Heppahupia

 

 

 

Naapurissa on talvilomalaisilla niin mainiot hevoshuvit, että piti päästä Pikkutyypin kanssa mukaan. Ipana ja Sämpy antoivat meille kyytiä pitkin peltoa.

Pikkutyyppi kiljui riemusta, kun pääsi pulkkaan. Ratsastamaankin teki mieli, mutta sain sopivan kypärän puuttumisesta hyvän syyn kieltäytyä nostamasta kaveria selkään. Kotimatkalla turvaistuimesta kuului: "Mennään ostamaan kypärä kirpputorilta!"

--

Our neighbors are having so much fun with their horses we had to go and join them.

I told Little I she could not ride the horses because we haven't got a helmet for her. When we got home she said: "Let's go and buy a helmet at the flea market!"

What can I say. It took me over 30 years to understand how amazing horses are. Little I has it all figured out in less than two.

Kurkkaa ulos!

 

 

Jos satut lukemaan tätä samana iltana, kuin minä kirjoitan, niin kurkista ihmeessä ulos ikkunasta!

Nämä kuvat on otettu iltayhdeksältä, eikä meillä täällä maalla ole mitään muuta valonlähdettä kuin huikea täysikuu.

--

We're having the most amazing full moon tonight. I took these at about 9 pm and the only source of light is the moon.

Klasun työhuoneella

 

 

 

 

 

A few shots from Klasu's studio. I love the colors and light here.

Välipala

Ystäväni soitti ja pyysi tekemään jonkun käsityön, jolla voisi kannustaa/houkutella teinejä valitsemaan käsityön valinnaisaineeksi yläasteella. Ideoita keksimme vaikka kuinka, mutta piti keksiä jotain minkä tekisi kohtuu nopeasti, eikä olisi mitään perinteistä pitsiliinan virkkausta (jos kiinnostuu käsitöistä niin päätyy siihen pitsiliinan tekemiseen jossain vaiheessa elämäänsä).

Päädyimme amigurumiin. Niitä on kiva tehdä, ja samalla oppii virkkaamisen jaloa taitoa. Mielikuvitus on vain rajana hahmojen kehittelyssä ja jämälankoja on tarjolla vaikka kuinka. Aika hellyttävä lopputulos. Toivottavasti teinit innostuvat.

ps. Kiitos tunnustuksesta, jonka saimme jokin tovi sitten!

Etsitään täydellistä Runebergia!

 

En ole ihan hirveän hyvä seuraamaan aikaani. Olen helmikuussa vielä vähän joulussa kiinni. Tai ainakin uuden vuoden alkumetreillä vasta. Runebergin päivä tulee aina yllättäen. Yhtäkkiä kaupassa huomaan, että nyt se on. Enkä ole koskaan ymmärtänyt miksi runebergintorttusesonki on niin kovin lyhyt. Tänä vuonna kävi taas niin, että en ehtinyt syödä riittävän montaa, kun ne jo katosivat.

En ole koskaan ennen leiponut torttuja itse, vaikka runebergintorttu on ehdoton suosikkileivonnaiseni. Hesarissa hehkutettiin Porvoolaista reseptiä, joten päätin kokeilla sitä.

Seurasin reseptiä mielestäni suorastaan orjallisesti. Tosin korppujauhot oli loppu, joten korvasin ne kokonaan jauhetuilla piparkakuilla. Ja mantelit ostin valmiiksi jauhettuina. Ehkä ne olivat juuri ne kohtalokkaat muutokset, koska torttu ei täyttänyt mun vaatimuksiani. Ihan hyviähän ne olivat. Ja taikina oli taivaallista. Mutta tortusta puuttui se oikea purutuntuma. Ja jotain muutakin.

Myönnän, että olen näiden leivonnaisten suhteen kyllä tosi kranttu, mutta jos joku tietää erinomaisen runebergintorttureseptin, niin otan ilolla vastaan ja lupaan kokeilla heti!

Raitoja puikoilla

 

 

Nyt tekee mieli kutoa. Se on vähän niinkuin salainen pahe, jota mietin pitkin päivää. Odotan, että voin istua alas ja nautiskella puikot kourassa. Vaikka välillä himo on niin kova, että pistelen seisaallani pari riviä menemään samalla kun ruoka kypsyy.

--

I've become addicted to knitting. I think about it all the time and look forward to having some time to sit down and pick up my needles. Sometimes I knit a row or two standing up while I wait to dinner to be ready.

Eteinen etenee

 

 

 

Hamarin eteisessä on vihdoin saatu purkuhommat valmiiksi. Juhuu! Mutta tällä viikolla meitä tervehti eteisessä aivan hirveä lemu. Ei se oikein ollut viemärinhaju, vaikka se tuli ensimmäisenä mieleen.

Haju tuntui voimakkaimmalta kohdassa, josta koira oli viime viikolla kovasti kiinnostunut. Emme oikein keksineet muuta vaihtoehtoa, kuin se, että meillä on joku kuollut eläin seinän sisällä tai välikatossa.

Haju oli niin kammottava, että Joni päätti purkaa seinää vähän lisää päästäkseen sen lähteille. Parin tunnin aherrus ei tuottanut löydöksiä. Nuuskuttelimme ympäri eteistä. Ehkä haju oli kadonnut. Tai sitten sen oli peittänyt poissahatun puun tuoksu. Päätettiin tuulettaa välikatto ja paikata seinä.

Sitten päästiin napsuttelemaan uutta pintaa suoristettuihin seiniin. Kyllä siellä vieläkin vähän haisee. Odotamme muumioitumista...

--

Some slow progress on the entry hall. Although this week we started by digging deeper into the walls.

We had been greeted with a horrible smell when we walked in. First I thought it was sewage but no, it was more like the smell of death. We pondered for a while and came to the conclusion that something has died inside the walls or above the ceiling.

Joni found nothing so we decided to carry on and hope the source of the smell will soon become mummified.

Kevätsukat vauhdissa

 

 

 

Olen koittanut löytää hyvää hetkeä kuvata muutamia talven aikana syntyneitä neuleita Pikkutyypille puettuna. Tuntuu olevan mahdoton tehtävä.

Tässä saavat kyytiä kevätsukat.

--

Trying to photograph some of the knitwear I've made lately. It's proving difficult. They won't stay still for a minute.

Manteli-viinimarjakakku

 

 

Liisa teki meille uutena vuotena helpon ja herkullisen vadelmakakun, johon tuli mantelijauhoja. Mantelijauhot ovat olleet mun kokeilulistalla jo pitkään, mutta en ole viime aikoina ollut kauhean innokas leipuri. Innostuin kuitenkin Liisan kakusta niin kovin, että vihdoin muistin kauppareissulla poiketa leivontahyllyn kautta.

En jaksanut syksyllä käydä vadelmilla ollenkaan, joten niiden puutteessa kaivoin kakkuun pakastimesta punaisia viinimarjoja. Vaniljauutteen korvasin isolla teelusikallisella vaniljasokeria ja koska venhäjauhot olivat päässeet loppumaan, käytin sämpyläjauhoja, joihin lisäsin muistaakseni puolitoista lusikallista leivinjauhetta.

Hyvä tuli näinkin, vaikka Liisan kakku oli ainakin muistoissani ehkä vielä parempi. Mantelijauhoissa on mun suuhuni hyvä koostumus ja tykkään kovasti siitä hienosta mantelin mausta, joka niistä tulee koko kakkuun.

Herkullisia sunnuntaiteehetkiä!

--

Liisa made this lovely Raspberry Bakewell cake at New Years and finally inspired me to try almond meal, which has been on my to-do list for ages.

I didn't have raspberries so I dug some red currants out of the freezer. They worked pretty well but at least in my mind the one Liisa made with raspberried was perhaps nicer.

Have a lovely crispy Sunday!

Sipuli-focaccia

Tämä taitaa olla yksi parhaista leipomuksistani koskaan. Taikinan koostumus oli aivan mieletön (italialaisen 00-jauhon ansiosta kai) ja paahdetut sipulit pysyivät ihanan mehevinä focaccian pinnassa.

Focaccian resepti löytyy täältä.

Napit hukassa

Virkkasin neuletakin itselleni. Se on muuten valmis, mutta en keksi millaiset napit siihen laittaisin. Puiset, keraamiset, käsintehdyt, metalliset, värilliset, suure, pienet? Ideoita? Ja mistä ne löytäisin?

Punajuurihummus

Kuvittelen hummuksen tekemisen aina vaivalloisemmaksi kuin se onkaan. Tämän reseptin vaivalloisin osuus taisi olla punajuurien paahtaminen uunissa, mutta sen jälkeen hummus olikin muutaman silppurointiminuutin jälkeen valmista.

tölkki kikherneitä
4 paahdettua punajuurta (keitetytkin käy)
3 pilkottua valkosipulin kynttä
yhden sitruunan mehu
oliiviöljyä (reilut puoli desiä)
1tl jauhettua kuminaa
puoli desiä tahinia

Yhdistä ainekset ja silppua sauvasekoittimella melko tasaiseksi tahnaksi. Nauti leivän ja pilkottujen vihannesten kanssa!

Remonttiraraportti

 

 

 

 

 

Rappusten jäänteet vaihtoivat paikkaa jonkin aikaa, kun niiden kannakkeita levennettiin, sillä uudet rappuset saavat reunoilleen "reidet" tuoman vanhanajan fiilistä. Reidet tehtiin liimalevystä ja ne maalataan valkoisiksi.

Sen jälkeen onkin ollut taas vuorossa purkuhommia. Ensin lähti iso tumma naulakkokompleksi, jonka poismenoa ei ole kukaan tainnut surra. Eteinen suureni ihan valtavasti sen mentyä.

Seuraavaksi lähti katto. Vanhat kattopaneelit hiotaan, maalataan ja laitetaan uudelleen paikalleen, kunhan sen yläpuolella kulkevat vesijohdot ensin eristetään, jotta saadaan talvellakin vessan hanasta lämmintä vettä ilman, että pitää valuttaa ensin iät ja ajat. Paneelin mukana alas tuli reilu annos hiirten papanoita ja niiden kuljettamaa eristepurua.

Seinän purkaminenkin on jo aloitettu. Siitä tarvitaan paneeleja kattoon, koska muutama vanha paneeli hajosi irroitettaessa ja edellisen rempan aikana oli vähän nuukailtu ja jätetty naulakon yläpuolelta paneloimatta.

Remontin ympärillä elämä pyörii aika normaaliin tapaan. Laskiaista vietettiin hevoshuvien merkeissä Loimihaassa. Pikkutyyppi pääsi ensimmäistä kertaa ratsaille ja onkin ollut siitä vallan tohkeissaan.

--

Renovations are ongoing.

And Little I rode a horse for the first time. Now she talks about it all the time.

Kuvia

 

Lupasin laittaa grafiikan kurssin aikaansaannoksia näytille. Tässä siskon synttärilahja.

Kehyksiin laitettuna grafiikan työ näyttää ihan pätevältä.

Käyn kerran viikossa taiteilemassa kuvataidekoulussa. Olen käynyt siellä jo useamman vuoden ajan, ja ihan vain hyvän opettajan takia. Hän on aina yhtä innostunut ja loputon ideapankki. Tälläkin viikolla menin koululle, kolme tuntia aikaa eikä yhtään idean tynkääkään mielessä.

Puuseppäsiippa käväisi koululla ja toi verstaalta parisenkymmentä vanerikiekkoa käyttöömme. Loistavia maalaus- ja piiruspohjia. Kierrätys kunniaan! Noh, opettaja ehdotti että mitäs jos ihan lyijykynällä piirtäisit. Tein työtä käskettyä ja aloin tekemään lintua ja lopulta tein kolme lintusta.

On pitkä aika kun viimeksi olen piirtänyt ihan vain lyijykynällä. Olin unohtanut kuinka paljon siitä pidän ja kuinka virkistävää se on aivoille. Ongelmana on se, että olen varsinainen nyhrääjä ja voin piirrellä pikkupikku viivoja ihan loputtomiin. Onneksi aika oli rajallinen ja työ valmistui.

Ensi viikolla lisää! 

Rappuremppa käynnissä

 

 

 

 

Lähdimme Pikkutyypin kanssa kauppaan ja Mummilla piipahtamaan. Reissu venähti iltapäivään ja palattuamme oli rappusista haukattu siivu pois.

Olisihan se paljon järkevämpää rakentaa suoraan uudet raput, mutta kun makuuhuone on yläkerrassa, eikä sitä oikein saa muualle rempan ajaksi muutettua, niin rappuja uudistetaan nyt vähän hankalamman kautta. Joni on myös huolissaan, että aikaa ei saa muuten kulumaan, kuin kulkemalla perä edellä puuhun. En ole tuosta ihan varma, mutta mies tehköön mitä tahtoo.

Puretun seinäpanelin takaa löytyi hieroglyfejä vuosien takaa ja yöksi rappusiin viritettiin jouluvalot, etteivät mahdolliset yökulkijat astu harhaan.

Tulee muuten koko eteiseen aurinkoinen fiilis tuosta paljastuneesta keltaisesta laudoituksesta. Vähän pistää miettimään, että onko siihen päälle tulevaan seinään valitsemani kermankeltainen ihan tylsyyksien tylsyys.

--

As we're renovating the entry hall, we will also build a new staircase. Until then we are coping with two thirds of a staircase.

It would be heaps more simple to just build the new stairs and take the old stairs apart and install the new ones but we need to be able to get upstairs while it's all happening. And Joni's never been one to take the easy way out...

The Christmas lights were my idea. I didn't like the idea of getting up in the middle of the night to go to the bathroom and falling into the gap when I can't be bothered to turn on the lights.

Kirjahylly

 

 

Osa pitkään odottamastani kirjahyllystä on nyt paikallaan yläkerran aulassa. Hylly tulee jatkumaan seinästä seinään, mutta vasemmanpuoleinen pätkä odottaa, että saadaan se seinäpaneeli vaihdettua.

Hyllyt sahattiin 28 millisestä liimalevystä, hiottiin ja maalattiin valkoisiksi. Seinäkiinnityksenä käytettiin vanhoja Sovellan kiskoja, jotka pätkittiin matalaan tilaan sopiviksi. Alimman hyllyn alle tulee vielä sokkeli, joka tässä vaiheessa (ja kuvassa myös) vielä odottelee hyllyn alla.

Olen aivan innoissani, kun vihdoin sain purkaa nurkissa lojuneita kirjapinoja hyllyihin. Samassa syssyssä olen kantanut pari kassillista kirjoja kirpparille ja yhden kaupunkikodin rappukäytävässä olevaan kirjanvaihtohyllyynkin. Vieläkin saisi karsia.

Hyvää kuvaahan ei rempan ja rojun keskellä ole toivoakaan päästä ottamaan, joten saatte nyt vaan uskoa, että hyvältä näyttää!

--

Boy have I waited long for this bookshelf! It will be wall to wall once we've replace the wall on the left.

It's been such a thrill to finally go through all the piles of books we've had lying around for ages and get them off the floor. Some of the books have ended up at a book swap and some I've donated to the local fleamarket. There's still plenty more.

Hangilla

 

 

Käytiin pedon kanssa sunnuntaikävelyllä. Aurinko lämmittää jo!

--

A Sunday walk with the beast. The sun felt warm on my cheeks and the birds are singing about spring already.

Tästä se taas alkaa!

 

 

 

Eteisen remppa alkaa, paradoksaalista kyllä, yläkerran aulasta. Kuten meidän rempoissa yleensä, pitää ensin raivata tilaa, että päästään remonttikohteeseen.

Ylimmissä kuvissa vasemmalla näkyvä seinä ylettyy rappusten kohdalta alakertaan ja se uusitaan eteisen remontin yhteydessä. Jotta siihen päästään kunnolla käsiksi, pitää ensin rakentaa pitkään suunniteltu kirjahylly, johon saadaan muun muassa ylimmässä kuvassa oikealla näkyvät kirjapinot, jotka taas on kasattu joskus pois tieltä jostain muualta.

Helpompi ratkaisu olisi tietenkin hankkiutua eroon isosta määrästä tavaraa, mutta se ei oikein sovi meille.

--

To get started with renovating the entry hall, we had to start upstairs. The top of the stairs had for a while been a storage space for all sorts of stuff removed from elsewhere.

I'd like to see this space as a reading nook and a library. So we are now clearing out stuff and building a bookshelf to hold the piles of books on the right in the top picture.

It's slow progress. It would make life a lot easier to get rid of a lot of stuff. But that's just not our cup of tea.