Lomalla!

 

 

 

 

 

 

 

 

Ihania välipäiviä ja hulvatonta uutta vuotta teille kaikille!

--

Fancy a dip in our pool?

We hope you are having a great Christmas break and wish you all a lovely new year!

Hyvää joulua!

Ennen perinteistä Lapin matkaa ehdimme vielä muistaa ystäviämme ja ystävät muistivat meitä. Kiitos!

Sushivieraista yksi heräsi sunnuntaina kuuden aikaan leipomaan meille joulustollenia. Ihana herätä tuoreen leivonnaisen tuoksuun, pahinta oli kuitenkin se ettei sitä saanut maistaa. Saimme luvan koskea stolleniin vasta jouluna kun olemme perillä pohjoisessa. Voitte vain kuvitella kuinka monta kertaa olen meinannut ottaa siivun kahvin seuraksi. Olen kuitenkin pysynyt kovana ja stollen pakattiin muiden tavaroiden mukaan. Kerron sitten miltä se maistui ja voiko leivonnaisissa olla rusinoita vai ei.

Alakuva:
Kreetta Järvenpää

Askartelua

Viime viikonloppuna oli pieni mies yökylässä. Illaksi oli toivottu askartelua. Kummitäti taisi innostua askartelusta enemmän kuin pieni vieras. Askartelin hänelle heijastimen ja pieni mies valitsi haluamansa helmet. Kun heijastin oli valmis, sain kuulla olevani ehkä maailman paras! Isänsä kun ei kuulemma osaa mitään...lasten suusta kuulee kyllä parhaat jutut vielä tuossa iässä :-)

Suklaatryffelit

Vietän perinteisesti joulut Suomessa ja jouluvalmistelut täällä Englannissa jäävät aika vähälle. Teen tietenkin joululahjoja, mutta tänä vuonna koristeetkin ovat jääneet laittamatta esille virkattua
tähtinauhaa lukuunottamatta.

Suklaatryffeleidenkin piti alunperin olla joululahjoja, mutta ne maistuivat tekijöille sen verran hyvin, että viimeiset tarjottiin vieraille jo hyvissä ajoin ennen joulua. Resepti on Independent sanomalehdestä. Ensi jouluna tryffeleitä riittää toivottavasti lahjaksikin!

Elefantti

Kävin pari viikkoa sitten tutustumassa kaverin Masa-vauvaan. Lahjaksi Masa sai joululahjapajan jämä kangaspaloista kasatun elefantin. Toivottavasti elefantin korvat kestävät kiskomista!

Kun silmä välttää

 

 

Sillä välin, kun olin sunnuntaina ratsastuskisoissa, oli miesväki ottanut Hamarissa pirtin haltuun. Ihan vaan pientä pintaremppaa...

--

While I was at my riding competition on Sunday, the men took over the living room at Hamari. This is what happens when you invite people over for Christmas: slightly unfinished renovation projects suddenly become a priority. I should host parties more often...

Hyvä minä!

 

 

 

 

Jos joku höpsö vielä uskoo sen, mitä sanotaan vanhoista koirista, niin sanon painavan sanani nyt.

Kun muutama vuosi sitten nousin elämäni ensimmäistä kertaa satulaan, oli hiljainen tavoitteeni päästä joskus paimentamaan karjaa hevosella. Toinen tavoite oli hypätä joskus joku pieni este. Tavoitteista ensimmäinen odottaa vielä toteutumistaan, toinen on toteutunut jo monta kertaa.

Tänään toin kotiin ruusukkeen ensimmäisistä koulukisoistani. Sellaista en ollut edes osannut tavoitella ennen tätä viikkoa. Mutta jostain syystä sanoin joo, vaikken oikein tiennyt mihin olin lupautumassa.

Minulla on taipumus saada ratsukseni niitä heppoja, joilla on oikein vikkelät jalat ja joiden mielestä mörköjä asuu kaikkialla. Taisi olla ihan hyvä, että sain vasta kisan jälkeen kuulla, että viime kisoissa Mokka ei edes startannut, kun se heitti ratsastajan selästä jo alkuverryttelyssä. Kyllä se nytkin parhaansa teki. Mutta niin tein minäkin.

Enpä muista koska olen viimeksi tsempannut niin kovin kuin tänään. Minä hiestä märkänä ja kuulemma lopussa kuuluvasti huohottaen, suoriuduimme radasta kunnialla.

Sen jälkeen olikin hymy herkässä. Kyllä tekee ihmiselle hyvää tuntea ylpeyttä itsestään!

--

When I first rode a horse a few years back, my secret dream was to drive cattle. And maybe jump an obstacle or two. I'm still waiting to realise my number one dream but the second one has come true so many times I've lost count.

Today I took part in my first dressage competition. Not something I ever planned to do but sometimes it's good to say yes, even when the idea is a little bit terrifying.

I am proud of myself today!

Itsenäisyyspäivän sushit

Tehtiin porukalla Itsenäisyyspäivän ateria japanilaiseen tyyliin misokeitosta lähtien. Mukavaa yhdessäoloa ja askartelua. Lopputulos on aina yhtä hyvää ja kaunista (ainakin omasta mielestämme). Käsityötä kerrakseen!

Kuvat otti: Kreetta Järvenpää

Terveisiä hamstereiden päämajasta!

  

Olen keskittynyt sellaiseen, missä olen aivan surkea. Nimittäin tavaroiden eliminoimiseen. Tavoitteena on paikka kaikelle ja kaikki paikalla. Mutta vaikeaahan se on.

Olen havainnut, että kyvyttömyys heittää pois kulkee meillä suvussa. Olen käynyt ullakolla läpi kahdeksan vuotta sitten kuolleen Mamman tavaroita. Olen lajitellut säkkikaupalla matonkuteita laatikoihin väreittäin, koska niitä ei vaan voi heittää pois, kun Mamma on ne huolella leikannut ja kerinyt. Ja matonkutominen olisi aika hauskaa, jos joskus ehtisi. Sitten on vielä laatikkokaupalla käsityötarpeita koluamatta. Olen aika vakuuttunut, että kyseenalainen taipumuksemme säästää kaikkea on peräisin juuri Mammalta.

Vähitellen siirryin yhä syvemmälle vintille ja löysin laatikkokaupalla teinivuosien huoneestani pakkaamiani tavaroita. Laatikoiden sisällöstä päätellen en ollut heittänyt mitään pois. En  todellakaan yhtikäs mitään.

Tällä viikolla sukelsin kellariin. Siellä meillä on varsinainen hamsterien luola. Aika paljon kertyy lasipurkkeja, jos ne kaikki varastoi 30 vuoden ajalta. Ja kertakäyttöisiä pakastusrasioita. Ja tyhjiä siirappipurkkeja. Ja monenlaista muuta, mutta asia käynee selväksi jo tästä.

Tällaista se on, kun pitkään asutaan samassa talossa. Hamari on viimeksi tyhjennetty 80-luvun alussa. Sen jälkeen olemme koko perheen voimin keränneet kamaa nurkkiin.

On tässä puolensakin. Olen tehnyt ihan mahtavia löytöjä. Omia ja veljeni vanhoja vaatteita ja laatikkokaupalla 70- ja 80-lukulaisia leluja. Ja hienoja vanhoja pulloja. Eri puolilta taloa on kertynyt loistavaa muistojen täyteistä tilkkupeittomateriaalia, jos joskus uskallan taas kohdata ompelukoneen ja Liisa ehtii auttamaan alkuun. Toisin sanoen hirveät määrät tavaraa, joiden säilyttämisessä ei ole välttämättä mitään järkeä, mutta ei kumminkaan voi poiskaan heittää.

Jotain olen sentään saanut roskikseen ja kierrätykseen asti. Olen vähän ylpeä itsestäni.

--

I've been cleaning at the farm. I really have been doing it for months now.

This is what you get when you come from a family that never throws anything away. Can you imagine how many empty glass jars we've accumulated since 1984 when the cellar was last properly cleared? 

Villapaitatehdas

Oma neuletakki on viittä vaille valmis, mutta tekaisin välissä siskon pyynnöstä koiralle villapaidan. Lähipiirin eläinten karvoitus on niin vähäistä että ovat pakkaselle liiankin alttiita. Tässä lopputulos.

Seuraavaksi tartun toden teolla siihen omaan neuletakkiini, sekä muutamaan muuhun keskeneräiseen neuleprojektiin. Päätin etten aloita yhtään uutta ennen kuin vanhat on tehty loppuun. Saa nähdä kauanko päätös kestää...

Kirurgiaa

 

 

 

 

 

Barbille oli sattunut pieni haaveri. No, ei ihan pienikään oikeastaan. Jalka oli irtipoikki.

Onneksi Jonilla oli mukana pora ja ruuveja. Katkenneeseen jalkaan porattiin noin sentin syvä ruuvin mentävä reikä. Ruuvista katkaistiin pihdeillä kanta irti ja sen yläpää ruuvattiin reikään. Sen jälkeen operoitiin jalan irtonaiseen osaan samanlainen reikä ja ruuvattiin ironainen jalka paikalleen.

Ja kas, Barbin jalka on kuin entisellään. No, eihän se enää taivu, mutta jalan voi tarpeen mukaan korvata pohkeesta alaspäin melkein millä vain. Jos vaikka Barbilla on naamiaiset tulossa.

--

Barbie had had a bit of an accident. Fortunately Joni had his tools with him and she was back on her feet in no time!

Entistä ehompi!

 

Pikkutyypin pedonsyömä peitto on jälleen kurottu kasaan. Liisalle siitä suuri kiitos!

Mukaan sain korjaussarjan. Seuraavan paikkauksen saan kuulemma tehdä itse. Toivon, että sille ei tule enää tarvetta!

Synttäritäkki

 

 

 

 

Liisa toi viime viikolla käydessään myös huikean synttärilahjan. Tilkkutäkissä on Malesiasta tuotuja saronkikankaita, pilkullista Berliinistä ja pohjana pari vuotta sitten Köpiksen retkeltä ostettua liilaa.

Olen kovin onnellinen uudesta täkistäni. Tosin tuntuu, että se ansaitsisi paikan vähän tyylikkäämmästä kodista. Meidän olohuoneen on vallannut pahvilaatikkomajakylä. Ja olen tullut siihen tulokseen, että harva huonekalu tai muu sisustuselementti näyttää hirveän hyvältä pahvilaatikkojen ympäröimänä. Tai ehkä mun sisustussilmäni vaan ei ole vielä kehittynyt elämäntilanteen mukana.

Leppoisaa itsenäisyyspäivän jatkoa!

--

Look at this gorgeous quilt Liisa made me!

Joulunalustuliaiset

 

 

Liisa piipahti viime viikolla ja me piipahdimme Helsingissä tervehtimässä. Podimme kaikki omia tautejamme, Liisa minä ja Pikkutyyppi. Isäntäväki oli elämänsä kunnossa. Toivottavasti ovat vieläkin!

Liisalta tilattiin vakituiset joulunalustuliaiset. Jonille pullo viskiä ja mulle mince piet. Nämä rusinaiset kakkuset on ihan mun suosikkeja. Liisan tuomat kaupan versiotkin on oikein mainioita, vaikka parhaimmat olenkin ostanut joulumyyjäisistä Lontoosta. Ja englantilainen double creamhan näihin kuuluisi ihan ehdottomasti, mutta me herkutellaan sokeroimattoman kermavaahdon kanssa.

Ehkä pitäisi jossain kohtaa uskaltautua kokeilemaan mince pien tekoa kotioloissa. Ja double creaminkin teko-ohjettakin ollaan joskus ihmetelty. Tosin se kuulosti aika pitkäjänteiseltä projektilta, jos oikein muistan. Jos jollain on kokemuksia jommasta kummasta, niin olen erittäin kiinnostunut!

Hiljaisia päiviä

 

 

 

Ollaan Pikkutyypin kanssa podettu viikko. Sillä aikaa on tapahtunut kivojakin juttuja, vaikka vähän vaisu tunnelma on ollut kyllä. Niistä kivoista jutuista kuitenkin lisää toivottavasti pian.

Keli on kyllä muuttunut dramaattisesti.