Liskojen kesä

Hamarin puutarhaan rakentamillamme pengerryksillä on ollut hauska yllättävä vaikutus. Ne ovat nimittäin varsinainen hitti paikallisen sisiliskopopulaation keskuudessa. Vähänkään aurinkoisella kelillä näitä luikeroita köllöttelee ympäriinsä vaikka ja kuinka paljon.

Sen lisäksi, että ne ovat vallan herttaisia, niiden bongailu pitää ipanat kiireisinä. Äiti tykkää!

Ihanaa juhannusta kaikille!

--

These little lizards have moved into my rock wall. They are super cute and the kids are well entertained looking for them.

Happy Midsummer!

Hidas kesä

Olen viettänyt muutaman viikon keikkalesken elämää. Jonilla on kaksi työprojektia kiiruun alla ja minulla päivät vilistävät lasten kanssa sellaista vauhtia, että emme ole Jonin kanssa ehtineet juuri edes puhelimessa puhua. Joni kurkkii kuulumisemme Instagramista ja väittää, että postaan liian paljon puutarhakuvia. Höpö höpö, sanon minä ja pistän niitä tänne blogiinkin!

Idänunikot aukeavat juuri nyt. Nupullaan ne ovat niin suloisia. Päteekö tässä sama kuin eläimissäkin: pienet ja pörröiset on ihania.

Tulppaanit ovat viileistä keleistä innostuneina kukkineet tosi pitkään. Tänä vuonna kaikki tapahtuu puutarhassa hidastettuna.

Herukkavuodestä näyttäisi tulevan hyvä. Ja mustikatkin näyttävät olevan hyvässä vauhdissa metsässä.

Viisi vuotta sitten istuttamani Rautell -omena kukki tänä keväänä ensimmäisen kerran. Toivottavasti se antaa myös satoa.

Ensimmäiset jättilaukan viementaimet alkavat nyt olla sen ikäisiä, että kukkivat. Muutamasta sipulista ollaan jo edetty pieneen laukkaniittyyn.

Queen of night jaksaa näyttää hyvältä, vaikka ollaan pian juhannuksessa.

Näistä karkkitulppaaneista on tullut suosikkejani. Lemmikki kukkii tänä vuonna enemmän kuin koskaan ja ruohosipulia mulla on nyt joka paikassa, kun sain sitä ison kassillisen ystäväni äidin puutarhasta.

--

A picture report from my garden. Everything is happening in slow motion this year. It's been so cold. Tulips are still in full bloom.

Muutoksen tuulia

Hamarissa muuttuivat maisemat rytinällä, kun naapurin nuori isäntä päätti pistää uuden metsänsä matalaksi. Meidän pihaamme on lännestä suojannut metsikkö, joka Mummin nuoruudessä oli lehmilaitumena. Nyt se on pistetty pinoon ja pihalta avautuvat ihan uudet näkymät, jotka taitavat ulottua naapurikylään asti,

Ensin oli aika orpo olo ja pihalla on saanut pitää hatusta kiinni, kun metsikkö ei enää vaimenna länsituulta. Oman pihan puoleltakin piti kaataa vanhoja haapoja, koska pelättiin, etteivät ne kestä tuulia ilman metsän suojaa. Ja lahojahan ne olivat.

Mutta kolikon kääntöpuoli on valoisa. Enää ei tarvitse kadehtia naapurin ilta-aurinkoista pihaa, kun omalle pihallekin paistaa iltamyöhään asti.

Kevään aherruksen tuloksia

Blogissa on ollut taas kovin hiljaista. Joni on ollut työkeikoilla ja lasten kanssa ei ole ihan helppoa ottaa rauhallista hetkeä tietokoneella. Jotta en ihan olisi some-deprivaatiossa, olen kunnostautunut Instagramissa.

Toukokuun lopulla noudin savipajalta kevään viimeiset savityöt. En ollut ihan ymmärtänyt miten ahkeria olimme Pikkutyypin kanssa olleetkaan. Kotiin kannettavaksi oli 13 kulhoa, 4 tarjoiluvatia, 7 pöllöä. 17 kalaa, 3 helmeä, yksi muna ja muutama taidepläjäys vielä päälle. Samalla kotiutui äitini veistämä pieni pää.

Aika moinen satsi, mutta onneksi monelle kipolle oli jo saaja mietittynä.

Nämä kalat teimme Pikkutyypin kanssa yhteistyössä. Niille meillä on suuria suunnitelmia. Nyt ne odottavat Hamarin pöydällä sopivaa hetkeä.

Kokeilin kippoihin uusia koristelutapoja. Dreijasin reunat vähän tavallista paksummiksi ja rahnuttelin nahkakuivaan saveen sorviraudalla kuvioita.

Tekniikassa on vielä hiottavaa, mutta olen aika innoissani. Kuviointi toimii tosi hyvin vanhan uskollisen vihreän lasitteen kanssa. Olen jo päättänyt ottaa syksyn projektiksi uudet jugurttikulhot Hamariin.