myöhemmin.

Nyt täällä kukoistaa kolmattasataa sorttia ruusuja. Ja paljon muutakin.

Tekee hyvää päästä kurkistamaan muiden pihoihin ja puutarhoihin, että saa uusia ajatuksia ja ideoita. Hamarin puutarha on nyt jonkinlaisen käänteen edessä. Olen tehnyt kaikki mahdolliset aloittelijan virheet ja nyt pitäisi lähteä purkamaan tilannetta ja saattaa monia kasveja vähän niille sopivammille paikoille ja perustaa vanhoja penkkejä uudelleen vähän paremmin, etten ole taas parin vuoden päästä samassa tilanteessa. Melkein kaikki kukkapenkit menevät uusiksi.

Ja ruusuja, niitä saisi tulla lisää.

--

There is a charming garden near Hamari. We used to play there as kids, building hiding places in the old trees and pretending to be archeologists uncovering treasures. Indiana Jones was pretty hot back then...

These days over 200 different kinds of roses grow there and with the massive old trees it's like an enchanted garden.

I have made all the beginner's mistakes in the garden in Hamari. Too many plants too close together, many in the wrong place. I need to start replanning and redoing.

And I want more roses!

Kesälomalla

...kesäloman alku venähti ja pääsin lomalle muutamaa päivää toivottua myöhemmin. Luovan työn etuja? Ottaa aina tovin päästä lomafiilikseen. Tänä kesänä rauhoittumista ja työstä irtautumista on helpottanut vuokrahepan kanssa puuhastelu maaseutumaisemissa.

Itikoita ja eritoten paarmoja saisi olla vähän vähemmän. Tällä viikolla itikat äityivät niin pahaksi, että jopa viilipytty tammalla paloi hihat. Sekä hevonen, että minä totesimme että loppulenkki on parasta tehdä riimun varressa ja kävellen ja heiniä mutustellen :-)

Viimeisiä kirpparilöytöjä

Pieni naulakko tarttui mukaan kotimatkalla juhannuksen jälkeen yhdeltä vakipysähdykseltä. Toinen juhannuksen ja joulun vakikirpparimme olikin sitten kadonnut kuin tuhka tuuleen.

Kotinurkkien takakonttikirppiksellä oli taas loistava tunnelma. En voinut vastustaa apteekkirasioita, kun ne olivat niin somia. Kai niillekin jotain käyttöä joskus löytyy. Niiden kuvaaminen oli vähän hankalaa, kun Pikkutyyppi on kovin mielistynyt niihin ja tykkää kovasti kannella niitä ympäriinsä.

Mukaan tarttui myös pari rullaa vanhaa tapettia. Nekin vaan nurkkiin odottamaan, että josko joskus olisi tarvetta...

--

Like I needed a couple of rolls of old wallpaper, old pharmacy tins or another hangery thing. But who cares. I love a good find!

Aah!

Kyllä on elämä mukavaa!

Vielä, kun saisimme joskus pari haapaa kaadettua kanalan takaa, niin saisimme vähän pidempään nauttia ilta-auringosta puutarhassa.

--

Life is good!

Uusi lampunvarjostin

Lampunvarjostin kurssin lopputulos. En voi uskoa, että tein sen ihan itse! Sininen lintukangas löytyi viikonlopun kirppariretkeltä ja itse varjostimen tekoon ei tainnut mennä reilua tuntia kauempaa. Innostuin hommasta niin, että ensi viikonloppuna järjestän kotikurssin kaverille!

***

I took a lampshade making course at the Make Lounge last week. I'm really pleased with my new lampshade and absolutely love the vintage bird fabric I found in a charity shop just two days before the course!

Taimista ja pistokkaista

Jostain syystä kesä alkaa mulla vasta juhannuksesta. En tiedä miksen saa alkukesästä kesäfiilistä päälle.

Kasvihuoneessa on juuri nyt aivan ihastuttavaa. Liisan siskolta saadut tomatintaimet ovat vahvistuneet ja juhannuksen jälkeen toin äidiltä vielä pari tainta lisää, että sain penkit täyteen. Nyt vaan odotellaan. Ja kastellaan ja hoivataan. Olen saanut innokkaan pienen apulaisenkin.

Penkkien reunat ovat täyttyneet yrteistä, siementaimista ja pistokkaista. Äidillä oli niin herkullisen punainen pelakuu, että siitä piti silmän välttäessä käydä napsaisemassa muutama oksa, jos vaikka saisin ne kasvamaan. Mulla on pelakuista muutenkin kova puute, kun omani pääsivät kellarissa kuivumaan talven aikana ja joutuivat sitten hiirten suihuin. Vain yksi jäi jäljelle, sekin pahasti kaluttuna. Mutta sieltä se pinnistää vielä, pienenpienenä taimena.


Joka vuosi kylvän kaikenlaista ja ajattelen, että kyllähän mä muistan mitä olen kylvänyt. Ja taas kerran unohdin melkein kaikki. Meni aika pitkään ennen kun sain viimeiset siementaimeni tunnistettua. Onneksi äiti tunnisti salkoruusun taimet ja omenakurpitsakin sai nimen, kun plarasin siemenvarastoani. Viimeisestä tunnistamattomasta nappasin lehdestä palasen ja sen tuoksu ja maku paljasti vihdoin, että yrtti-iisohan se siinä.

Kasvimaalla sen sijaan ei mene ihan niin hyvin. Alkukesän viileät yöt ovat olleet vähän liikaa monille kasveille ja vasta viime viikolla äidin vinkista tajusin laittaa kasvimaille harsot päälle. Sitä ennen olin jo ehtinyt menettää muutaman kurkun ja pari kurpitsaa. Onneksi olin jättänyt kasvihuoneeseen pari ylimääräistä tainta ja sain ne tuuraamaan poisnukkuneita.

Ensi kesäksi voisin kyllä harkita siemenkantani uudistamista. Olen vuosikausia käyttänyt samoja vanhoja kaappiin kertyneitä. Kyllä sieltä porkkanoita ja punajuuria on tuloillaan nytkin, mutta voisi tulla paremmin, jos olisi vähän tuoreemmat siemenet käytössä.

Ja lopuksi haluan vielä todeta, että olen ihan kypsä räkättirastaisiin, jotka aina ehtivät nokkia mansikat kukkapenkkien reunoista ennen meitä. Ärsyttäviä kavereita!

--

The green house makes me so happy! It's such a lovely start for the day to wonder down to it and open the windows and water the tomatoes and herbs and flowers and smell all the gorgeous smells.

I have overdone it a bit this year, maybe. I have the beds full of tomatoes and more in pots on the ground and herbs and seedlings all over the place. I hope to extend a flower bed or two and find space for the seedlings there sometime soon.

I have little helper, too. She mostly likes to bathe in the watering cans.