Eteinen - ennen

 

 

 

 

 

 

Hamarin seuraava remonttiprojekti on ehkä tähän asti haastavin. Sen lisäksi, että tila on aika pieni, siinä on neljä ovea ja raput yläkertaan.

Eteinen on meillä hyvin keskeinen tila. Niin se taitaa yleensä olla. Saa nähdä miten selviämme tästä projektista, kun tarkoitus on kuitenkin päästä koko ajan kulkemaan sisään ja ulos ja vessaan ja suihkuun ja saunaan ja yläkertaan.

Edellisen kerran täällä rempattiin 80-luvulla ja siltä jäljiltä mäntypintaa on runsaasti. Lattia tosin maalattiin keittiön remontoinnin yhteydessä muutama vuosi sitten.

Massiivinen naulakkokompleksi lähtee, että saadaan vähän lisää tilan tuntua ja avaruutta. Ja toivottavasti myös toimiva kenkäsäilytysratkaisu. Neljän aikuisen ja yhden ipanan taloudessa kenkiä nimittäin piisaa.

Samassa rytäkässä pistetään uusiksi rappuset ja remppa ylettyy rappuja pitkin myös yläkertaan.

--

The entry hall as it is at the moment. But not for long!

This is a tricky part of the house to redo as you can see from the number of doors leading in and out. We go through this space to go out, to come in, to use the bathroom, to have a shower or sauna, to go upstairs and often to go from one end of the house to the other. Needless to say, we need to be able to do all this while we rip everything out and but the space back together again.

We will also redo the stairs and because of this, we will also have to do some renovations upstairs.

I'm so looking forward to this transformation!

120 kiloa kirjaimia

 

Viime viikonloppuna seisoin kolme päivää grafiikan kurssilla ja ladoin elämäni innolla. Ystäväni oli ilmoittanut minut kyseiselle kurssille, vähän niin kuin yllätyksenä ja synttäriensä kunniaksi. Pidän tällaisista yllätyksistä! Ja tämä menee sarjaan never done before. 

Kirjasimia oli vino pino, sitten valittiin ja mietittiin ja ladottiin ja korjattiin ja vedostettiin ja korjattiin. Korjausosiota tuli tehtyä aika paljon. Kirjasimet kun kerta ladotaan nurinperin ja aivot eivät vain 

kerta kaikkiaan suostuneet yhteistyöhön.

Nyt on koti täynnä kuivuvia töitä. Ohessa vähän esimakua aiheesta. 

Näytän lisää kunhan saan muutaman työn kehyksiin ja viimeisteltyä. 

Viikonloppu oli huikean mahtava, enkä kyllä muista koska olisin nauranut niin paljon. 

Hyvä ryhmä ja hyvä ope, kiittää hän.

Remppavalmisteluja

 

 

 

 

Olemme pitäneet Hamarissa melkein pari vuotta paussia isommissa remppaprojekteissa. Viimeksi saatiin kuntoon kulmahuone. Sen jälkeen Pikkutyyppi astui kuvioihin ja olemme ehkä kerrankin hillinneet itsemme viisaasti ja pitäytyneet isompien projektien suunnittelussa. Vaikka onhan sitä kaikenlaista pientä tehtykin, viimeistelyjä, järjestelyä, puutarhahommia ja ladon järjestelyä. Ei me oikein osata lonkkaa vetää.

Mutta kohta päästään taas tosi toimiin. Eteisen remppaa on suunniteltu jo pitkään ja valmistelujakin on tehty monta viikkoa. Sekä kellariin että yläkerran aulaan on pystytetty maalauspiste, joissa tulevat seinälaudat ja paneelit ovat saaneet väriä pintaansa.

--

It's been fairly quiet on the renovation front at Hamari lately. We've done some bits here and there but nothing bigger.

Now we're about to start renovating the entry hall. We've planned this for ages and preparations have been on the way for a few weeks now. I'm excited!

Pieni retki

Kuvassa koisiva peto ei liity tähän tarinaan millään tavalla.

Söimme lounasta tyhjässä talossa. Käytimme kaapista löytyneitä lusikoita vuorotellen.

Mietin, että tällaista elämä on. Joillakin ihmisillä ei ole ollenkaan kotia. Toisella on niin monta, ettei niissä kaikissa ehdi asua.

Tiskasin astiat lumihangessa ja sipaisin niistä lumet pois puhtaalla maalisudilla.

Nousimme autoon ja ajoimme pois.

Pikkutyypin kevätsukat

Tuli mieliteko kirjoneuleeseen. En ole juurikaan sitä harrastanut, mutta olen nyt vähän innostunut.

Sukat syntyivät taas sillä hyväksi havaitulla pitkävartisten lastensukkien ohjeella. Ja kirjoneuleen mallin kopioin tämän villapaidan hihasta. Koirankarvat ovat tarttuneet mukaan koekäytöllä.

--

A pair of spring socks for Little I. I know I'm a bit early but the days are getting longer already!

I used my favorite kids sock pattern (in Finnish) and borrowed the design from the sleeves of this jumper.

Paukkupakkasilla

 

 

 

 

Hykertelen edelleen innoissani, kun on saatu tämä kunnon talvi. Kelit ovat aivan täydelliset. Aurinko suorastaan hellii meitä ja lumi kantaa metsäreissulaisia.

Nyt kannattaa ottaa pakkasista hyöty irti ja sulattaa pakastin. Kuvittelen aina, että se on ihan hirveä homma. Joka kerta olen väärässä. Heitettiin marjat ja koiranluut pihalle ennen aamupäivälenkkiä. Pari ämpärillistä kuumaa vettä pakastimeen ja lounaan jälkeen saatiin kantaa tavarat takaisin pakastimeen.

Iik, lapseni on lihansyöjä!

 

Lapselliset ihmiset hokevat aina lapsettomille sitä, miten lapsi muuttaa koko elämän. Reilun puolentoista vuoden kokemuksella en ole ihan varma onko oikeasti niin. Tai voi olla, että meidän kohdallamme on kysymys siitä, että olemme yksinkertaisesti kyvyttömiä muuttumaan.

Olemme Jonin kanssa molemmat olleet pitkään kasvissyöjiä. Joni jopa vegaani, mihin minä en olisi ikinä pystynyt. Elämä ilman juustoa olisi, no, jollei turhaa, niin ainakin paljon ikävämpää. Viime vuosina emme ole olleet enää ihan ehdottomia lihasta kieltäytyjiä, mutta emme ole ostaneet lihaa kotiin. Osittain siitä syystä, että emme oikein tiedä mitä sille pitäisi tehdä.

Ei meillä ole ollut tarkoitus kasvattaa Pikkutyypistä kasvissyöjää, mutta olemme ajatelleet, että meillä kotona syödään niitä ruokia mitä me vanhemmat tykkäämme syödä. Niitä on sitten tarpeen mukaan lapsiystävällistetty. Loppujen lopuksi aika vähän on muuttunut meidän keittiössä. Laksaa ja muita voimakkaita ruokia on syöty vähän harvemmin ja Sosekeittoja meillä on syöty useammin. Ja pakasteherneet ja -maissi ovat uusina tulokkaina vallanneet tilaa pakastimesta.

Pikkutyyppi ei ole ollut kauhean kova syömään missään vaiheessa. Ensimmäisen vuoden aikana syömistä syynättiin neuvolassa niin paljon, että meni pitkään ennen kuin aloin osata rentoutua ruokapöydässä. Joskus ruoka maistuu, joskus ei.

Mummini on jo pitkään yrittänyt ei-niin-hienovaraiseen tapaansa vihjailla, että Pikkutyypille maistuu liha. Olen kyllä asian rekisteröinyt ja ollut tyytyväinen, kun lihaa on tarjolla iso- ja isoisovanhempien luona, kun itse en oikein edes tiedä mitä kaupan lihatiskiltä pitäisi ostaa. Mutta viime viikolla ymmärsin, että joudun antautumaan.

Vierailimme lapsiperheessä lounasaikaan. Pikkutyypin lautaselle laitettiin makaroneja, herneitä ja nakinpaloja. Annos oli aika iso. Olin henkisesti valmistautunut siihen, että joudun ruokailun päätteeksi syömään lautasen tyhjäksi.

Mutta Pikkutyyppi pistelikin ruokansa ennätysvauhtia. Kertaakaan en tuputtanut, ainuttakaan vastalausetta ei kuulunut, kaveri ei noussut seisomaan tuolissaan, palaakaan ei tippunut lattialle. Yhtäkkiä kulho vain oli tyhjä. Olin ällikällä lyöty. Voiko syöminen olla noin helppoa?

Olen nyt sulatellut asiaa viikon verran ja eilen päätin, että olkoon menneeksi. En ohittanut kauppareissulla lihatiskiä vaan menin rohkeasti tykö. Katselin ja ihmettelin ja päätin päästää itseni alkuun helpolla. Valitsin  jauhelihaa ja päätin, että siitä tulee makaronilaatikko. Ruokalaji kuulosti itselleni aikamoiselta myönnytykseltä, kunnes muistin, että kun itse olin pieni, äiti raastoi makaronilaatikon joukkoon porkkanaa.

Syntyi makaronilaatikko, jota tänään lounaalla kauhoin Pikkutyypin lautaselle heti alkuun ison annoksen. Kaikki meni ja lisää otettiin vielä kahdesti, mikä oli aivan ennenkuulumatonta.

Ja suoraan sanottuna tykkäsin itsekin.

Pikkutyypin herkkumakaronilaatikko

400 g makaronia

400 g naudan jauhelihaa

1 sipuli pilkottuna pieneksi

3 porkkanaa raastettuna

1 kasvisliemikuutio

2 munaa

vajaa 1 litra maitoa

1 tl suolaa

valkopippuria

voita

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Ruskista jauheliha ja sipuli voinokareen kera kattilassa. Kun jauheliha on kypsää, lisää joukkoon porkkanaraaste ja makaroni kypsentämättöminä. Sekoita hyvin ja mausta suolalla ja valkopippurilla. Nypi vielä kasvisliemikuutio joukkoon pieninä murusina. Sekoita hyvin ja kumoa seos uunivuokaan.

Sekoita munat ja maito ja kaada uunivuokaan ja sekoita makaroniseoksen kanssa. Laita pinnalle iso nokare voita.

Paista uunin keskitasolla n. 45 minuuttia.

Uudenvuoden vadelmakakku

Kakku taidettiin leipoa kyllä vielä vanhan vuoden puolella. Valtavan helppo jo muutamaan kertaan testattu resepti joka ainakin tähän mennessä on onnistunut mainiosti. Tuoreiden vadelmien sijaan käytimme tällä kertaa sulaneita pakastevadelmia ja minä ainakaan en huomannut eroa lopputuloksessa. Resepti löytyy loistavalta BBC:n Good Food sivustolta.

Loistoa

 

 

 

 

 

 

 

 

Aamulla sain puhelinsoiton toiselta puolelta maailmaa. Välimatkan lisäksi meitä erotti 69 lämpöastetta. Puhuttiin säästä. Ja muustakin.

Meillä on 25 astetta pakkasta. Aurinko helottaa ja kuunsirppi loistaa. Urpiaiset ja närhipariskunta ovat löytäneet lintulaudalle.

Tällaista kuuluu talvella olla.

--

A call came from the other side of the world this morning. We were separated not only by distance but by 69 degrees celsius.

Over here it's been - 25 degrees and sunny today.

This is how I like my winters.

Apukeittiön ovi

 

 

Nyt tulee siivousvinkki!

Hamarin apukeittiöön pujahdetaan keittiön nurkasta. Siellä pestään pyykit ja jostain syystä meillä on tapana sysätä sinne myös kaikki tavara, jolle ei juuri sillä hetkelä löydy paikkaa. Usein se onkin hirvittävän kaaoksen vallassa. Kun kerran emme saa apukeittiötä siivottua, niin parasta on pistää se piiloon.

Liukuovi rakennettiin raakalaudasta ja jostain syystä halusin siitä oikein kunnon keltaisen, mihin olen oikein tyytyväinen. Reikä toimii vetimenä, mutta vieläkin tarpeellisempi se on silloin, kun ovi on auki. Ovi nimittäin aukeaa valokatkaisijan päälle ja tuosta reiästä pääsee napsauttamaan valot päälle apukeittiöön.

Tämäkin remppa tehtiin joulun alla. Samalla apukeittiöstä irrotettiin yhdestä kaapista ovi, joka siirrettiin keittiöön kapean avohyllyn oveksi. Ihan vaan siksi, että se hylly oli ihan sekainen ja täynnä kaikkea roinaa, eikä kukaan jaksanut sitäkään siivota.

--

Here's a cleaning tip!

We have a little room just off the kitchen in which we do the laundry and store all the stuff that doesn't really belong anywhere. Needles to say, it's a place of chaos. I try to clear it out a bit now and then but it never lasts. We're not the tidiest of people by any measure but this little corner is a constant eyesore.

The solution: a door to hide the messy truth!

Pirtin listat

 

 

Meillä tehtiin remppaa pitkälle jouluaatonaaton iltaan. Pirtti sai viimein pitkään odotetut listat ja uudet ikkunanpielet.

Suosittelen kutsumaan vähän enemmän väkeä kyläilemään muutaman kerran vuodessa. Jostain syystä se innostaa miesväen pistämään nurkkia kuntoon!

--

On the eve of Xmas eve we had a renovation going until late. Finally some bits and pieces that had been nearly done were completed.

I should host parties more often to get the menfolk to complete unfinished corners of the house!

Virkattu tiskirätti

Joulun pikalahja pääsi kuulemma heti käyttöön. Virkattu tiskirätti sai tällä kertaa isoäidin neliön muodon. Virkkaisin mielelläni itsellenikin samanlaisen, mutta valitettavasti bambulankavarastoni on päässyt ehtymään!

***

Another quick Xmas present - a granny square dish cloth. I really enjoyed crocheting it - what a pity that I used my last ball of bamboo yarn to make this!

Sukkapaja

  

 

 

Olin ajatellut, että joulupäivä vietetään Hamarissa yhdessä rauhallisesti. Tehdään palapeliä ja syödään konvehteja ja juodaan kannukaupalla teetä.

Mutta lounaan jälkeen, juuri silloin, kun olin ajatellut, että levitetään se palapeli pöydälle, löysinkin itseni yksikseni. Joni oli livahtanut jonnekin, ehkä torkuille. Klasu oli lähtenyt työhuoneelle maalaamaan. Isä oli mennyt Pikkutyypin kanssa päiväunille. Koira sentään pyöri jaloissa.

Ensin olin vähän orpona, mutta sitten ymmärsin, että tilaisuuteni on koittanut. Keitin kannullisen teetä ja kaivoin kutimen esiin, nautin rauhasta ja viimeistelin pari viimeistä joululahjaa.

--

For Xmas day I had made plans for a nice social afternoon together with a jigsaw puzzle, a box or two of chocholates and a pot of tea. But after lunch I found myself alone with the dog in a house gone strangely quiet.

At first I was a bit disappointed but soon realised that what I had was not a lonely Xmas day but a luxurious moment to myself. So I made that pot of tea and got out my wool and needles and enjoyed a quiet afternoon on my own. And managed to finish a couple of late Xmas presents, too.

Joulumänty

 

 

 

 

Edellisjouluna pähkäilimme kuusen suhteen. Pikkutyypin lisäksi meille oli vähän aikaa sitten tullut Peto, joka olisi varmasti raadellut kuusen sen jälkeen kun Pikkutyyppi olisi repinyt alas kaikki koristeet joihin olisi yltänyt.

Mutta meillä on aina ollut joulukuusi ja sukuakin oli tulossa joulunviettoon. Olisi vähän orpoa viettää joulua ilman kuusta. Toisaalta väkeä oli tulossa sen verran, että kuusi ei oikein pirttiin mahtuisi, kun halusin koko sakin saman pöydän ääreen.

Ensin tuli ajatus kuusenoksien ripustamisesta kattoon. En tiedä missä vaiheessa kuusenoksat muuttuivat männynoksiksi. Ja kun miehet pääsivät noutohommiin, kannettiin lopulta sisään aika paljon jykevämmät oksat, kuin olin itse kaavaillut.

Kattoon ruuvattiin ruuvit, joihin oksat kiinnitettiin rautalangalla. Koristeiksi jouluvalot ja vanhoja leivontavormuja. Tulos oli oikein hyvä.

Tänä vuonna jatkettiin perinnettä. Isä tosin oli valinnut vieläkin suuremmat oksat. Ei tuosta sitä kuusentuoksutunnelmaa saa, mutta oksat ovat vieläkin katossa ja toistaiseksi vasta yksi neulanen on pudonnut. Minun puolestani saisi olla katossa vielä vaikka kuinka pitkään.

Joulun jäljiltä jätettiin pirttiin vähäksi aikaa ruokapöytä ja tehtiin kulmahuoneesta olohuone. Kyllä ne sohvat varmaan taas kannetaan takaisin pirttiin, mutta kylläpä on virkistävää, kun välillä on huoneet eri järjestyksessä.

--

Two Xmases ago we were wondering what to do about a Xmas tree. Little I was mobile enough to undress a tree in no time. We had also just got the new dog who certainly would take care of what would have remained of the tree after Little I dealt with it.

But we were having family over for Xmas eve and no tree seemed like no xmas spirit.

I came up with the idea of hanging branches from the ceiling. I sent the men to fetch some and was a bit surprised when they came in with two big branches instead of a bunch of smaller ones. But they seemed have it all figured out so I let them get on with it.

The result was such a success that we wanted to do it again this year. This time dad fetched two bigger branches and they turned out even better. The great thing about this Xmas tree is that for some reason it doesn't drop any needles so we still have it. And I don't want to take it down anytime soon.

Pöllöperhe

Lapset saivat tänä jouluna lahjaksi pöllöjä. Ikean kukkakankaasta ommeltuja pöllöjä isommille ja Marimekon silkkikuikka pöllöjä pienemmille. Kuvaa ottaessa kaksi pöllöä oli jo lentänyt pesästä!

***

Bulk Xmas presents for the kids. Ikea flower fabric for the older ones and Marimekko's silkkikuikka fabric for the smaller kids.

Lisää virkkauksia

Eteisemme on kaivannut jo tovin säilytyskoria, jonne voi heittää käsineet, pipot ja huivit. Sellaiset, joita käytetään usein ja saisivat olla käden ulottuvilla. Erinäisten kokeilujen jälkeen keksin miten matonkuteista virkkaamalla saan tehtyä pyöreän korin ja niin että se seisoo kohtuullisen ryhdikkäänä. Ei muuta kuin rautakaupan puutarhaosastolle ja hyllylle, josta saa puutarhaletkua/öljyletkua metritavarana.

Virkkasin kiinteistä silmukoista pyöreän pohjan ja sen jälkeen virkkasin letkun kerros kerrokselta mukaan. Hieman raskasta tekemistä, mutta lopputulos toimii. Ostin letkua kymmenisen metriä ja loppui silti aavistuksen kesken. Kori on halkaisijaltaan n. 35 senttiä ja korkeus 25 senttiä.

Virkattu panta

Pakkasella palelsi korvia ja pipo ei sopinut nutturan päälle. Onneksi Pinterestin kautta löytyi nopea virkatun pannan ohje. Innostuin pantojen virkkaamisesta niin, että niitä riitti joululahjaksi parille ystävällekin!

***

The perfect cold weather and hair up in a bun solution! I found the pattern via Pinterest and they were so quick and easy to make that I endend up crocheting a few for friends as well.

Riikinkukon sulkia...

...tai niiltä ne minusta näyttävät. Hetkellisesti taivaalla ja katoavat sitten. Viime vuosi meni ja uusi on edessä. Yhden uudenvuoden lupauksen tein. Sellaisen, jonka olen tehnyt ennenkin. Tänä vuonna pitää kokeilla jotain uutta. Mieluusti vaikka joka kuukausi. Se saa olla mitä tahansa, kunhan en ole sitä ennen tehnyt. Mieluusti otan lähipiiriä mukaan tähän lupaukseen!

--

New Year. New promises. Let´s do something we haven´t done before.