Pienen tytön peitto

Muutama viikko sitten syntyi Tampereella eräs pieni tyttö. Sattumalta (jos haluaa uskoa sattumiin) samana päivänä valmistui tämä pikkuinen peitto.

Olen aiemminkin virkannut chevron -raitaa ja todennut, että reikäisessä virkkauksessa on ongelmansa lankoja pääteltäessä. Mutta muuten tämä raitamalli on helppo ja etenee reippaaseen tahtiin.

Tällä kertaa otin ohjenuorakseni tämän pienireikäisen chevron -peiton ja muokkasin ohjetta hieman, jotta sain ihan kokonaan reiätöntä virkkausta. Ohjeen lopussa on mainio silmukkakartta, jota tutkimalla vähänkään kokenyt virkkaaja hahmottaa mallin helposti. Oma muokkaukseni malliin oli se, että korvasin raitojen "huippukohtien" keskellä olevan ketjusilmukan pylväällä, eli virkkasin huipulla kolme pylvästä yhteen ja samaan edellisen kerroksen silmukkaan.

Lopuksi virkkasin peiton aaltoilevat reunat suoriksi. Tähän löytyy netistä ohjeita, mutta sovelsin itse kahden kerroksen aikana kiinteitä, puolipylväitä, pylväitä ja pitkiä pylväitä virkaten reunuksen, joka jatkuu peiton sivuilla kiinteinä silmukoina.

Liila reunus on virkattu kahdella kierroksella: ensimmäisellä pelkkää kiinteää silmukkaa ja toisella aina kolme kiinteää ja kolme ketjusilmukkaa, minkä jälkeen piilosilmukka ensimmäiseen ketjusilmukkaan ja sitten taas kolme kiinteää. Ketjusilmukkalenkistä syntyy hauskat pienet nypyt ja niiden kokoa ja välimatkoja on helppo säädellä ketjusilmukoiden ja niiden väliin tulevien kiinteiden silmukoiden määrää muuttamalla.

Nyt peitto pitäisi sitten vielä saada postiin!

--

A chevron blanket for a brand new girl.

Vanha inhokkini huovutus

Meillä on Pikkutyypin kanssa keskiviikkoisin tyttöjen iltapäivä. Pikkuveli pääsee Mamman ja Papan hoiviin ja me käydään Kasvisravintolassa herkuttelemassa ja sen jälkeen menemme savipajalle hommiin.

Savipajan naapurissa on tekstiilipaja, jossa painetaan kankaita ja huovutetaan. Pikkutyyppi on jo jonkin aikaa tuntenut vetoa saven parista villojen maailmaan, mutta pitkään onnistuin keksimään erilaisia verukkeita pysyä savipajassa. Muutamilla tutustumiskerroillamme kurkistelin kyllä himokkaana villapakettien ihastuttavia värejä, mutta olen jo vuosia tiennyt, että huovuttaminen ei sovi minulle. Ihme nysväämistä. Ja mitä sellaisilla pölyä keräävillä jutuilla sitten oikein tekee.

Eilen oli kevään viimeinen huovutuskerta, enkä hennonnut riistää Pikkutyypiltä mahdollisuutta huovuttaa, kun mieli oli niin pitkään tehnyt. Julistin kovaan ääneen joutuvani pakon alla luopumaan savitöistä ja ilmoitin, että aion nyt rentoutua tekemällä jotakin itselleni kovin vastenmielistä.

Autoin Pikkutyypin alkuun heijastimensa kanssa ja aivoriiheilin samalla omaa projektiani. Jotain käytännöllistä sen pitäisi ehdottomasti olla. Pannunalusen ajattelin tehdä, mutta ohjaaja ehdotti, että voisihan se olla myös takapuolenalunen puutarhaan tai metsäretkelle. Jes, loistava idea.

Kolme tuntia myöhemmin olin aivan totaalisessa flow -tilassa. Sain jonkin aikaa Pikkutyypin pysymään rauhallisena rusinoilla ja banaanikakulla. En olisi millään malttanut lopettaa. Tiesin, että lapsi pitäisi ruokkia ihan oikeasti ja väsynytkin se alkoi olla. Itsekin olin ehkä väsynyt, koska tökin itseäni jatkuvasti huovutusneulalla sormeen. Silti mietin kuumeisesti voisiko joku muu viedä Pikkutyypin kotiin syömään, että voisin itse jatkaa vielä vähän aikaa. Tai mieluiten koko illan.

Lopulta tulin järkiini ja pakkasin keskenjääneen takapuolenlämmittimen kassiini. Nyt pitää ensi tilassa hankkia huovutusneula, että pääsen jatkamaan kotona.

--

I've hated felting for years. Quite passionately, in fact. It may have been made worse by the fact that wool comes in so many lovely colours,

Yesterday I was forced to meet this old enemy as at a weak moment I had promised to take Little I to try it out.

Three hours later I was hooked.

I need to buy my own felting needle asap so we can start doing this at home.

Vessan ovi on vihreä

Hamarin eteisessä tapahtui jälleen pientä edistystä. Joni naputteli paikoilleen puuttumaan jääneitä sormipanelinpätkiä ja isä maalasi vessan oven.

Pyörittelin tuota oven väriä pitkään. Ensin ajattelin, että siitä tulee kirkkaan keltainen, mutta hylkäsin ajatuksen, koska ovea ympäröi ainakin toistaiseksi maalaamattomat mäntyovet, jotka nekin ovan kellertäviä. Lattia on siniharmaa ja rappujen pinnat vaalean sinertävät, joten sininen jäi pois laskuista.

Ovea vastapäätä olevan naulakon alalaatikot ovat liilat ja mietin pitkään värin toistamista vessan ovessa. Olen edelleen sitä mieltä, että liila olisi toiminut, mutta värivuihkaa selatessani ajauduin vihreisiin ja tässä sitä nyt ollaan. Jopa isän mielestä väri on oikein osuva.

Itse en sitä muistanut, mutta Joni totesi heti värin nähtyään, että se on melkein sama, kuin piharakennuksesta löytyneessä sisältä puretussa vanhassa listan pätkässä. Väri taitaa siis kuulua tähän taloon.

--

Some progress in the hallway at the farm. Missing bits of wall paneling are now in place and my dad has painted the toilet door.

It took me quite a while to decide on the color. I went from yellow to purple and in the end found myself going through the greens. And green I picked in the end. Even my dad thinks it works.

Karkkivillatakki

Tämä ihana villatakki valmistui jo monta viikkoa sitten, mutta sen kuvaaminen Pikkutyypin yllä on ollut varsin hankalaa. Villatakki on siis ollut kyllä käytössä, mutta sitä ei kuulemma ole saanut kuvata. Yritystä on kyllä ollut.

No, käyhän se vaatteen esittely näinkin. Malli löytyi jälleen kerran kestosuosikkini norjalaisen Picklesin mallistosta. Tällä kertaa tartuin tähän karkkivillatakkiin. Picklesin neulemallien nerokkuus piilee pyöröpuikkojen käytössä. Niissä ei ole erikseen etu- ja takakappaleita, vaan kaikki kudotaan iloisesti yhdessä satsissa ja hihatkin liitetään usein saumattomasti. Se sopii hyvin kaltaiselleni laiskalle saumojen ompelijalle. Tässäkin nerokkaassa villatakissa on vain muutaman piston mittaiset saumat kainaloissa. Ja nekin taisin pistellä umpeen virkkuukoukulla.

Picklesin sivuilla oli tarjolla 3-4v -ohje ilmaiseksi ja tein takin sen mukaan. Lopputulos on juuri passeli n. 98-kokoiselle. Olisi se voinut vähän isompikin olla, koska Pikkutyypillä on kasvupyrähdys meneillään ja takki on ihan valtavan söötti. Toivottavasti se ei jää ihan heti pieneksi.

Takki syntyi kolmepuolikkailla ja nelosen pyöröpuikoilla. Lankana käytin kesällä Tallinnasta ostamaani pehmoista Albin Promotionsin Alpakkaa, jossa on tosi herkulliset värit. Kuvioon nappasin alpakoiden kaveriksi myös muutaman lisävärin jämälankavarastostani.

Takki pisteltiin ylhäältä alaspäin ja kuvio syntyy tosi yksinkertaisesti pelkillä oikeilla silmukoillla ja kutomatta jättämällä. Ohjeessa varoitetaan, että mallitilkun tekeminen ja sen noudattaminen on tosi tärkeää mittasuhteiden toimimiselle ja mulla menikin ensimmäinen yritelmä uusiksi, kun en jaksanut tehdä mallitilkkua. Opinkohan koskaan...

--

Another Pickles knit for little I. I just love their patterns because they are so easy to do and have so few little seams to sow in the end. This time I chose the Candy cardigan which turned out super sweet.

The yarnI is Alpakka by Albin Promotions and I used 3,5mm and 4mm circular needles. They kindly warn you in the pattern instructions to follow the gauge which I strongly advice you to do as well. I was too lazy to do as I was told and ended up making the yoke twice. I may never learn...

Talvitempaus tallilla

Viime viikolla povailin täällä talven loppumista ja onhan se jo käsillä. Turussa on ihan mahtavat pyöräilykelit eikä edes enää ihan tuhottoman kuraistakaan.

Mutta sunnuntaina pääsimme vielä nauttimaan talvesta, kun kylän tallilla järjestettiin talvitempaus. Saimme mukaamme Pikkutyypin leikkikoulukaverin perheen ja tytöt olivat riemuissaan, kun pääsivät ratsastamaan ja kokeilemaan Stiga-ratsastustakin.

Suomenhevosta ei kyllä voita mikään. Nuo menevät nätisti, vaikka ympärillä pyörii pikkukakaroita ja selässä on pieni tirriäinen, jonka töppöjalat sojottavat sivuille.

Nämä taisivat kyllä olla viimeiset pulkkakelit tältä talvelta. Tein lauantai-iltana koiran kanssa lenkin metsässä, kun tiellä oli niin liukasta ja havumetsässä on jo sammaleet paljaana, melkein kuin kesäkeli. Varpuspöllökin intoutui hämärän tullen huutelemaan itselleen seuraa.

--

Spring is arriving very fast this year. We were lucky to have enough snow for some more horsey action on Sunday.

Gotta love these Finnhorses. They don't mind hustle and and bustle and carry their tiny loads calmly.