Uutta arkea

Meillä tutustutaan uuteen perheenjäseneen.

Pikkutyyppi on ottanut isosiskon roolin hyvin tarmokkaasti. Apuhoitaja on hyvin aktiivinen ja oma-aloitteinen. Kertaalleen pikkuveli on löytynyt pyykkipoika korvaan kiinnitettynä ja toisella kertaa käsivarsi keittiöpihtien tiukassa puristuksessa.

Eli hyvin menee! :)

--

We're getting to know a new family member.

Little I is taking big sisterhood very seriously. The other day we found his little brother with a clothing peg attached to his ear.

In other words, all is well. :)

Kaukaisia muistoja - Kambodža

Joululoman viimeiset päivät Kambodžassa.

Myssy pienelle

Tämä myssy näytti niin herkulliselta, että oli pakko päästä heti kokeilemaan. Onneksi joulukuussa oli syntynyt myssylle sopiva vastaanottaja. Myssy lähti lämmittämään pientä päätä Amsterdamin kevääseen.

Ohje on totaalisen koukuttava. Nopea ja pienen miettimisen jälkeen helppo. Langaksi nappasin Austermannin Alpaca Silkin, jota koukkusin vitosen koukulla. Näitä tulee lisää!

--

Could not resist this adorable hat. Hopefully it will fit a new little noggin in Amsterdam.

There's aomething addictive about this pattern.

Talven suosikki

Kuva ei taida olla erityisen ruokahalua herättävä, mutta voisin syödä tätä intialaista kukkakaali-perunapaistosta vaikka joka päivä! Alunperin tein paistosta linssidahlin ja riisin seuraksi, mutta paistos maistuu melkein ehkä vieläkin paremmalta seuraavana päivänä paistetun munan kanssa!

Intialainen kukkakaali-perunapaistos

1 kukkakaali
noin 500 gr perunoita
5 rkl rypsiöljyä
1/2 tl kuminansiemeniä
suolaa

1 hienonnettu sipuli
2 hienonnettua valkosipulin kynttä
2 rkl tuoretta chiliä
2 rkl  tuoretta inkivääriä
1 tl jauhettua kuminaa
1 tl jauhettua korianteria
1/2 tl jauhettua kurkumaa
1/4 tl caynne pippuria
noin 1 dl vettä

Tuoretta korianteria

Kuumenna uuni 250 asteeseen ja lämmitä uunipelti.

Sekoita kulhossa lohkotut kukkakaalit ja perunat, 3 rkl öljyä ja  kuminansiemenet. Lisää suolaa maun mukaan. Kaada seos kuumalle pellille ja paahda uunissa kunnes kukkakaali ja peruna ovat kypsiä ja kukkakaali on mukavasti tummunut (noin 20 minuuttia lohkojen koosta riippuen).

Kuumenna jäljellä oleva öljy paistinpannussa ja kypsennä hienonnettu sipulia, valkosipulia, chiliä ja inkivääriä  kunnes sipulit ovat pehmenneet. Lisää mausteet ja vähän suolaa. Lisää muutaman minuutin päästä vesi, kiehauta seos ja kippaa paahdettu kukkakaali ja perunat seokseen. Jatka kypsentämistä pasitinpannussa vielä muutaman minuutin verran ja koristele tuoreella korianterilla. Syö sellaisenaan tai vaikka paistetun munan kanssa. Uppomunakin voisi olla aika herkullinen lisuke!

Keltainen palmikkopipo

Jo joulun alla valmistui ensimmäinen Bray-pipo. Se oli omaan makuuni vähän löysä ja mietin sen purkamista, mutta ennen kuin ehdin ryhtyä tuumasta toimeen, oli äiti jo ominut pipon itselleen.

Lanka on Austermannin Alpaca Silkiä ja puikot resorissa 3,5 ja palmikoissa 4,5. Omaan 56 kokoiseen nuppiini tuolla yhdistelmällä pipo oli tosiaan löysänoloinen. Seuraavaan siis pienemmät puikot!

Oli hauska neuloa pitkästä aikaa palmikkoa. Ja tässä pipossa sitä on pariakin sorttia. Ohje ja mallin kaavio ovat selkeät ja alkuun pääsemisen ja pienen pähkäilyn jälkeen homma eteni reippaaseen tahtiin. Kannattaa kuitenkin lukea kaavion selitykset tarkkaan, sillä ainakin vasemmalle kallistuva kavennus (SSK) tehdään tässä mallissa hiukan eri tavalla kuin mihin olin tottunut.

--

My first Bray beanie. This combination of cables and lacy bits is great. Mom wanted to have it so I have to make another one for myself.

Kaukaisia muistoja - Vietnam

Joululoman toinen viikko Vietnamissa. Matkasimme Da Nangista Saigoniin.

Pikkutyypin talviliivi

Ei ollut ihan helppoa kuvata tätä viimein valmistunutta liiviä. Pikkutyyppi vetäisi liivin kaveriksi päälleen Liisan joululahjaksi lähettämän muhkean tutun ja intoutui niin villiin tanssiin, etten pysynyt perässä ollenkaan. Kaapinovet ja sängylaidat vain kolisivat. Piti sitten kuvata liivi ilman myös lasta.

Positiivista toki, että tällä kertaa vastavalmistunut liivi revittiin käsistä päälle. Aika usein neulomusten päälle saaminen vaatii vähintäänkin maarittelua.

Liivi syntyi Picklesin Autumn leaves posh vest -ohjeella. Samaa ohjetta soveltaen tein aiemmin villapaidan, joka on nyt jo ihan suosikki.

--

Little I's got a new vest that moves very fast.

The pattern is from Pickles once again. I love their kids patterns. They are quite straightforward and often have very little seams which suits me more than well. I made a jumper with the same pattern earlier and just added sleeves.

Uusia kujeita

Pikkutyypin serkku oli vailla villasukkia. Itse olin jo jonkin aikaa ihmetellyt, että miten voi olla mahdollista tehdä kaksi sukkaa yhdellä kerralla. Se toisen sukan kutominen kun on aina jotenkin niin kovin pitkäpiimäistä. Päätin napata kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Serkku sai sukkansa ja minä opin uuden tempun!

Sukanvarsien alkuun pääsin tällä mainiolla ohjeella. Tarvitaan vain tuplakerät lankaa ja yksi pyöröpuikko. Ja kantapään kohdalla uusien silmukoiden nostamisessa otin apuun sukkapuikon.

Kantapäihin tultaessa olin omillani, koska halusin pitäytyä vanhassa tutussa sukkamallissa, joka on mielestäni aivan lyömätön lasten sukkiin. En osaa antaa parempaa neuvoa, kuin sukkaohjeen seuraaminen ja soveltaminen pyöröjen kanssa. Neuloin kantapäät edestakaisin ja pähkäilin aikani uusien silmukoiden poimimista. Poimin kantapään silmukat sukkapuikolle ja kudoin sitten pyöröille. Jotenkin se onnistui, vaikka aikani pyörittelinkin sukkia ihmeissäni edestakaisin ennen kuin pääsin vauhtiin.

Kavennusten kanssa piti laskea silmukoita, koska neljän puikon sijasta käytössä oli vain yksi. Mutta pähkäilystä huolimatta tämä tekniikka on ihan lyömätön. Odotan innolla, että pääsen testaamaan sitä villapaidan hihoihin!

--

Hey, I learned a new trick! Two-at-a-time socks. Can't wait to try this technique on sleeves!

Kellarissakin tapahtuu

Hamarin kellarissakin tehtiin syksyllä remppaa. En muista olenko kertonut siitä ollenkaan. Kaikki alkoi valtavalla romunkantosavotalla, kun kymmeniä vuosia erinäisten mukatarpeellisten rojujen varastona toimineista huoneista kannettiin turhaa tavaraa pihalle.

Olisin halunnut palauttaa 80-luvulla tehdyssä remontissa poistetun suoran sisäänkäynnin kellariin, mutta se ei enää ollut mahdollista. Niinpä päädyimme puhkaisemaan puutarhanpuoleiseen kellarihuoneeseen ikkunan, josta saadaan pimeään tilaan luonnonvaloa ja ehkä tulevaisuudessa sato suoraan pihalta säilöön. Katto, seinät ja lattia maalattiin ja yksi seinistä laudoitettiin. Laudoitettuun seinään on tarkoitus rakentaa sailytystilaa.

Niin pitkään kuin muistan, tämä huone on ollut pimeä, pölyinen ja täynnä kamalia juttuja ja rotankakkaa. Nyt joka kerta kun piipahdan kellariin, ihastelen uutta valoisaa tilaa. Tämän talven tila on toiminut lähinnä maalausverstaana ja remonttitarvikkeiden säilytyspaikkana. Juuri nyt työn alla ovat eteisen ovilistat.

--

We've done some work on the cellar as well in Hamari. This room used to be dark and full of dusty crap and rat poo. At the moment it's a handy space for painting. We're planning storage shelves on the wooden wall.

Hamarin eteinen

Hamarin eteinen alkaa olla loppusuoralla. Listoja vielä puuttuu ja sen sellaista. Raput valmistuivat tosiaan jo jouluksi. Aika menee niin kovaa vauhtia, että en ollenkaan muistanut, että nekin olivat työn alla melkein vuoden. Mutta kyllä kannatti odottaa. Ihastelen noita uusia rappusia aina eteisessä kulkiessani.

Säilytystilaa piti uhrata aika paljon, mutta tilalle saimme tilaa ja ennenkaikkea valoa. Joni teki vanhan pipokaapin tilalle penkin ja laatikot. Kansi ja vetimet ovat jalavaa. Vetimien malli käytiin hakemassa kaupunkikodin yläkerran asunnossa säilyneestä alkuperäisestä 50-luvun keittiöstä.

Laatikoiden etusarjojen vaaleanpunainen sävy löytyi pitkällisen tuuminnan jälkeen vanhan värityskirjan kannesta. Olen aivan rakastunut siihen. Toisin kuin isäni, joka katselee laatikoita paljon meitä enemmän. Niinpä nuo etusarjat on nyt maalattu uudelleen. Esittelen uuden värisävyn kunhan saamme asennettua etusarjat uudelleen paikalleen. Olin aivan poissa tolaltani, kun katselin päällemaalausta. Pidellään peukkuja, että uusi väri toimii vähintään yhtä hyvin.

Muistutuksena vielä eteinen entisessä hurmaavassa asussaan vuosi sitten. Huhhuh!

--

The entry hall at Hamari has progressed slowly. It's taken us nearly 12 months. But who cares when we've gone from this to what you can see above. Aah.

The pink will become something else, though. Dad's not a fan and even I make the occasional compromise...

Kaukaisia muistoja - Laos

Joululoman ensimmäinen viikko Laosissa. Seurasimme Mekongia Luang Prabangista Savannakhetiin.

Maailman parhaat tortut

Pikkuisen olen myöhässä runebergeineni, mutta koska tämä herkku on kiistatta maailman paras leivonnainen, kannatan lujasti runebergintorttujen vapauttamista sesongista. Nämä herkut maistuvat ihan ympäri vuoden. Meillä näitä on tehty viikoittain tammikuusta alkaen. Enkä ajatellut vähään aikaa lopettaa.

Koska runebergintortut ovat suuri intohimoni, olen vuosien varrella kokeillut aika montaa erilaista reseptiä ja varmaan suunnilleen kaikkia lähialueelta saatavilla olevia leipomoiden luomuksia. Runebergissä pitää olla oikea suutuntuma, siinä pitää olla pureskeltavaa. Kova se ei tietenkään saa olla, mutta ei missään tapauksessa mikään luonteeton pehmeä höttö myöskään. Ja kostea, mutta ei märkä. Ja punssi ja karvasmanteli saavat maistua, mutta esanssinen torttu ei tee vaikutusta. Kaupan runebegeissä nämä vaatimukset harvoin toteutuvat ja siksi olen pitkään metsästänyt täydellistä ohjetta.

Sain äidiltä joululahjaksi Pia-Maria Lehtolan ja Tomi Parkkolan Talviunelmia -kirjan ja sen tortturesepti haiskahti heti ensilukemalta erinomaiselta. Ja useamman kerran sitä testanneena sanoisin, että resepti on (pienellä viilauksella) paras, mihin olen törmännyt.

Lisäsin reseptiin mantelilastuja ja karvasmanteliuutetta. Usein karvasmanteli laitetaan taikinan sekaan, mutta minusta parempi tulos tulee, kun karvasmantelin lisää vasta kostutusvaiheessa. Ja kuorrutuksen pitää mielestäni ehdottomasti olla sitruunainen. Mutta voihan sen tomusokerin vallan hyvin sekoittaa vesitilkkaankin, jos tykkää.

Runebergin tortut (n. 10 muffinssivuokakokoista)

1 dl jauhettuja manteleita (laitoin mantelijauhoja ja korvasin osa mantelilastuilla, joita vähän murskasin sormilla, koska halusin taikinaan tekstuuria)

1 dl piparkakkumuruja

1,5 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

150g voita

1,5 dl ruokosokeria

2 munaa

kostutus: 

n. 1 rkl punssia

1 tippa karvasmanteliaromia

n. 1 rkl vettä

kuorrutus: 

vadelmahilloa

sitruunamehua

tomusokeria

Sekoita kuivat aineet. Vatkaa lämmin voi ja sokeri. Sekoita munat joukkoon ja sen jälkeen kuivat aineet. Nostele taikina lusikoiden avulla voideltuihin vuokiin. Paista 200 asteessa n. 17 minuuttia (syvissä runebergvuoissa parikymmentä minuuttia). Anna jäähtyä.

Sekoita punssi, karvasmanteliöljy ja vesi. Kostuta tortut. Laita torttujen keskelle nokare vadelmahilloa. Purista pieni määrä sitruunamehua ja sekoita siihen tomusokeria niin, että kuorrutus on paksua. Liian notkea kuorrutus valuu ja on kuivuttuaan hailakkaa. Valuta kuorrutusta vadelmahillonokareen ympärille.

Ota mukava asento, kuppi kuumaa kaveriksi ja nauti!

Edistystä ikityömaalla

Hieman on ollut hiljaista täällä meidän suunnalla. Tekee mieli vähän syyttää Picasaa, jonka Blog this -nappula on ollut jo kuukauden rikki. Ja laiskuuttani olen odotellut sen korjaantumista, mutta nyt odottelu saa piisata.

Hamarissa on edistetty alkuvuonna eteisen ja yläkerran kuukausia jatkunutta remppaa. Rappuset taidettiin saada kuntoon jo jouluksi ja niistä tuli aivan huippuhienot. Mitä nyt vähän jotain listoja ja sen sellaisia vielä. Raportoin niistä pian.

Eteisessä pipoja, hanskoja, huiveja ja lippiksiä sun muuta sisäänsä kätkenyt iso kaappi lähti lahjoituksena tallille ja sitä korvaamaan on nikkaroitu penkki, jonka alla on isot laatikot. Jonin pihaverstaalla pakkasta on ollut välillä 15 astetta, mutta eipä se ole tuntunut hirveästi haittaavan. Välillä on varpaita käyty sisällä sulattelemassa.

Paljonko muuten pitää lippiksiä olla 4 aikuisen ja yhden lapsen taloudessa? Sitä voisi yllättyä...

--

I've been very quiet lately. Mainly as I've been lazy and waited for the Picasa Blog this button to be fixed. No such luck yet.

The ever ongoing renovations in Hamari continue. The entry hall is starting to look pretty good. Joni and dad finished the stairs for Christmas and Joni has built a new bench and drawers which I will show you soon. The temperature in Joni's workshop (i.e. outside) has been down to minus 15 but it has not hindered the progress.

Merkillistä talvea

Lumesta ja pakkasesta ei ole tietoakaan ja kevätesikotkin ovat kukkineet jo joulusta lähtien. Naapurissa narsissitkin ovat jo täydessä kukassa. Meillä taitaa sentään olla siihen vielä jokunen päivä aikaa!