Nopea omppuherkku

Äiti toi tuliaisiksi kaksi laatikollista Konstia. Toisessa omput oli kääritty huolellisesti sanomalehteen. Ne lähtivät saman tien Hamarin kellariin säilymään. Toisesta on jo puolet pistelty poskeen.

Tätä kärsimättömille oikein hyvin passaavaa omppuherkkua on meillä pistelty nyt monta kertaa. Konstat ovat juuri sopivat kirpakoita ja rapsakoita tähän. Ohje on hyvin summamutikkainen, tehköön kukin oman makunsa mukaan tästä juuri sellaista, kuin haluaa.

Tarvitaan

omenoita
voita
siirappia
kanelia
rusinoita
pähkinöitä

Tarjoiluun jäätelöä tai jugurttia ja vaniljasokeria.

Kahdelle hengelle otetaan n. 4 hyvänkokoista omenaa. Siemenkodat poistetaan ja omput lohkotaan. Sulatetaan pari ruokalusikallista voita pannussa ja kaadetaan joukkoon saman verran siirappia ja puolisen teelusikallista kanelia. Kun seos tirisee, lisätään omenalohkot. Ei kannata ahtaa pannua kauhean täyteen. Homman voi hyvin hoitaa kahdessa erässä, jos yhteen pannulliseen meinaa tulla ahdasta.

Kääntele omenalohkoja ja anna kypsyä. Kun omput ovat kypsyneet jonkin verran, lisätään rusinat ja pähkinät ja annetaan vielä paistua. Tässä kohtaa voi itse päättää haluaako jättää omput rapsakoiksi vai antaa kypsyä kokonaan veteliksi asti. Itse edustan rapsakampaa koulukuntaa. Kun päätös on tehty ja sen mukaan toimittu, voi omppulohkot ja pannuun jääneen soosin kumota suoraan tarjoiluastioihin.

Päälle olen laittanut milloin vaniljajäätelöä, milloin jugurttia, johon olen sekoittanut joukkoon vaniljasokeria.

Rusinat ja pähkinät voi jättää pois, jos ei niistä innostu. Itse mietin eilen tätä syödessäni, että mukaan voisi lirauttaa pienen tujauksen rommia, jos sattuisi kaapista löytymään. Ja jos tekee mieli sellaista ihan perinteistä kauraomenapaistosta, mutta haluaa ottaa oikotien, niin miksei pannuun voisi heittää kaurahiutaleitakin. Pitää vaan varmistaa, että voita ja siirappia on riittävästi, ettei tule kuivakkaa tavaraa.

Jätskin kanssa tarjoiltuna tästä tuli mieleen yksi nuoruuteni kesä, varmaan kahdeksankymmentäluvun lopulla, yläasteikäisenä. Silloin Valiolla oli hetken aikaa valikoimassaan omena-kanelijätskiä, joka oli aivan täydellistä. Muistan, kuinka söin sitä jätskiä sängyssä ja luin Angelicoja. Se oli täydellistä.

--

Mom came over with two boxes of apples from their garden. In one of them the apples were carefully wrapped in newspaper. Those we took to Hamari and hope they will keep in the cellar for a while. We're going through the other box very fast.

Here's a recipe I've come up with when I want a very quick apple desert and can't be bothered to bake.

You will need

apples (the tangy and crunchy kind work best)
butter
dark syrup (I'm sure maple syrup also works, if you have that)
cinnamon
raisins
nuts

For two persons, take about 4 good size apples. Take out the seeds and sliced them. Melt about 2 generous tablespoons of butter in a frying pan and mix in about the same amount of dark syrup. Stir in about half a teaspoon of cinnamon. When the mixture is boiling, add the apple slices. If it looks like the pan is getting very crowded, it's better to do two panfulls rather than one very packed.

Toss the apples occasionally and when they have softened a little, throw in a good fistfull of raisins and nuts. When the apple slices have cooked to your taste ( I like mine a bit crunchy, my Mom likes her's all soft), remove the pan from the heat and pour the apples and the remaining sauce into serving bowls. Repeat this with the rest of the apples if required.

I've served mine with ice cream and when I ran out of ice cream I mixed some vanilla sugar into a bowl of natural yoghurt. Both work well.

You can also leave out the raisins and/or nuts, if you feel like it.

The last time I made this, I would have added a splash of rum had I had some at home.

Satoisaa

Kyllä puutarhurin syksy on joka kerta aivan ihastuttava. Siltikin, että tänä keväänä siement itivät vähän miten sattuu. Monet eivät ollenkaan. Ja toiset ennakoitua innokkaammin.

Toivon hartaasti, että yöpakkaset vielä kunnioittavat meitä poissaolollaan. Kasvihuoneessa tomaatit nimittäin vielä notkuvat raakileita, vaikka melkein joka aamu saa muutaman vähän kypsemmän poimia ja tuoda sisälle punastumaan.

Keväällä isä nikkaroi pavuille kohopenkin vanhan kanalan päätyyn sillä seurauksella, että mulla on nyt elämäni ensimmäinen kunnollinen papusato. Aiemmin olen saanut muutaman lituskaisen aikaan, kun kasvuolosuhteet eivät ole olleet riittävän hyvät.

--
Having a garden makes autumn so special. It's the childish joy of having grown my own. I really hope frost will keep away for a while yet. My greenhouse is full of green tomatoes still.

What makes me particularly happy this year is my first ever good harvest of beans. Thanks to Dad, who built a raised bed for them.

Ruusu ja sika

Viikonlopun kirpparilöydöt. Molemmat olivat niin sympaattisia, että piti tuoda kotiin.

Oi Sinikka!

Luumupuuni on teki ensimmäiset neljä hedelmää. Niistä yksi ehti kyllä kadota johonkin. Ja yhden söin juuri.

Ah, autuasta!

--

My plum tree made it's very first fruit! Four to be exact. One of them went missing last week. And another one I ate.

Pihapäivitys

 

Jo alkukesästä aloin kaivaa laajennusta kukkapenkkiin. Olin mukamas luvannut, että tänä vuonna ei tule yhtään uutta kukkapenkkiä. No, tämä siis ei teknisesti ottaen ole uusi.

Kaivanto seisoi koko kesän ja vasta nyt ehdin tarttua uudelleen toimeen ja kaivaa homman valmiiksi. Isän ja pikkutyypin avustuksella sain kaivantooni kompostia, pollenkakkaa, multaa ja hiekkaa. Penkin reunaan onnistuin kuin onnistuinkin löytämään riittävästi kiviä saman tien. Tuohon hiekalle tulee lisää kivetystä, jahka ehdin metsästää lisää sopivia kiviä pelloilta ja pientareilta.

Kasvit laajennukseen löytyivät omasta takaa. Siirsin väärässä paikassa kasvaneita ja ahtaalle jääneitä taimia uuteen paikkaan. Iisoppia ja tähtiputkea. Maanpeitteeksi huumaavan sitruunaista tuoksukurjenpolvea ja rönsyakankaalia, josta on tullut uusi luottokasvini. Joukkoon pistelin vähän tulppaaneja ja helmihyasinttejakin.

Vielä olisi hommia. Mulla on ihan valtavasti vääriin paikkoihin pistettyjä kasveja, jotka jurottaa. Ja muutenkin taas uusia suunnitelmia. Saa nähdä mitä kaikkea vielä syksyn mittaan ehtii.

--

A bit of digging and wheelbarrowing action happening in the garden!

Muunnelmia kesäkurpitsakeitosta

Kesäkurpitsat ovat taas olleet huiman satoisia. Tänä vuonna olen pitänyt huolen siitä, että olen muistanut kurkistaa penkkeihin päivittäin, syynännyt taimet tarkkaan ja poiminut kurpitsat ennen, kuin ne ovat kasvaneet valtaisiksi.

Tämän vuoden suosikiksi on muodostunut omenakurpitsa, jonka siemeniä löysin siemenkokoelmastani keväällä. Tiedä häntä mistä ovat sinne tulleet, mutta itivät kasvihuoneessa niin runsaslukuisesti, että olin vähän hukassa taimien kanssa, kun olin jo ehtinyt istuttaa perinteiset kesäkurpitsat kurpitsapenkkiin. Onneksi omenakurpitsoille löytyi sijaa uusissa kasvulavoissa. Laji oli mulle ihan vieras, mutta olen käyttänyt niitä ihan samoin kuin kesäkurpitsoja, eikä maussa ja olomuodossa ole juuri muuta eroa kuin muoto. Mänä pyöreät pallerot on aivan loistavia täytettyinä. Täytteen pysyy paljon paremmin kyydissä, kuin pitkulaisilla kollegoillaan.

Mutta tämän syksyn bravuriksi on muodostunut kesäkurpitsakeitto. Perusreseptini on ollut tällainen:

pari keskikokoista tai yksi isoksi venähtänyt kesäkurpitsa (puolisen kiloa) pilkottuna
iso nokare voita
2 sipulia pilkottuna
reilu 5 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
suolaa ja pippuria

Voi sulatetaan kattilassa ja kesäkurpitsa ja sipuli kuullotetaan siinä. Vettä ja liemikuutio perään ja kypsennetään, kunnes kesäkurpitsa on pehmeää. Sitten surrutellaan sauvavatkaimella soseeksi ja maustetaan suolalla ja pippurilla oman maun mukaan.

Tuota ohjetta olen sitten varioinut sen mukaan, mitä kaapista on löytynyt. Olen lorauttanut sekaan reilusti kermaa ja tarjoillut raejuuston kanssa. Olen silpunnut sekaan persiljaa ja kipannut smetanapurkin jämät kyytiin. Viime kerralla tein ihan tuon perusreseptin mukaisen keiton ja murustin pinnalle fetaa. Hyvää tuli myös, kun laitoin mukaan inan savusuolaa.

Pikkutyyppikin tykkää kovasti!

--

Zucchinis have been ever so productive, as always. This year's darlings are the round ones.

We've eaten lots of soup. I use this good basic recipe:


about half a kilo of zucchini chopped
a good lump of butter
2 onions chopped
about 5 dl water
1 vegetable stock cube
salt and pepper

Melt butter in a pot and saute the onion and zucchini for a few minutes. Pour in the water and throw in the stick cube. Cook until the zucchini is tender. Puree the soup in a blender. Add salt and pepper to taste.

I've made lots of variations of this recipe. I've added cream and parsley. I've served it with cottage cheese and another time with feta. Sour cream also works well. And a hint of smoked salt is great as well.

Little I is also a big fan!

Suklaa-mustaherukkakakku

Elokuisella synttärisankarilla oli toivomus kakusta, jossa on suklaata ja jotain kausiherkkua. Herukat olivat juuri kypsiä ja mustaherukat kuulostivat hyvältä kaverilta suklaalle. Mielessäni oli yksi tietty kakku, jota äiti teki joskus, kun olin lapsi. Se oli aivan taivaallista. Siis niin hyvää, että vielä yli 20 vuoden jälkeen muistelen sitä kaiholla.

Ohjetta aikani etsittyäni löysin tämän ohjeen, joka kuulosti hyvältä. En tavoilleni uskollisena lukenut sitä ihan kokonaan ja kakun valmistamisen aikaavievyys paljastui mulle vasta, kun olin jo päässyt leipomaan. Ehkä hyvä niin, koska kakusta tuli aivan taivaallisen hyvää.

Täytteestä jätin pois appelsiininkuoren, koska en oikein ole koskaan päässyt sitrushedelmien kuorten makuun. Se tilalle puristin yhden limen mehun, mikä toimi erinomaisesti.

Tein pohjat valmiiksi edellisenä päivänä ja kasasin ja kuorrutin kakun juuri ennen syömistä. Parhaan tuloksen saa, jos kakun tekee valmiiksi asti päivää ennen tarjoilua, sillä se muhevoitui jääkaapissa ja oli seuraavana päivänä vielä parempaa kuin tekopäivänä.

Kakkuni ei tosin ollut kovinkaan nätti ja aika vahvasti kallellaan. Taisi johtua siitä, että en antanut täytteen ihan kokonaan jäähtyä ennen kakun kasaamista. Ja kaltaisilleni kokemattomille suklaakuorruttajille vinkiksi, että kannattaa antaa kuorrutuksenkin jäähtyä ennen kun sen kippaa kakun päälle. Minun lämmin kuorrutukseni valui kakusta pitkin pöytiä.

Tämän voi vallan mainiosti tehdä myös pakastetuista marjoista. Toimii varmasti talvella, on sen verran tuju kakku.

--

Joni asked for a cake made with chocolate and a seasonal ingredient. This was back in August, when black currants were just ripe. The two made an excellent combination in a cake.

Pitkiä pellavia!

Ollaan Pikkutyypin pysytelty enimmäkseen maalla, vaikka tarkoitus oli syksyn koitettua muuttaa takaisin kaupunkiin. Mutta ei me malteta vielä urbanisoitua. On ihan liian kivaa, kun voi olla vapaasti pihalla ja muutenkin tilaa on paljon enemmän.

Käytiin kylän lasten perinnekerhossa tutustumassa pellavaan. Nyhdettiin varsia irti kylän yhteisestä pellosta ja sen jälkeen etsittiin valmiiksi kuivatuista ja liotetuista pellavista niitä kuituja, josta tehdään lankaa.

Mietin, että kukakohan on mahtanut keksiä, että kun niitä varsia ensin kuivaa ja sitten liottaa, niin sitten sieltä saa esiin kangastarpeita. Tuollaiset asiat ovat loputtoman kiinnostavia. Sellaiset, että joku on joskus keksinyt jotain ihan uutta.

Vasta kotona huomasin iloita yhteisöllisyydestä, josta olen päässyt osalliseksi. Että meillä on kylällä sellainen kerho, jonne voi tuoda lapsensa ja oppia itsekin jotain uutta. Syksyn aikana meinataan ainakin opetella tanhuja. Aina joku äiti tai isä vetää kerhoa ja keksii tekemistä. Isommat lapset voivat tulla kerhoon ihan itsekseenkin ja sillä aikaa äidit ja isät ehtivät vaikka kauppaan tai kotiin lukemaan lehden ihan rauhassa. Aika luksusta!

Lapsen myötä olen vakuuttunut siitä, että ihmisten on paras asua laumassa. Oli se sitten perhettä tai kaveriporukkaa tai mitä vaan. Minä tulen onnelliseksi siitä, että autetaan ja otetaan yhdessä vastuuta. Elämästä tulee tylsää, jos olemme kaikki ihan kokonaan vaan oman onnemme seppiä. Näin sanon minä.

--

Our village has a monthly kids tradition club. It's always one of the village mom's or dad's who leads it and talks about old ways and traditions. This time we learnt about linen and got to pick our own from the communal village paddock.

It made me wonder how someone has found the fibers inside the plant and figured out that they make a pretty good fabric. Apparently it was some Egyptian character ages ago. I wonder what that person thought about his or her discovery. I bet they did not think that thousands of years later we'd be growing it in Finland and teaching our kids about it.

Kipi kipi!

Helsingissä veimme australialaisen vieraamme Finnish Design Shopin pop up -kauppaan. Ajateltiin esitellä vähän suomalaista muotoilua. Mutta olimmekin ihan klapilla päähän lyötyjä siitä, miten hieno tila kaupalla oli. Ja olihan siellä niitä huonekaluja ja muutakin, mutta visiitti meni kyllä enemmän kahvitteluksi ja vanhojen tiiliseinien ja patinoituneiden peltiovien ihasteluksi.

Nyt kipi kipi, jos kiinnostaa käydä kurkkaamassa 70-luvulta tyhjänä seissyt upea tila keskellä Helsinkiä. Kauppa menee kiinni, kun kelit kylmenevät kuun vaihteessa.

Ja kannattaa poistua vessojen ohi ja kurkata samalla rakennuksen toinen puoli!

--

Finnish Design Shop has a pop up shop in a gorgeous old warehouse in the middle of Helsinki until the end of this week. Go and have a look, if you can! The stuff they sell is nice, of course, but it's worth going just for the feel of the space. The space has been empty since the 1970s. It's all about beautiful old brick and weathered floors. Lovely!

Helsinki

Hihii, me vaan reissataan! Tai siis siltä taitaa täällä näyttää.

Teimme yhdistetyn loma- ja Jonin työmatkan Helsinkiin. Olimme aivan yltiösosiaalisia. Musiikkitalossa tapasimme kaksi vanhaa työkaveriani, toisen pitkästä aikaa ja toisen todella pitkästä aikaa. Niin voi kai sanoa, kun ei ole kymmeneen vuoteen tavattu. Samalla kurkittiin vähän Musiikkitaloa ja innostuimme siitä, miten talossa oli paljon avointa vapaata tilaa. Teki heti mieli sopia joku palaveri ala-aulan kahvilaan. Kai kotiäitikin voi haaveilla palavereista? (Hih, en olekaan tainnut ennen tituleerata itseäni kotiäidiksi!)

Treffit jatkuivat pitkin päivää iltaan asti. Hauskin kohtaaminen oli Senaatintorilla, missä tapasimme entisen poikaystäväni veljen entisen vaimon kollegan. Sovitusti siis. Ja ensimmäistä kertaa.

Keskiviikkona kurkattiin myös Habitarea, mutta en kyllä ole ollenkaan messuihminen. En saa tuollaisista mitään irti.

Mutta kyllä Helsinki näytti meille jälleen kerran parastaan. Ja vaikka kuinka tiedän, että en enää haluaisi siellä asua, niin kylläpä taas pienen pieni kiusaus tupsahti mieleen. Ja meni sitten ohi.

--

We just got back from a couple of days in Helsinki. It never lets me down! I do know I don't want to move back there but it's so nice to visit!

We were super social and had six pre-planned dates in one day and ended up with three more as we went along. The most interesting date was the one we had at the Senate Square where we met my ex-boyfriend's brother's ex-wife's colleague who had just arrived from Sydney. Well, that's really only four degrees of separation, right?

Pyhäjoki

Sundbornista eteenpäin liikuimme vauhdilla. Teimme toki muutamia kirpparipysähdyksiä, mutta parissa päivässä ajoimme Haaparantaan ja sieltä jatkoimme Pyhäjoelle, missä meitä odotti ilta-auringossa kylpevän saunan lempeät löylyt ja rosvopaisti.

Viivyimme tovin hemmoteltavina ja saimme maistaa nahkiaisia suoraan tulelta. Minun ja pikkutyypin ensimmäiset. Molemmille maistui!

--

The last stop on our little tour of Sweden and Finland was in Pyhäjoki, about a two hour drive after crossing the border back to Finland.

We stayed at a friend's family cottage and were spoiled rotten with fantastic food. We even had some lamprey straight from the fire. They were the first for me and Little I. Tasty!

Retkiruokaa

Sundbornissa leiriydyimme pellon laitaan ja nautimme matkaversion Liisan kuskussalaatista.

Kaikki ainekset taitavat esiintyä yläkuvassa. Kuskusta, persiljaa, vihanneksia, tuoretta sipulia, limeä ja parmesania. Niin ja oliiviöljyä ja suolaa ja pippuria.

Sekaisin vaan ja saat aikaan jumalaisen retki-illallisen!

--

In Sundborn we camped next to a meadow and prepared a travel version of liisa's couscous salad.

We cooked the couscous, chopped parsley, cherry tomatoes, capsicum, onion and cucumber. Stirred them all together and added lime juice, olive oil and salt and pepper to taste. We topped the salad with shaved parmesan. Yum!

Kotikäynnillä Sundbornissa

Täytyy myöntää, että en ole koskaan ollut mikään Carl Larsson -fani. En edes vaivautunut katsomaan hänen maalauksiaan, vaikka ne melkein nenän alle tuotiin Turkuun.

Mutta tämän visiitin jäljiltä olen aivan myyty.

Tämä koti on tehty valosta, energiasta, elämänilosta ja luovasta hulluudesta.

--

I have never been a particular fan of Swedish artist Carl Larsson. But after visiting his family home in Sundborn, I am besotted.

This is home home filled with love, laughter, sunshine and joie de vivre.

Sundborn

Sundbornista en osaa sanoa juuri muuta kuin aaaaah.

Jos haluat nähdä ruotsalaista idylliä, niin suuntaa tänne. Pieni kylä, mutta silti paljon kaunista nähtävää. Paikalliset B&B:tkin näyttivät sieviltä.

Ja se pääkohde täällä, se on oikea herkkupala. Kerron siitä pian lisää.

--

If you want quintessential Swedish lovelyness, head for Sundborn. This little village is just outside Falun and it's perfect. The local B&Bs look nice, too.

There is a little tourist trap there as well, and it is a real gem. I'll tell you more about it soon!