Matonkuteita

Jos ja kun haluaa, että projektit valmistuvat on matonkude ihan mahtava materiaali. Olen hurahtanut siihen ihan tosissaan. Kaksi eläintä on saanut pedin, eteinen muutaman säilytys"korin" ja pitihän se lopulta virkata yksi mattokin. Vielä on suunnitteilla yksi iso tyynynpäällinen ja mitäs sitä sitten keksisi?

ps. matonkudetta virkatessa bonuksena tulee treenattua käsivarren lihaksia :-)

Tunnelmointia

Tein viikonloppuna vähän töitä. Ihan mukavia sellaisia. Otin muutaman kuvan erään lehden kierrätysvinkkiä varten ja tunnelma oli aika kiva sarjan viimeisissä kuvissa. 

Tätä ennen virkkasimme kollegan kanssa aimo läjän pitsitähtiä, joiden sisässä on käytetty tölkkinipsuja. Lopputulokset ovat yllättävän hurmaavia. Vinkki lainattu samaisen kollegan siskolta. Kiitos siitä.

On se lyhyt!

 

Siis muisti on.

Olin ihan häkeltynyt, kun selaisin syksyn valokuvia ja tämä kuva syyskuun puolivälistä tuli vastaan. En edes osaa kuvitella, että voisi olla näin vihreää. Ja pian taas on!

Maissikakkuset

Nämä nopeat maissikakkuset paistuivat suoraan meidän perheen suosikkilistalle!

Ohje on mukailtu Donna Haylta, mutta koska tuoretta maissia ei ollut saatavilla, tyydyin tölkkimaissiin, mikä tekee kakkusista entistäkin nopeammat ja helpommat valmistaa. Vekslasin vähän ainesten määrien kanssa, kun en oikein osannut arvioida miten paljon maissinjyviä tuoreesta maissista tulee.

Ohjeessa kakkuset ehdotetaan tarjoiltaviksi prosciutton kanssa. Meillä sen korvasi kylmäsavulohi, joka sopi mielestäni oikein hyvin maissikakkujen kaveriksi. Laitoin lautasille myös uunikuivattuja tomaatteja. Rucola oli kaupasta loppu, mutta se olisi varmasti tehnyt terää myös.

Tästä annoksesta sai kaksi aikuista ja yksi Pikkutyyppi vatsansa täyteen ja vähän jäi evääksikin.

2 tölkkiä maissinjyviä
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 munaa
ruukullinen tuoretta korianteria
1 tl jauhettua kuminaa
n. 1/2 tl suolaa (käytin taas sitä ihanaa savusuolaa...)
mustapippuria
voita paistamiseen

Tarjoiluun

kylmäsavulohta
uunikuivattuja tomaatteja
rucolaa

Valuta maissi. Hienonna maissinjyvät ja korianteri tehosekoittimella tai sauvavatkaimella. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne ja munat maissin joukkoon. Sekoita taikina hyvin. Sulata voi pannulla ja levitä n. sentin paksuinen kerros taikinaa pannulle. Kakkuseni olivat n. 15 cm halkaisijaltaan, mutta muodon ja koon voi toki itse päättää. Paista kakkusta pari-kolme minuuttia kummaltakin puolelta, kunnes se on kauniin kullanruskea. Toista lopulla taikinalla.

Tajoile kakut kylmäsavulohen (tai sen prosciutton) ja esimerkiksi uunikuivattujen tomaattien ja rucolan kanssa.

Matosukat

Liisan luona toukokuussa häthätää Pikkutyypin paleleviin jalkoihin aloittamani sukat valmistuivat vihdoin. Ne jäivät puolitiehen, kun Liisa bongasi kirpparilta unipussin, jonne jalat saatiin lämpimään. Sittemmin ne ensin unohtuivat Lontooseen ja sen jälkeen käsityökorin pohjalle.

 Muistin ne, kun kaipailin Pikkutyypille pitkävartisia villasukkia. Kaivoin valmiin sukat esiin ja se oli juuri sopiva. Sen kaveri valmistui reippaasti päiväunien aikana. Näiden yksien sukkien perusteella olen jo julistanut sukkaohjeen maailman parhaaksi. Lankoina on Liisan kätköistä kaivettua 7 veljestä sekä tuntematonta vihreää.

Olin ajatellut kutsua sukkia Lontoon sukiksi, mutta Pikkutyyppi päätti toisin. Kun laitoin sukat ensimmäisen kerran jalkaan, toisen kärjestä paljastui päättämätön lanka. Pikkutyyppi sai kohtauksen ja huusi kauhuissaan: "Mato! Mato!"

Tilanne rauhoittui vasta, kun sukat otettiin pois jalasta ja päättelin langan. Ja vaikka mato on poissa, kutsuu Pikkutyyppi sukkia edelleen matosukiksi.

Risottoa ja paahdettua kurpitsaa

Nyt alkaa tuntua siltä, että olen vihdoinkin löytämässä uudelleen ruuanlaiton riemun. Olen monta kuukautta, varmaan yli vuoden, ollut ruoka-apatian vallassa. Ehkä se liittyy lapsensaamiseen. Päiväjärjestys on mennyt monella tavalla uusiksi. Vaikka ei kuitenkaan sitten oikeastaan juurikaan.

Mutta viime päivinä meillä on syöty hyvin. Ja muutakin kuin kesäkurpitsakeiton variaatioita ja muita kasvissosekeittoja. Olen kokeillut blogeista löytyneitä reseptejä, kuten Herkun ja koukun mainioita japanilaisia rapukakkusia, joita en voinut ohittaa, kun olen juuri tutustunut Rei Shimuraan. Ja Donna Hayn Food Fast on tarkoituksella lojunut keittiön sivupöydällä, että muistan kääntyä sen puoleen inspiraatiota etsimään.

Kurpitsa on ollut suuri rakkauteni pitkään. Sitä on vain ollut valitettavan vaikea löytää lyhyttä sesonkia lukuunottamatta. Ehdoton suosikkini on butternut ja olen ilolla tervehtinyt sen ilmestymistä ihan tavallisiin kauppoihin. Yhtäkkiä sitä saa jopa Loimaan Prismasta. Huraa!

Kurpitsarisotto syntyi Donnan kirjasta löytyneen kurpitsa-fetarisoton inspiroimana, mutta kuten tavallista, en malttanut seurata ohjetta, kun risotto syntyy vanhasta tottumuksesta lonkalta. Tämä annos riittää kahdelle oikein nälkäiselle tai kolmelle vähän maltillisemmalle syöjälle.

1 butternut-kurpitsa kuorittuna ja pilkottuna
suola ja pippuria (käytin osaksi savusuolaa)
oliiviöljyä

9 dl kasvislientä
2,5 dl kuivaa valkoviiniä
1 rkl oliiviöljyä
iso nokare voita
1 pieni purjo siivuina
(kourallinen kuivattuja mustia torvisieniä)
4 dl risottoriisiä
n. 2 dl parmesanraastetta
mustapippuria
sormisuolaa tarjoiluun

Lämmitä uuni 220 asteeseen. Levitä pilkottu kurpitsa uunipellille, ripottele pintaan pari hyppysellistä (savu)suolaa ja mustapippuria myllystä. Lorota pintaan oliiviöljyä ja sekoita kevyesti. Paahda uunissa parikymmentä minuuttia, kunnes kurpitsa on kypsää.

Kurpitsan kypsyessä valmista risotto. Kiehauta kasvisliemi ja lisää siihen valkoviini ja halutessasi kuivatut sienet.

Kuumenna öljy ja voi isossa kattilassa. Kuullota riisiä voissa pari minuuttia, lisää joukkoon purjo ja jatka kuullottamista muutama minuutti. Lisää lientä kattilaan vähän kerrallaan. Sekoita usein ja lisää nestettä, kun edellinen satsi on ehtinyt imeytyä. Sienet siis menevät risottoon nesteen mukana vähitellen ensin liottuaan kasvisliemessä. Jatka nesteen lisäämistä, kunnes kaikki liemi on käytetty ja riisi on kypsää. Sekoita joukkoon parmesan ja mausta mustapippurilla.

Kauho risotto lautasille ja nostele annosten päälle paahdetut kurpitsat. Itse tykkään ripauttaa pinnalle vielä sormisuolaa antamaan risotolle mukavan suolaisen terän. Voit halutessasi myös jättää osan parmesanista pinnalle ripoteltavaksi.

Kerään voimia

Mietin vähän jo ensi kesää.

Haaveilen isommasta salviapenkistä. Olen suorittanut kaivauksia pitkin syksyä.

Ja vanha suosikkini yksivuotisista, krassi, on hiipimässä takaisin. Muutamaan vuoteen en ole sitä kylvänyt, mutta viime kesänä sain äidiltä taimia ja ne somistivat pengerrystä ja kurpitsapenkkiä niin sievästi, että taitavat tehdä paluun, vaikka niiden värimaailma ei oikeastaan sovi minun kukkapenkkeihini. Mutta enpä minä nyt niin hirveän nirso ole värien suhteen koskaan ollutkaan.

Niinikään äidiltä saadut tummanliilat loistomalvat olivat aivan ihastuttava uusi kokeilu. Ne kukkivat pitkälle syksyyn ja tekivät roppakaupalla siemeniä, joita keräsin talteen.

Enää muutama pimeä kuukausi ja sitten alkaa taas puutarhurin kiihkeä kevät!

Kohta ne loppuu!

Olemme olleet pitkän aikaa tomaattiomavaraisia. Kulmahuoneessa lakanan alla levänneet tomaatit ovat punastuneet hiljalleen ja melkein joka päivä olemme saaneet napsia uusia kypsiä tomaatteja.

Ja on meillä tomaattiruokia syötykin! Lasagnea vaikka kuinka monella tavalla. Ja uunikuivattuja tomaatteja joka viikko. Tomaattikastiketta on riittänyt pakastimeenkin odottamaan talvea.

Siivosin Kulmahuonetta ja tyhjensin pöydän tomaateista. Tässä on viimeiset oman kasvihuoneen kasvatit tältä vuodelta.

Tulkaa teatteriin!

Nyt seuraa mainos!

Meidän kyläläisten uusi teatteripläjäys, Savisoitto, saa pian ensi-iltansa. Viime kertainen esitys voitti edellisvuonna valtakunnallisen harrastajateatterikisan, joten ihan mistään turhasta showsta ei tälläkään kertaa ole kysymys.

Näytelmää on treenattu ahkerasti ja aina kylätalon ohi ajaessani olen tuntenut pienen piston sydämessäni, kun en lähtenyt mukaan. Tosin harjoituksia on ollut niin tiuhaan, että puutarha ja lapsi ja ratsastus ja kaikki muukin olisi pitänyt jättää aika pienelle huomiolle. Mutta olisihan se ollut elämys.

Me menemme katsomaan showta koko perheen voimin. Ja jos sinäkin innostut tulemaan mukaan, niin olet ehdottomasti tervetullut meille Hamariin kaffelle ennen tai jälkeen!

Kuttu ja sen kaverit

Pyhäinpäivän kunniaksi kävimme retkellä naapurissa. Isäntäväki teki saapuessamme lähtöä näytelmäharjoituksiin ja huikkasi, että lampolassa on sitten se uusi kuttu vapaana. Kertoivat, että se on kovin kiltti. Silti meitä vähän jännitti.

Olen aina ihastellut vuohia, mutta en ole uskaltanut ottaa lähempää kontaktia. Ne sarvet, tiedättehän. Mutta nyt ei ollut vaihtoehtoa, mikäli mielimme lampaita moikkaamaan. Kuttu nimittäin tuli meitä ovelle vastaan.

Sitten meni noin viisi sekuntia ja olin ihan myyty. Kuttuhan käyttäytyi kuin paraskin emäntä. Se tervehti meitä rauhallisesti, antoi kohteliaasti päätään rapsutettavaksi ja tuli mukanamme sisään. Siellä se valvoi, ettemme hermostuttaneet lampaita ja pysytteli koko ajan lähistöllä olematta ollenkaan päällekäyvä. Palkkioksi annoimme sille porkkanaa.

Lähtiessä moikkasimme laitumella Sämpyä ja Pilkkua, jotka muka eivät ensin edes huomanneet tuloamme. Kutsuamme ne eivät kuulleet, mutta kun narautin sitä ovea, jonka takana porkkanoita säilytetään, niin johan kipittivät juoksujalkaa katsomaan. Liikuttava pari nämä kaksi. Kävelevätkin yhtäjalkaa.

Kotona pistin Pikkutyypin päiväunille lampaantaljalle. Ja illalla syötiin lampaanviulua. Kumpikin oli joskus ollut juuri niiden lampaiden lapsi, jota aamulla olimme tervehtineet. Vielä Pikkutyyppi ei ollut moksiskaan, kun kerroin, mutta mietin, että vielä kohtaa se päivä, kun siitä pitää keskustella. Aion sanoa, että voi olla hyvällä omatunnolla, kun tietää, että lautasella ja rattaissa on hyvän elämän elänyt eläin.

Kisu kisu!

Olen ylittänyt itseni, kokeillut uusia tekniikoita ja palannut vanhaan.
Tein ison työn, kun normaalisti piperrän pientä.
Liimailin silkkipapereita ja hullaannuin läpikuultavuudesta.
Siirsin kuvia suoraan paljaalle puulle.

Tyytyväinen olo pitkästä aikaa. 

Aah!

Mikä sunnuntai! Voi kun tällaisia päiviä olisi enemmän!

Lasagne puolikuivatuista tomaateista

Tomaattisatomme kypsyy edelleen hiljalleen kulmahuoneessa peiton alla. Melkein joka päivä saa poimia uusia kypsyneitä keittiöön. Olen kuivannut uusia satseja uunissa tähän tapaan. Ja itseasiassa olen huomannut, että paremman tuloksen saa, kun jättää tomaatit aika isoiksi ja antaa niiden kuivua parikin tuntia. Olen laittanut isot tomaatit kolmeen osaan ja pienemmät puoliksi. Suolan määrä kannattaa maistaa matkan varrella. Minun makuuni suolaa saa olla aika tavalla.

Viikonloppuna pyöräytin kuivaamistani tomaateista lasagnen. Päätin kokeilla lasagnea ilman tomaattikastiketta, kun kerran täytteenä oli tomaatteja. Kaveriksi tomaateille laitoin mustapapuja sekä pienenpienen määrän edellispäiväistä kaalipataa. Tosin tuo jälkimmäinen ainesosa ei ole ihan välttämätön!

Tämä lasagne kypsyy tosi nopeasti ja on muutenkin aika nopsa valmistaa, jos tomaatit ovat valmiina. Tulos on hiukan toisenlainen, kuin mitä yleensä teen, mutta oikein hyvä. Suola ja pippuri jäivät vähän puolivahingossa pois, mutta tomaatit ovat sen verran suolaisia, että lasagne ei muuta maustetta kaivannut.

Tarvitaan

Lasagnelevyjä (käytin pinaattisellaisia)
1,5 pellillistä kuivattuja tomaatteja
2 tlk mustapapuja
3 pylpyrää mozzarellaa
parmesania

Maitokastike:

iso nokare voita
2-3 rkl jauhoja
vajaa litra maitoa
suolaa
muskottia

Valmista ensin kastike. Sulata voi kattilassa. Sekoita siihen jauhot huolellisesti. Lisää maito vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Jatka sekoittamista, kunnes paksuuntuu, älä anna kiehua. Mausta suolalla ja muskotilla oman maun mukaan.

Lämmitä uuni 200 asteeseen ja kasaa lasagne sillä aikaa. Laita vuuan pohjalle vähän maitokastiketta ja sen päälle kerros lasagnelevyjä. Lado levyjen päälle puolet tomaateista ja pavuista sekä yksi pallero mozzarellaa palasiksi revittynä. Kaada kolmasosa jäljellä olevasta kastikkeesta päälle ja lado pinnalle lasagnelevyt. Lado päälle loput tomaatit ja pavut, toinen pallo mozzarellaa sekä puolet jäljellä olevasta kastikkeesta. Lado lasagnelevyistä kansi ja kaada loppu kastike sen päälle. Ripottele pinnalle viimeinen mozzarellapallo sekä pieni kourallinen raastettua parmesania.

Paista 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Puutarhasta minut tuntee

Salviaa ja lamoherukkaa ei pieni talvi lannista!

Salviasta on tullut ihan ykköskasvi puutarhassani. Se on ainakin parina viimetalvena talvehtinut oikein pontevasti ja kukkii ja tuoksuu aivan huumaavasti. Nyt haluan siitä ison kukkameren.

Ja tuon lamoherukan hankkimista kaduin vielä pari vuotta sitten. Taisin olla hullu, kun meinasin repiä sen pois penkistä. Nyt se antaa salvialle mainion taustavärin ja suikertelee viehkosti pengerryksen päällä.

Puutarhani taitaa kertoa enemmän kuin CV:ni. Se tietää, että olen oikukas ja etenen fiiliksellä ilman sen suurempia suunnitelmia.

--

When I first sowed some sage into one of my flowerbeds I was not expecting it to become a favorite. Now I want to grow a little sea of it.

And after planting Ribes glandulosum on the little rock fence I built, I thought I had made a mistake and was ready to tear it all out. Now I love the way it hugs the rocks and gives the sage a colorful background.

My garden knows I'm a fickle little thing.

Matkamuisto

Täytyihän sieltä Bristolista matkamuistokin ostaa. Nyt pitäisi vielä löytää Fabián István Zsadány puulaatikolle paikka. 

Laatikko muistuttaa minua Unkarissa viettämästäni kesästä. Pomoni nimikin oli István. Asuin ankeassa, kesällä tyhjääkin tyhjemmässä opiskelija-asuntolassa ja viikonloppuisin matkasin ihanaan Budapestiin. Mikä kesä!