Mandelmanns Trädgård

 

 

 

 

 

 

 

Olisimme viihtyneet Österlenin dyyneillä ja pikkukaupungeissa vaikka miten pitkään. Mutta laivaliput oli ostettu ja paluumatkalle piti lähteä.

Mandelmannin puutarhan kyltti oli jäänyt jo menomatkalla mieleen ja kun sitä suositeltiin meille paluumatkan lounaskohteena, piti käydä kurkkaamassa, silläkin riskillä, että Pikkutyyppi oli juuri nukahtamassa päiväunilleen.

Ja onneksi mentiin! Aivan mieletön luomutila, jossa maatiaiskanat ja possut kuoputtivat menemään. Hyötytarha oli rakennettu lainehtiviin penkkeihin, joiden väleihin oli levitetty lampaanvillaa katteeksi. Rivien välissä oli suloista kulkea. Pienessä puodissa myytiin tilan luomuvihanneksia.

Lounasta nautittiin puiden alla ja vanhoissa kasvihuoneissa. Sillä aikaa pikkutyyppi jahtasi kanoja ja ajeli polkutraktorilla pitkin pihaa.

Uni maittoi, kun matka jatkui.

--

Mandelmanns ecological garden. What an inspiring place!

Pigs, chooks and a gorgeous potager built with more imagination I have ever seen anywhere. Lovely food, too!

Kahvilataivaassa

 

 

 

 

Ruotsiraportti jatkuu!

Simrishamnin rantakaupungissa Österlenissä satuimme puolivahingossa Apotekarns Trädgårdin yhdistettyyn puutarhakauppaan ja kahvilaan. Sen välimerellinen sisäpiha oli huikea. Hopeapaju näytti siellä niin ihastuttavalta, että harkitsen nyt vakavasti pajujen palauttamista Hamarin puutarhaan.

Pizzat olivat täydellisiä. Pohja ohuenohut, täytteitä hyvin maltillisesti ja kaikki suussasulavaa. Vieläkin maistan sen herkullisen tomaattikastikkeen.

Kauppasivatpa vielä hienoja ruukkujakin. Ja B&B:kin heillä on. Jos sen huoneet ja aamiaiset ovat mitään puutarhaan ja lounastarjonkiin verrattavaa, niin aika lähellä taivasta siellä ollaan.

Simrishamn vaikutti muutenkin hyvin sympaattiselta kaupungilta. Kesälauantaisin siellä järjestetään ulkoilmakirpputori, joka vaikutti hyvältä. Tosin löysimme paikalle vain hieman ennen, kuin myyjät alkoivat pakata kamppeitaan ja oletettavasti siirtyä iltapäiväksi rantahiekoille.

--

Apotekarns Trädgård in Simrishamn was as close to cafe heaven as I've ever been. A Mediterranian courtyard garden in a picturesque small town. The pizzas were divine!

Kåseberga

 

 

 

 

 

 

Ystadista palatessamme kuvittelimme vilkaisevamme ohikulkumatkalla nopeasti Ales stenareja, ruotsalaista Stonehengeä. Ei kai nyt yksien kivien katselemiseen kovin pitkään voi mennä.

Mutta niitty, jolla kivet olivat ja kyljessä sijaitseva Kåseberga olivatkin pieni paratiisi. Pienenpienen kylän talot olivat idyllisiä ja kumpareiden takaa aukesi pikkuinen kalasatama, jossa oli taivaallista näkkileipää myyvä gourmetkahvila sekä kalakauppa, jonka tiskin edessä kalpenee Stockan kalatiski mennen tullen.

Ostimme pienen valikoiman savustettuja kaloja, paikallista omenatuoremehua ja sitä näkkileipää ja kapusimme niitylle pikniklounaalle.

Kun myöhemmin ihmettelimme paikallisille, että miten niin pienessä kylässä voi olla niin mielettömät ruokapaikat, saimme kuulla, että Ales stenar on Ruotsin suosituin turistikohde. Tämän jälkeen en enää ihmettele miksi. Me palaamme ihan koska vaan!

--

Kåseberga and Ale's Stones. A tiny coastal village and a meadow with the Swedish equivalent of Stonehenge. Who would have thought they would make for a fantastic afternoon with superb food?

Ystad

 

 

 

 

 

Matkasimme Ystadiin tutustumaan Kurt Wallanderin kotinurkkiin. Sunnuntaiaamupäivänä kaupunki oli hiljainen. Kuollut oikeammin.

Olihan siellä sööttiä, mutta Joni totesi pian ymmärtävänsä, miksi Wallander haluaa niin kovasti sieltä pois. Mekin halusimme.

--

Ystad. Cute. Quiet. Pretty much dead, at least on a Sunday morning.

We soon discovered why Kurt Wallander is very keen to leave his home town. So were we...

Skånea

 

 

 

 

 

Skånessa oli kyllä ihanaa. Niin ihanaa, että jumahdimme muutamaksi päiväksi itärannikon Österlenille, emmekä ehtineet Lundiin asti, niinkuin olin kuvitellut.

Nämä kuvat ovat pienestä Kåsebergan kylästä, josta kerron pian lisää.

--

We fell in love with Skåne. Or the bits of it that we made it to. Got stuck in Österlen on the East coast.

Åhus

 

 

 

 

 

 

Kyllä ne siellä Skånessa osaa. Kaikki on niin nättiä ja sööttiä. Talot, köynnösruusut, talojen seinustalla harittavat salkoruusut. Uskaltavat maalata ovetkin ihan hullun hienon värisiksi.

Tällaista oli Åhusissa, minne tupsahdimme vähän vahingossa. Kun piti tankata ja nälkäkin oli. Päädyimme jäämään iltapäiväksi ja palaamaan vielä seuraavana aamuna kirppareille.

Yöksi ajelimme kaupungin ulkopuolelle meren rannalle. Vesi oli jääkylmää. Sellaista, että nilkoissa tekee kipeää, kun kahlaa. Leirintäalue oli hieman omintakeinen ja kalliinpuoleinenkin, mutta dyynit olivat mahtavat.

--

Åhus, Skåne. Pretty as a picture.

We came here by coinsidence. You know. Ran out of petrol and then got hungry. Then Little I fell asleep in the stroller and we thought might as well stay until the arvo. Then we found out there was a big flea market the next morning. So we camped near the beach just outside of town and drove back in the morning.

Great ice cream here as well!

Jätskiä ämpärikaupalla

 

 

Jos Ruotsissa tekee mieli jätskiä, pitää suunnata Söderköpingiin. Smultronstället on kuulemma maankuulu. Ja ihan syystä.

Jäätelöbaariin oli lounasajan jälkeen puolentoistatunnin jono. Meillä ei ollut aikaa jonottaa, joten suuntasimme nurkan taakse jäätelökioskiin, jonne sinnekin jonotimme varmaan parikymmentä minuuttia. Odotellessamme ymmärsimme, miksi jäätelöbaari on niin suosittu. Pöytiin kannettiin niin huimia jäätelöannoksia, että viihdyimme jonossamme oikein mainiosti niitä vakoillessamme.

Jätskikipsan suosituin "annos" oli viiden pallon ämpäri. Sellainen piti meidänkin saada. Nami!

Söderköping oli muutenkin viehättävänoloinen pikkukaupunki Götan kanaalin rannalla. Oikein mukavat puitteet jäätelöämpärillisen tuhoamiseen!

--

If you want ice cream in Sweden, head to Söderköping. Smutronstället serves incredible things but there was a 1,5 hour wait for a table after lunch time. We went for the take away bucket. Yum!

Söderköping is a cosy small town on the Göta Canal, so there are other reasons to visit as well...

Leirielämää Ruotsissa

 

 

 

 

 

 

 

 

Kesän juhlat on juhlittu ja paikat alkavat olla kekkereiden jäljiltä melkein ojennuksessa. Töihinpaluustakin olen jo melkein toipunut. Vaikka se olikin itseasiassa hyvin kivutonta. Sen siitä saa, kun saa pitää riittävän pitkän loman!

Vihdoinkin ehdin raportoida Ruotsinretkestämme. Varautukaa pitkään raporttiin.

Matkan jälkeen juurikaan valokuvannut, koska kamerani alkoi matkan viimeisenä päivänä julistaa error01:stä ja on sen jälkeen toiminut aika heikosti. Treffit korjaajan kanssa on jo sovittu, mutta löysin äsken tämän videon, jonka temppua aion kuitenkin vielä yrittää ennen kuin kamera lähtee korjaamoon. Koitan muistaa kertoa, miten käy!

--

Heinäkuun puolivälissä kannoimme Jonin autosta työkalut ulos ja laverin ja patjan sisään. Viime kesänä ensimmäistä kertaa väliaikaisesti matkailuautoksi muokattu pakettiauto toimi tänä kesänä vielä paremmin. En tiedä mitä teimme pakatessamme toisin, mutta tällä kertaa meillä oli tilaa vaikka ja kuinka. Paitsi matkan loppumetreillä, kun sisään oli lastattu kirppareilta löytyneet iso senkki, kolme pöytää, valurautaiset penkinjalat ja paljon muuta. Mutta kyllä siellä silti nukkumaan mahtui.

Leirintäalueilla itse kyhätty matkailuauto herätti hilpeyttä. Naapureilla oli useinmiten asuntovaunu tai päheämpi matkailuauto. Joku rohkea pyysi saada kurkistaa sisäänkin. Vaikka kun alku-ujoudesta selvittiin, meillä oli usein koko koti iloisesti levällään muutenkin. Leirintäalueilla yksityisyys on jotenkin kovin suhteellista.

Suosimme pienempiä leirintäalueita aina, kun valinnanvaraa oli. Ja enemmän kuin kolme tähteä ansainneita paikkoja emme edes harkinneet. Meille riittää hyvin, jos on vessat, suihkut ja keittiö. Välillä oltiin kuin sillit suolassa, joskus tilaa oli ruhtinaallisesti.

Ensimmäinen kuva on ensimmäisenä matkailtanamme Blankaholmin leirintäalueelta, jonne satuimme ihan sattumalta. Olimme päättäneet, että kun Pikkutyyppi herää päikkäreiltä, suuntaamme ensimmäiselle vastaan tulevalle leirintäalueelle. Löysimme viehättävän maalaisleiripaikan tammimetsän ja merenlahden välissä. Olin ihan valmis jäämään pidemmäksikin aikaa, vaikka merivesi oli melkein jääkylmää. Mutta rauhallinen leiripaikka tammien alla rantakallioiden vieressä oli ihastuttava.

Muita leirintäaluesuosikkejamme oli Borrbystrands Camping Österlenissä, mistä neljäs kuva. Alue oli tupaten täynnä, mutta fiilis oli hyvä ja pienen metsikön takana oli aivan mieletön hiekkaranta. Jos joku innostuu mökkeilemään, niin vinkkaan, että Borrbystrandin Ålaboden-mökki näytti ainakin ulkoapäin ihanalta ja on aivan loistavassa paikassa metsän reunassa.

Kiva oli myös Getingaryds Camping maatilalla Vätternin rannalla (viimeisessä kuvassa) ja Osby Camping pienessä Osbyn kaupungissa järven rannalla.

--

Finally I have time to report on our road trip to Sweden last month. We took all Joni's tools out of his van and after a big cleanup stuffed it with a bed and camping gear. This year we fit in much better than last year. Even in the end when we had bought three tables, a large side sideboard and lots of other flea market goodies.

On the last day of the trip my camera started playing up. Error01. Something to do with the contact between the camera and the lense. We're just about to take it to the repair shop but before we do, I will try this trick I just came across. I'll let you know what happens.

En ole koskaan...

Unisiepparissa käytettiin materiaalina maetalli- ja pellavalankaa, helmiä ja sulkia.

...ollut Turun Taito-keskuksessa tai Taiteiden yössä. Eilen käväisin ystäväni houkuttelemana Taito-keskuksen Taiteiden yötä varten järjestämässä Unisieppari-työpajassa, jonne vain poikettiin tekemään pienen pieni Unisieppari. Tekeminen oli aika rentouttavaa ja mukavaa. Kala minussa heräsi ja omastani tuli unenomainen vedenvärinen herkkä kapistus.

Oikeassa iässä

Terttutomaatit tuottavat luvatusti paljon tomaatteja ja sopivat hyvin parvekkeelle kasvamaan. 

Tänä vuonna ne lannoitettiin pääosin hevosenlannan ja perusmullan sekoituksella.

Viime viikon juhlien sankarille annettiin chililei ja purkillinen paholaisen hilloa. 

Paholaisen hillo

800 g tomaatteja

400 g punaisia paprikoita

4–6 punaista chiliä

6–8 valkosipulin kynttä

1 tl suolaa

1 tl mustapippuria

2 tl oreganoa

1/2 dl etikkaa

1 pkt (330 g) hillo-marmeladisokeria

Leikkaa tuoreisiin tomaatteihin ristiviillot ja pane ne 30–60 sekunniksi kiehuvaan veteen. Valuta vesi pois ja jäähdytä tomaatit kylmän juoksevan veden alla. Irrota kuoret, leikkaa tomaatit lohkoiksi ja poista kovat kantaosat. Pane tomaattilohkot paistokasariin. Jos käytät säilöttyjä tomaatteja, kaada ne liemineen kasariin ja leikkaa saksilla neljään osaan. 

Halkaise pestyt paprikat ja chilit, poista siemenet ja silppua puolikkaat. Murskaa kuoritut valkosipulin kynnet. Lisää silput ja mausteet kasariin. Anna kiehua puolisen tuntia. 

Lisää etikka ja hillo-marmeladisokeri. Kuumenna uudelleen kiehuvaksi ja keitä 3–5 minuuttia silloin tällöin sekoittaen.

ps. tällä ohjeella hillo oli ehkä enemmänkin hilloketta, nestettä tuli tomaateista aika paljon. Maku on silti hyvä!

Yhdet juhlat

 

 

 

 

 

Rompepäivästä on selvitty kunnialla ja pienillä ostoksillakin, mutta Ruotsinmatkaraporttia saatte vielä hetken odottaa. Meillä nimittäin juhlittiin viime viikolla pyöreitä vuosia pitkään ja hartaasti. Vaikka pistimme pystyyn nelipäiväiset nelikymppiset, niin viisipäiväisiä viisikymppisiä en kyllä lupaa.

Vaikka onhan se juhlien järjestäminen kovasti hauskaa. Erityisesti tykkään siitä, miten sotkuinen ja projektien täyttämä lato muuntuu tunnelmalliseksi juhlataloksi, kun kattoon ripustetaan koristeet ja värivalot sekä pukkijaloille ladotut lankut peitetään vanhoilla verhoilla pöydiksi. Ja siitä, kun ystävät kokoontuvat keittiöön tekemään omia bravureitaan, joista saadaan kasaan notkuva juhlapöytä.

Viime vuonna testaamani kakku sai suuren suosion tälläkin kertaa. Sen leipominen ja kasaaminen ottaa aikansa, mutta kokeilkaa silti, hyvät ihmiset. Se on taivaallista!