Kesämuistoja, osa 2: Hamarin puutarhassa

Tänä kesänä kaikki kesti puutarhassa pitkään. Vihreää oli elokuun helteille asti. Ja melkein kaikki kukinta jatkui ja jatkui.

Duchesse de Nemoursiksi nyt varmuudella diagnosoimani valkea pioni oli aivan mieletön. Sade hakkasi sen alas monta kertaa, mutta kävin aina ravistelemassa sen sateen jälkeen ja se kukki ja tuoksui ihanasti monta viikkoa. Ensimmäistä kertaa se kukki niin runsaasti, että raaskin monta kertaa leikata siitä kukkia maljakkoonkin.

En ole erityisemmin valkoiset ystävä, mutta puutarhassa kaikean vehreän keskellä valkeat kukat ovat kyllä huikeita. Ja tämä ikivanha pioni on niin luotettava, että sitä suosittelen ihan kaikille.

Omani olen kaivanut muutama vuosi sitten vanhan omakotitalon pihasta piharemontin tieltä talteen. Ei ole mikään nirppanokkainen kaunotar tämä myöskään. Se taisi kukkia uudessa pihassa heti seuraavana vuonna. Taitaa olla jonkinmoinen myytti se, että pionit eivät tykkää siirtämisestä.

Juuri nyt on muuten mainio hetki kaivella pioneja maasta ja istuttaa uuteen paikkaan. Osan tuosta valkoisesta pionista siirsin viikonloppuna vähän extemporee, kun istuttelin Liisan antamia ihania kukkasipuleita ja päätin, että niitä pitää saada tuohon pioniriviin. Sen jälkeen selkäni sanoi poks ja olinkin sitten muutaman päivän ihan pois pelistä. Mutta ei se tietenkään sen pionin vika ollut.

Tänä kesänä kokeilin ensimmäistä kertaa oksahaketta katteena. En ole erityisemmin ollut sen ystävä, se ei mielestäni sovi maalaismaisemaan. Hankimme silppurin, koska pihassa karsittiin pusikoita ja pientä puujätettä tuli isoja määriä. Ja kun haketta kerran oli kasapäin, oli sille jotain tehtävä.

Katoin oksahakkeella perennapenkit ja joidenkin pensaidenkin aluset. Mansikkapenkissä kate oli märkänä kesänä ihan pelastus, Se piti marjat puhtaina ja homeettomina.

Kokeilin haketta myös koropenkkien reunoihin. Kanttasin kivien ja nurmikon väliset alueet ja täytin hieman nurmikkoa alempana olleet kivireunuksia kiertävät paljaat kaistaleet oksahakkeella. Aluksi hake loisti vaaleana aina ikävän näköisesti, mutta ajan myötä se tummui ja ruohonleikkuu sujui helpommin, kun leikkurin pyörät kulkivat perennapenkkien reunamilla katteen päällä.

Aluillaan olevassa hyötytarhassa levitin katetta kasvatusaltaiden väliselle polulle. Polku oli alunperin katettu hiekalla, mutta siinä rikkaruohot itivät tosi hyvin. Hake tuntuu toimivat tässäkin tosi hyvin. Jatkan hakekokeiluja ensi kesänä.

Kesämuistoja, osa 1: Maalla

Kun en kesällä viitsinyt istuskella tietokoneen ääressä, pääsette nyt pienelle kesämuistokierrokselle. Ihan terapeuttista itsellekin käydä läpi kesäkuvia juuri nyt, kun syysillat alkavat vauhdilla pimetä ja ihanan aurinkoiset syyskelit ovat muuttuneet sateisiksi.

Alkukesästä surin naapurin nuoren isännän intoa kaataa metsä, joka rajautuu meidän pihaan. Alkuun olikin orpo olo aina pihalle tullessa, kun metsänreunan tilalla olikin iso reikä.

Nopeasti kyllä ihastuimme pihalle ulottuvaan ilta-aurinkoon. Joni ja isä rakensivat sillan, jota pitkin pääsin kätevästi peltotyömaalle kottikärryjen kanssa. Sielä roudasin pitkin kesää kiviä pihan tarpeisiin ja vähän varastoonkin. Ja meidän perheen miesväelle riitti huvia koko kesäksi, kun peltotyömaalla pyöri mitä ihmeellisempiä koneita, joita saattoi seurata loputtomasti.

Itselläni oli salaista hupia, kun kuulostelin pellolla työskentelevien isän ja pojan puutarhaan asti kantautunutta vuorovaikutusta. Olin aina pitänyt heitä aika hiljaisina kavereina. Mutta väärässä olin. Ei siellä sanoja eikä ääntä säästelty. Ei varsinkaan siinä kohtaa, kun nuoren isännän kaivuri raapaisi ihan pikkusen liian syvältä ja katkaisi vesijohdon.

Haarapääskyt pesivät jälleen ladossa. Pääskyjä on muutenkin Hamarin ympäristössä paljon ja niiden seuraaminen on aina ihanaa.

Viime vuonna ladossa sisällä pesineiden pääskyjen pesintä jostain syystä epäonnistui, mutta tänä vuonna pikkuiset varttuivat lentokykyisiksi. Yllättävän pitkään ne viihtyivät ladon suojissa, muistelisin, että viikon ajan ne treenasivat lentämistä ympäri latoa ennen kuin uskaltautuivat pihalle asti.

Sööttiähän se oli, mutta pääskynkakkaa oli sitten ihan joka paikassa.

Maajusseille kesä oli kyllä aivan painajaismainen. Elokuusta eteenpäin oli liikkeellä paljon äkäisiä viljelijöitä, jotka eivät millään meinanneet päästä puintihommiin.

Kyläyhdistyksen pellolta saatiin kuitenkin ruis leikattua ja se kuivattiin ja puitiin riihessä ihan perinteisin menoin. Kaikki halukkaat pääsivät kokeilemaan riihen puintia ja jyvien jauhamista. Tarjolla oli tietenkin aivan taivaallista uutispuuroa.

Synttärikekkerit, osa 3: Sushia

Huovutuksesta siirryttiin toisenlaisiin käsitöihin, kun pyöräytimme porukalla vielä päivälliseksi valtavan määrän sushia. Tässä vaiheessa väki hieman jo vaihtui ja Joni liittyi lasten kanssa seuraan parahiksi auttamaan sushin teossa.

Nigireihin laitoimme lohta, siikaa ja tamagoa eli kananmunaa ja rullien sisään kääräistiin kalojen lisäksi avokadoa, kurkkua ja porkkanaa. Ja lohta riitti myös sashimiksi.


Kyllä kelpaa käydä viidettä kymmentä, kun saa juhlia ihanien ihmisten kanssa!

Synttärikekkerit, osa 2: Huovutuspaja

Halusin ehdottomasti jotain "toiminnallista" juhliini ja koska läheskään kaikki ystäväni eivät vielä ole ainakaan ihan täysin päässeet käsitöiden ihanan maailman pauloihin, päätin käyttää hyväksi tilaisuuden käännyttää muutama skeptikko.

Niinpä iltapäiväteen nautittuamme nappasimme kukkatuukit pöydältä ja otimme villat ja neulat esiin. Osa vieraistani oli huovuttanut aikaisemminkin, mutta suurimmalla osalla oli huovutusneula kädessä ensimmäistä kertaa.

Kaikki tarttuivat kuitenkin rohkeasti toimeen ja pian puheensorina taukosi ja kuului pelkkää kiivasta neulojen töksötystä, kun yhdeksän naista paneutui käsitöihin. Ihanaa!

Harkitsen jo vuosittaisen käsityöiltapäivän järjestämistä. Ehkä alan järjestää synttäreitä vähän useammin kuin kymmenen vuoden välein.

Synttärikekkerit, osa 1: Iltapäivätee

Nyt katkaistaan blogin hiljaiselo!

Kesän aikana ei kiinnostanut pätkääkään istahtaa tietokoneen ääreen bloggaamaan, kun pihalla oli niin paljon kaikenlaista mukavaa puuhaa. Puutarha oli ihan mahtavassa kukoistuksessa, kun kuumat kelit eivät vieneet voimia. Erityisen mieleenpainuvaa oli, kun talon seinustan ikivanha pensasruusu kukki monta viikkoa ja sen tuoksu tuntui huumaavana ympäri pihaa.

Ehkä kokoan tänne pienen kuvakavalkaadin Hamarin puutarhan kesästä, kunhan kerkiän.

Mutta sitä ennen pääsette bileisiin. Täytin nimittäin pyöreitä vuosia ja pidin sen kunniaksi tosi pitkästä aikaa synttärikekkerit.

Askartelin kutsut kevään remonttikohteesta jääneistä tapetinpaloista, ja kaapissa säilöneistäni hienosta paperikassista sekä viisi vuotta vanhasta kalenterista. Olen aikamoinen hamsteri ja joskus se kannattaa!

Koska lapset valvottavat vieläkin öisin ja iltaisin mua väsyttää, kutsuin ystäväni iltapäiväteelle. Ja sen jatkoille tietty.

Yhdeksän ihanaa naista synttäri-iltapäiväteellä. Mulle tärkeitä ihmisiä, jotka ovat tarttuneet mukaan vuosien varrelta monenlaisista paikoista ja tilanteista. Yksi yläasteen luokkatoveri, pari opiskelukaveria, kolme työkaveria, yksi vanhan kaverin vaimo, yksi blogin kautta tavattu ja kadulta löytynyt sekä yksi naapuri.

Läheskään kaikki vieraat eivät olleet toisilleen ennestään tuttuja, mutta ihanasti soljui keskustelu ja iltapäivä riensi valtavaa vauhtia. Ihanaa olla nelikymppinen nainen näin hyvässä seurassa!

Kahvi-kardemummamutakakku mustaherukkatäytteellä

Tätä ihanaa mutakakkua testattiin jo kesällä Liisan synttäreillä, mutta tuunasin sitä hieman näitä kekkereitä varten. Kakku on jälleen uusi variaatio ikisuosikistani, suklaakakusta, jossa on mustaherukkaa.

Kakku kannattaa leipoa viimeistään edellisenä päivänä, mutta se säilyy kyllä useita päiviä. Itse leivoin kakun yhtenä iltana. kuorrutin ja täytin seuraavana, koristelin ja tarjoilin kolmantena. Tekeytyminen tekee tälle herkulle terää!

Ohje on alunperin ehkä Glorian Ruoka & Viini -lehdestä. Liisa on kuvannut reseptin kännykällään pala palalta hämärässä huoneessa. Tihrustimme kännykästä neljää epätarkkaa kuvaa yhdistellen ja päädyimme seuraavaan:

Pohja

2 tl rouhittua kardemummaa
2 dl vahvaa kahvia
200 g taloussuklaata
200 g voita
3 kananmunaa
3/4 dl ranskankermaa
4 1/2 dl sokeria
2 3/4 dl vehnäjauhoja
1 tl ruokasoodaa
3/4 dl kaakaojauhetta

Kuorrutus

200 g taloussuklaata
n. 3/4 dl kuohukermaa
n. 2 rkl siirappia
1 rkl voita
ripaus sormisuolaa (tai tavallista)

Täyte

n. 3 dl survottua mustaherukkaa
n. 1 rkl perunajauhoja
(sokeria)

Pinnalle

kokonaisia mustaherukoita

Näin tehdään:

Lämmitä uuni 175 asteeseen. kahvi kattilaan ja sekoita joukkoon kardemumma. Keitä seosta kokoon, kunnes sitä on jäljellä reilu desi. Vatkaa sillä aikaa munat, ranskankerma ja sokeri. Sulata suklaa ja voi kahvi-kardemummaseokseen ja kaada koko sotku munien, ranskankerman ja sokerin joukkoon. Siivilöi joukkoon vehnäjauhot, ruokasooda ja kaakaojauhe. Sekoita tasaiseksi taikinaksi. Voitele ja korppujauhota irtopohjavuoka. Kaada taikina vuokaan ja paista n. 70 minuuttia. Tarkista kypsyys tikulla. Kakku saa olla vähän tahmainen. Anna kakun jähtyä jonkin aikaan ennen kuin irrotat sen vuoasta. Ole irroittaessasi varovainen, kakku murenee helposti.

Halkaise kakku kahtia. Lämmitä mustaherukkasurvosta kattilassa. Lisää vähän perunajauhoja hyvin sekoittaen, jotta saat survoksesta vähän paksumpaa tavaraa. Tarkista maku ja lisää sokeria oman maun mukaan, jos survos on liian hapanta. Anna survoksen jäähtyä hetki ja levitä sitä paksu kerros kakun alemman kerroksen pinnalle. Jätä kakun reunoihin reilu sentti tyhjää, jotta survos ei valu.

Valmista suklaakuorrutus: laita suklaa, kerma ja siirappi kattilaan ja lämmitä varovasti koko ajan sekoitellen. Kun suklaa on sulanut, sekoita joukkoon nokare voita ja pieni ripaus suolaa.

Valuta vähän suklaakuorrutusta mustaherukkasurvoksen päälle kakun väliin. Laita kakun "kansi" paikoilleen ja kuorruta kakku lopulla suklaakuorrutuksella. Tässä kannattaa käyttää malttia, koska kuorrotus on valuvaista. Lusikoi kuorrutusta kakun päälle vähän kerrallaan ja anna sen jäähtyä, jotta kaikki kuorrutus ei valu kakkulautaselle.

Asettele kakun pinnalle runsaasti tuoreita tai pakastettuja mustaherukoita.

Ja varo, tähän tulee himo!