Liikaa lautasella

Olen niitä ihmisiä, joiden pitää olla koko ajan työn touhussa. En ollenkaan osaa olla jouten. Vain Hesarin lukemisen ajaksi maltan istahtaa paikoilleni. No, joskus tietokoneelle myös.

Silti välillä tulee sellainen olo, että on vähän liikaa meneillään.

Kaupunkikoti on edelleen vaiheessa. Olen edennyt kaappien siivoukseen, mutta tekemistä riittää. Vaatteet ovat saaneet osansa remonttipölystä, joten kaikki pitää pestä. Suurin osa on jo käynyt pesukoneessa, mutta vielä niitä riittää. Kaapeista on paljastunut unohtuneitakin vaatekappaleita ja jonkin verran kovalla kädellä olen koittanut käydä vaatteita läpi, koska nykyään pitäisi saada neljän hengen vaatteet mahtumaan jonnekin. Nyt kaikki vaatteet on makuuhuoneen lattialla muovilaatikoissa odottamassa, että kaapit on pesty.

Kaupunkikodista on kannettu tavaraa säilytykseen Hamariin, mikä on tietenkin johtanut siihen, että sielläkin riittää järjesteltävää. Ja olisi siellä vähän pihahommiakin vielä ennen lumien tuloa.

Ja sitten on vielä ne tomaatit. Niitä piisaa. Vieläkin melkein kaksi lastenammeellista. Joka viikonloppu poristelen Hamarissa pakkaseen ison padallisen tomaattikastiketta kypsistä tomaateista, mutta puolikypsiä ja vihreitä on vielä yllin kyllin. Ja nyt vielä itse olen Pikkuveljen ihottuman takia jättänyt tomaatin (ja aika monta muutakin ruoka-ainetta) pois ruokavaliostani, en voi edes herkutella paistetuilla vihreillä tomaateilla.

Välillä ymmärrän, että voisin vähän rajoittaa omaa touhuamistani. Mutta en osaa.

--

So many tomatoes, so little time...

I keep putting too much on my plate. But it's a part of who I am.

Tavaroita (melkein) paikoillaan

Äiti kävi taas viime viikolla ja viipyi pari päivää meillä siivousapuna. Saatiin viimein keittiön astiahylly ja -kaapit siivottua. Kaikki astiat tiskattiin ja hylly pestiin. Saman homman olin tehnyt edellisellä viikolla laatikoille. Nyt ei enää tarvitse pestä astioita ennen käyttöön ottoa. Ihanaa.

Ja mainoita oli myös se, että astioita sujahteli sujuvasti äidin kassiin lainaan, niin saatiin myös vähän lisää tilaa. Toivon hartaasti, että en innostu sitä uusilla hankinnoilla täyttämään. Olen kyllä onnistunut viime aikoina kiertämään kirpparit aika kaukaa, onneksi.

Kirjahyllykin alkaa hiljalleen järjestyä. Hieman kehittelyä vielä tarvitaan, pikkuveli nimittäin on osoittautunut innokkaaksi hyllyjen tyhjentäjäksi. Useita laatikollisia kirjoja on pakattu Hamariin vietäviksi, vaikka ei kyllä vielä ihan tiedä minne ne siellä mahdutetaan. Seuraava siivous ja karsinta pitää tehdä siinä osoitteessa.

Alimmassa kuvassa komeilee Pikkutyypin keväällä savipajalla tekemä omakuva.

Syysblues

Syksy puskee väkisin päälle enkä ole siihen ollenkaan valmis. Puutarha ei ole lähelläkään syyskuntoa ja Hamarissa on muutenkin syyshommat ihan levällään. Se iso kuoppa, jonka loppukesällä kaivoin on edelleen tyhjä, vaikka siihen piti istuttaa sitä ja tätä. Korituolitkin lojuvat vielä parvekkeen alla. Nyt pitäisi olla puhtia ja tarttua toimeen.

Mutta olen tänä syksynä saanut joka ikisen taudin, joka on edes minun suuntaani vilkaissut. Yksi streptokokki ja kolme tavallista flunssaa on jo tähän syksyyn mahtunut ja ollaan vasta lokakuussa. Nyt on koko perhe puolikunnossa. Pikkutyypin käämit palaa, kun ei pääse pihalle eikä leikkikouluun ja pikkuveli rohisee ja ottaa turhautuneen isosiskon iskuja vastaan minkä kerkiää. Minä kähisen raivoissani siihen päälle.

Kaupunkikodin pihamaa on remonteista ankea. Nurmikot on myllätty, leikkipaikka kaivettu auki, takapihan ihana ilta-auringossa kylpenyt kallionnyppylä räjäytetty pois. Monta viikkoa sitten ikkunoita suojaamasta poistetut pahvit lojuvat vieläkin maassa. Kuraa ja roskia on joka puolella. Pitäisi jaksaa lähteä huomenna taloyhtiön kokoukseen räyhäämään, että kyllä meidän täytyy pitää puoliamme piittaamattoman urakoitsijan kanssa.

Viime viikolla ehdin sentään päiväksi Hamariin ja sain tomaatit pois kasvihuoneesta. Niitä oli jo pari pakkasyötä pidetty lämmittimen avulla hengissä, mutta oli jo aikakin saada poloiset turvaan. Yhdestä satsista keittelin pakastimeen tomaattikastiketta ja kaksi isoa korillista toivottavasti kypsyvät kylpyhuoneessa. Pelakuut siirsin kellariin talvehtimaan.

Opinkohan joskus vielä uskomaan, että meidän leveysasteilla ei kannattaisi antaa tomaattien tehdä kuin kolme terttua. Niin on naapurin puutarhuri opettanut, mutta en ole siitä koskaan opikseni ottanut. Vaikka oikeassahan hän tietenkin on. Mukamas tulisi niin vähän tomaatteja. Vaikka laskin kyllä, että jos kasvihuoneeseen mahtuu kevyesti 14 tainta, niin kyllä kolmekin terttua per taimi on ihan mojova määrä tomaatteja.

Syysunelmaa

Tunnelmapala viikonlopun mökkiretkeltä ja suon ylitykseltä. Kameraan ei saa tallennetta puutarhan tämän hetkistä värien hehkua.

Syksy tuli ja melkein jo menikin. Puutarhaa on pistetty talvikuntoon ja vielä on pientä puuhaa jäljellä, kuten Dahlian kaivaminen maasta. Dahlia kasvoi kesän vihreänä vaatimattomana pensaana. Puskalle puhelin välillä ja sanoin että parempi näyttää kyntensä jos meinaa, että syksyllä hänet kaivan maasta. 

Vähän ennen viileitä kelejä, pensas päätti kukkia. Sanottakoon näin että pensas ansaitsee arvoisensa talvisäilytyksen niin hieno hän oli. Ensi keväänä istutan hänet vähän parempaan paikkaan, josko kukkisi aiemmin.

Syksy tuntuu aina olevan aika kiireistä tai ehkä ennemminkin tekemisen täytteistä aikaa. Oma talo ei sitä tekemisen tuskaa vähennä millään tavalla, mutta omaa taloa en enää vaihtaisi pois. Puutarha on saanut paljon kehuja ja moni sanoo, että voisi tulla vaikka vain hetkeksi istumaan ja rauhoittumaan pihallemme. Allekirjoitan tunnelman täysin.

Sisälläkin alkaa tapahtua. Takkahuonehan sai aiemmin jo maalia pintaa, mutta nyt on makuuhuonekin viittä vaille valmis. Ehkä jopa vähän pelottavaakin oli huomio, että makuuhuoneen alkuperäinen seinäväri on prikulleen sama kuin nyt maalaamamme. 

Jahka koti ja puutarha on hoidettu siihen malliin että voin hetken hengähtää niin lupaan petrata blogin päivittämisessä. Ja jottei elämä jämähtäisi paikoilleen, aloitin opinnot työn ohessa. Siitä ehkä  myöhemmin. Tällä välin päivittelen kuvia instagramissa. Käykää vilkaisemassa.

Rakukurssilla, osa 2

Osa pöllöparvestani lasitettuina odottamassa uuniin pääsyä.

Pöllöpari odottamassa uunissa.

Savustuspöntön kansi on avattu. Pöllöt odottavat kylmää kylpyä.

Koko parvi koossa.

Odotin vähän enemmän kuparinsävyjä lasitteisiin, mutta rakulasitteilla on ihan oma tahtonsa. Yhdestä valkoiseksi tarkoitetusta pöllöstä tulikin turkoosi, kun sudin siihen vahingossa väärää lasitetta.

Ja yhden pöllön massu jäi valkoiseksi. Ehkä se sattui laskeutumaan mahalleen savustuspönttöön purujen päälle niin, että vatsan alle jääneet purut suojasivat sitä savustumiselta. Tiedä häntä. Mutta korviin se sai kunnon noet.

Pöllöjä on tarkoitus ripustaa seinille Hamarissa ja kaupunkikodissakin.

Rakukurssilla, osa 1

Pitkästä pitkästä aikaa osallistuin rakukeramiikkakurssille. Ja vaikka kuinka monta kertaa olen osallistunut rakupolttoon, on se joka kerta yhtä jännää.

Palavat ja savuavat oljet ja purut, vaatteisiin tarttuva savun haju, tulikuumien töiden sihahdukset niiden upotessa veteen jäähtymään. Jotenkin siinä on niin paljon konkreettisempi tekemisen fiilis, kuin siinä, että työt vain lykätään uuniin ja otetaan valmiina ulos.

Joka ikinen kerta on kutkuttavaa avata savustuspöntön kansi ja kaivaa työt esiin pihtien kanssa. Koskaan ei tiedä varmasti, mitä sieltä ulos tulee.

Näissä kuvissa on kurssikavereiden töitä. Huomenna esittelen omani.

Kohti kotia

Viikonloppuna "muutettiin" takaisin kaupunkiin. Olohuoneessa odotti suunnilleen sama näky kuin viime visiitillä. Pikkutyyppi totesi olohuoneeseen astuessaan, että kylläpä on sikasotku.

Onneksi Pikkutyyppi pääsi Mammalle pariksi päiväksi ja Pikkuveli mahtui makuuhuoneeseen vetelemään hirsiä. Ja mikä parasta, saimme minun äitini apuun.

Kaksi päivää sitkeää puunausta, järjestelyä, lajittelua, pyörittelyä ja roudausta. Nyt on olohuoneen lattia näkyvissä ja koko perheelle ainakin väliaikainen nukkumapaikka.

Eteisen uusi vaaleanpunainen toimii ja eilen saatiin parvekkeen ovikin auki parvekerempan jäljiltä. Ja Pikkutyyppi aloitti tänään leikkikoulun. Hiljalleen päästään taas kiinni kaupunkiarkeen.