Yllättäen itsekseni

Koko kevään olemme Pikkutyypin kanssa viettäneet tyttöjen keskiviikkoja, käyneet lounaalla Kasvis-ravintolassa (joka muuten on Turun paras lounaspaikka) ja jatkaneet savipajalle. Mutta tällä kertaa Pikkutyyppi halusikin lähteä Pikkuveljen mukaan Mammalle ja Pappalle.

Joni sattui tulemaan töistä aikaisin ja hyppäsimme pyörien selkään ja lounastimme kahdestaan. Enpä muista, koska viimeksi olisin syönyt lounasta niin, että ketään ei tarvitse syöttää tai patistaa syömään. Oma lautanen tyhjeni valtavaa vauhtia. Taisin syödä koko annokseni ilman, että se ehti jäähtyä. Villiä!

Matkalla savipajalle pistäydyin torilla. Sinnekin pääseminen on ollut vähän työlästä, kun jo monta viikkoa sitten Pikkutyyppi näki siellä jotain aivan kaameaa: sellaisen elävän patsaan, hopeanväriseksi maalatun miehen. Sen jälkeen on torin lähestyessä pistetty jarrut pohjaan niin tiukasti, että en ole hennonnut väkisin toista sinne raahata. Jos jollain on hyviä vinkkejä nelivuotiaan pelkojen käsittelyyn, kuulen mielelläni!

Enpä muista koska olisin ollut niin työteliäs savipajalla. Dreijasin monta kippoa ja niiden kuivuessa dreijalla tein levytekniikalla tarjoilulautasia. Nautin tekemisen rytmistä ja siitä, että ei tarvinnut huolehtia kenenkään muun pissahädistä, nälästä ja väsymisestä. Ah.

--

A rare moment to myself at the pottery studio.

Shh - ollaan ihan hiljaa

Nyt ruksi seinään.

Meillä on menossa harvinainen hetki. Sellainen, että ei tiedä uskaltaako paikaltaan liikkua, että se ei rikkoudu. Lapset leikkivät rauhallisesti yhdessä. Pikkutyyppi ei vedä Pikkuveljeä turpaan tai kisko tavaroita sen kädestä. Kumpikaan ei huuda apuun. Ei minkäänlaista taistelua. Legoja ja lampaantaljoja on pitkin ja poikin, mutta mitä väliä on sotkulla, kun saa olla hetken niin, että kukaan kilju tai kitise tai roiku hihassa.

Tekee mieli teetä, mutta en uskalla nousta, koska pelkään, että tuo kaksikko huomaa, että olen samassa huoneessa. Parasta olla vaan mahdollisimman hiljaa paikoillaan. Taidan tarttua kutimeen.

--

We're having a rare moment.

The kids are playing together. None of them is screaming. Little T is not getting a bashing. It's almost quiet. Normally it would be a time for alarm but right now I can see them both and they're not up to anything dangerous or naughty.

I feel like getting up to make myself a cuppa. But it's wiser to sit very still and let them forget I'm in the same room just a little bit longer.

Pikkutyypin savivati

Pikkutyypistä alkaa kehkeytyä jo varsinainen käsityöläinen. Savipajalla tuo tuntee jo paikat ja tekniikat niin hyvin, että viime viikolla pääsi neuvomaan vierailevana tähtenä mukana ollutta isoäitiään. Sivustakuulijoilla oli hauskaa, kun nelivuotias neuvoo 64-vuotiasta.

Kuvissa komeilevan vadin Pikkutyyppi teki Klasu-enolle synttärilahjaksi. Autoin liittämällä pohjaan jalkarenkaan ja lasittamalla, koska pienille on porttikielto lasituspäivänä ja hyvä niin, koska lasitushuoneessa keitellään aikamoisia myrkkyjä.

Olen hieman kateellinen tuosta vadista. Siitä paistaa ihanasti se ennakkoluulottomuus, jolla lapsi tarttuu materiaaliin ja työvälineisiin. Ei mitään kihnutusta ja turhantarkkaa nyppimistä vaan reippaat ja päättäväiset otteet. Kumpa itsekin oppisin tuosta asenteesta!

--

Little I made this bowl for his uncle's birthday. I helped with the foot ring and did the glazing. Otherwise it's all her doing and she makes me very proud with the attitude she has with her work. She takes no advise and does her own thing. I have some learning to do here.

Puutarhapäätöksiä

Olen parina viikonloppuna ehtinyt vähän kaivelemaan Hamarin puutarhassa. Se jos mikä tekee hyvää.

Tein talvella muutaman päätöksen puutarhan suhteen:

1. Rahaa ei saa käyttää ellei ole ihan pakko. Kasveja pitää kaivella omista ja muiden nurkista, lisätä omista siemenistä, jakaa ja vaihtaa.

2. Puita ja pensaita pitää saada lisää, koska perennat ovat kovin työläitä.

3. Havuihin pitää panostaa.

4. Haluan kokeilla puiden ja pensaiden leikkaamista ja taivuttelua.

Olenkin kierrellyt ahkerasti pihamaata ja tiluksia sillä silmällä. Ladon takana olevasta muutaman vuoden vanhasta taimikosta olen kaivellut itsestään kylväytyneitä pikkutaimia sekä muutaman haaroittuneen tai muuten kehnon näköisen kuusenalun. Pieniä kuusentaimia istutin kymmenen vieriviereen ympyräksi ja toivon, että saan niistä leikkaamalla kasvatettua kuusipensaan.

Viime syksynä kaivoin mielestäni ison uuden kuopan, mutta jostain syystä se ei enää tunnu ollenkaan isolta. Istutin siihen ne kuuset, yhden väärään paikkaan ilmestyneen pienen männyn sekä Pikkuveljen lahjaksi saaman purppuraheisiangervon, joka oli viettänyt talven väliaikaissijoituksessa. Kukkapenkkien reunamilta löysin iisopin ja kangasajuruohon alkuja ja pari ruusua oli niin rikkaruohojen valtaamia, että kaivoin nekin ylös ja laitoin uuteen penkkiin. Kohta se onkin jo täynnä.

--

I have made some new garden decisions:

1. I need to save money. New plants have to come from my own garden or neighbors' or friends' gardens.

2. I need more trees and bushes.

3. I need more evergreens.

4. I want to try cutting and bending trees and bushes.

So I have been doing a lot of digging lately.

Klasun työhuoneella

Piipahdin pitkästä aikaa Klasun työhuoneella. Siellä valmistellaan parin viikon päästä aukeavaa yhteisnäyttelyä. Maali käryää ja musiikki pauhaa. Rättikasa kasvaa ja lattia on entistäkin riemunkirjavampi. Maalauksia on joka paikassa.

Tykkään tuon tilan valosta ja fiiliksestä. Laitoin pari kuvaa myös Instagramiin, jos tykkäät käydä kurkkaamassa!

--

I paid a short visit to my brother Klasu's studio. He is working on paintings for a group exhibition in Helsinki.

I love the light in his work space. It's soft and golden. And the space is full of paintings and color and strong smells. I posted a few more photos on Instagram if you like to have a peek.

Kammion remppa

Kevään korvilla piti päästä aloittamaan uusi remppaprojekti. Jotenkin se kutina aina tulee, kun pimeä alkaa helpottaa. Kovin montaa kohdetta meillä ei tällä kierroksella Hamarissa enää ole jäljellä ja kammioksi kutsuttu työhuone oli niistä tähän kohtaan joutavin.

Taas kävi niinkuin käy, että tästäkään loukosta ei ole ainuttakaan ennen-kuvaa, joten niiden, jotka eivät koskaan ole kammioon koskaan päässeet kurkistamaan, niin kuvitelkaa seuraavaa:
80-luku, kellastunut mäntykatto, kellastunut lakattu puulattia, ruskealla saumattua tiiliseinää, vaalea tapetti osalla seinistä, Vähän samaan tyyliin kuin saunan pukuhuoneessa ennen. Siihen vielä päälle kellastunut Lundia-hylly kahdella seinällä, paljon pölyisiä mappeja ja kirjoja ja paperisälää. Avot!

Vanhojen lastulevyseinien päälle kiinnitetään kipsilevyt, koska tämä talo seilaa ihan omaa reittiään ja liikkuu sen verran, että suoraan lastulevyyn kiinnitetty tapetti repeää viimeistään ensimmäisenä talvena. Olemme siis vahingosta viisastuneet. Tiiliseinä ja katto on jo maalattu valkoiseksi ja lattiaan suditaan samaa vihertävää maalia, kuin viereisessä kulmahuoneessa.

Takaseinälle rakennetaan koko seinän levyinen kaapisto, koska tarvitsemme kipeästi säilytystilaa talvivaatteille ja muullekin. Ovien taakse pääsevät piilottelemaan myös ne mapit ja paperit, jotka tähän asti ovat olleet avohyllyillä pölyttymässä.

Pienen takaiskun koimme, kun valitsemaani tapettia ei olekaan ilmeisesti saatavilla. Selvittelen vielä asiaa, mutta voi olla, että pitää löytää joku toinen suosikki tähän tilaan.

--

Spring always gives us itchy fingers and what else is there to do than start a new renovations project. This time we hit the study at the farm. The idea came at lunch table and by smoko we were already on a roll and as usual, there are no before shots of this space. But believe we, it was dark and full of stuff.

Now I already see it as a lovely space to sit down and read a book. As if I ever do something like that...

Nelivuotiskekkerit, osa 2

Synttärikekkerit saivat jatkoa, kun kutsuimme sukua pääsiäislounaalle ja juhlimaan Pikkutyyppiä. Isolle sakille ruuan laittaminen aina vähän jännittää, kun ei ihan näppituntumalta osaa sanoa miten ruuan määrän kanssa käy. Kesken ei tietenkään soisi loppuvan eikä toisaalta tekisi mieli vedellä ylijääneitä sapuskoja kovin montaa päivää putkeen.

Keitto on osoittautunut toimivaksi isomman porukan ruuaksi. Pitkän pähkäilyn jälkeen päädyimme lohikeittoon ja porkkanasämpylöihin. Juhlanvalmistelukiireissä päädyin ulkoistamaan keiton hyvin pitkälle. Klasu hoiti kasvisten pilkkomisen ja Joni lohen, äiti toimi maustajana. Ja herkullinen keitto siitä syntyikin. Ja mikä mainiointa, keittoa jäi yli sen verran, että siitä saatiin kotijoukoille illalla nopea pieni päivällinen eikä yhtään sen enempää.

Lohikeitto 18 hengelle syntyi 10 litran kattilassa näin:

n. 3,5 kg perunoita
n. 2 kg porkkanoita
1 tosi iso purjo (tai pari pienempää)
reilu 2 kg lohta
vettä
kasvisliemikuutioita
tilliä
valkopippuria
mustapippuria
suolaa
omenaviinietikkaa
6 dl kermaa

Kuori ja pilko perunat ja porkkanat sekä purjo ja laita veteen kiehumaan. Heitä perään pari kasvisliemikuutiota. Kun kasvikset ovat kypsiä, kippaa joukkoon nahaton paloiteltu lohi. Mausta oman makusi mukaan pippureilla ja suolalla sekä tillillä ja omenaviinietikalla. Kun keitto on muuten valmista, kippaa joukkoon 6 dl kermaa.

Nelivuotiskekkerit

Taitaa olla niin, että kun täällä blogissa on hiljaista, on aika takuuvarmaa, että oikeassa elämässä ei ole. Meillä ainakin on meneillään ihan ne normaalit lapsiperheen ruljanssit. Vatsataudit ja räkänokat ja hirveä sotku kotona. Vatsatauti sentään jo selätettiin, mutta räkää ei vielä. Sotkua ei varmaan koskaan. Yritän koko ajan karsia kaikkea turhaa tavaraa, mutta meistä ei ole kukaan minimalistia nähnytkään.

Pääsiäinen tuppaa meillä usein olevan kovasti puuhakas. Pikkutyyppi nähkään meni syntymään huhtikuun alussa ja synttärit osuvat usein pääsiäiseen, kuten tänäkin vuonna. Ennen pyhiä järkkäsimme Pikkutyypin ensimmäiset kaverisynttärit. Sattumalta leikkikoulussa on oikea synttärisuma näihin aikoihin ja onneksi keksimme järjestää kekkerit yhdessä toisen perheen kanssa, tytöillä kun on ikäeroa muutama päivä.

Kekkereitä vietettiin Vimmassa, ja ohjelmassa oli herkuttelua ja yleistä hassuttelua sekä kankaanpainantapaja, jossa lapset saivat koristella oman kangaskassin.

Mielestäni olimme kovin maltillisia, kun juhliin osallistui vain kymmenen lasta, mutta en ollut ihan varautunut siihen, minkälainen meno ja meteli syntyy, kun senkin verran ipanoita pääsee yhdessä vapaaksi. Kaikki sujui kyllä hienosti, mutta sekä minä että Pikkutyyppi oltiin aika kanttuvei, kun päästiin kotiin.

--

Little I turned four and had her first buddy party. The kids did some block printing and decorated a bag to take home.

I had not quite realised what parties with ten kids are like. And this was quite a mellow one. But as soon as everyone left and it suddenly got all quiet, I sighed a huge sigh of relief. So glad these things are a year apart...